Sinä odotat. Me kaikki odotamme. Koko ajan odotamme jotakin. Mutta mitä me itse asiassa teemme, kun me odotamme?
Odottaa-verbi kuvaa aktiivinen olotilaa, mutta sanallaon monia merkityksiä. Wikisanakirja listaa kuusi erilaista odottamisen tapaa. Kaikki ne ovat läsnä evankeliumissa tai sen liepeillä:
1. Olla varautunut jonkin tuloon tai tapahtumiseen(huomiseksi odotetaan lumisadetta.), 2. pysyäjossakin paikassa, kunnes jokin tulossa oleva asiatapahtuu (odottaa bussia), 3. toivoa, kaivatapositiivista tulosta; myös pelätä tulevaa (JYP:ltä odotetaan paljon hyvin menneen runkosarjan jälkeen, odottaa pahinta), 4. pitää hyvin todennäköisenä tapahtumista (Euroopan keskuspankin odotetaaan ilmoittavan ohjauskoron laskusta.), 5. olla valmis käyttöävarten (odottaa valmiina) 6. olla raskaana (odottaa lasta).
Siinäpä sitä onkin odottamista. Uskoisin, että läheskaikki näistä odotuksen lajeista olivat mukana myös Kuokkalan kirkon pitkässä odotuksessa. Kirkon odotus huipentui juhlalliseen kirkon vihkimiseen kynttilänpäivänä tasan viisi vuotta sitten.Vuosien varrella odotus oli milloin toiveikasta, milloin taas odotettiin ja pelättiin pahinta; sitä, että koko hanke kuopataan.
Voi sanoa, että kirkon odotuksen aikana oltiin jopa jossakin mielessä ”raskaana” asian suhteen. Ainakin melkoisia synnytystuskia koettiin ennen kuin päätös kirkonrakentamisesta saatiin aikaan.Teistä moni muistaa kirkon odotuksen vaiheet hyvin. Itsekin olin odottajien joukossa. Jo silloin kun perheemme kotivuosina 1988-1994 oli tästä vain muutaman kivenheiton päässä, puhuimme uudesta kirkosta, joka pian tulee. Pitkään saatiin kuitenkin odottaa. Muistan, että kun tulin Jyväskylän kaupunkiseurakunnan kirkkoherr aksi vuonna 2004, oltiin vakavan peruskysymyksen edessä: Nyt tai ei koskaan. Suunnittelun aloittaminen ja myöhemmin rakentamispäätös vaativat rohkeutta seurakunnan luottamushenkilöiltä. Päättäjienkin rohkeutta ja vakuuttuneisuutta lisäsi se, että Kuokkalassa niin järkähtämättä odotettiin omaa kirkkoa. Loppuvaiheessa telttakirkot tällä tontilla olivat näkyviä osoituksia seurakunnan odotuksesta ja ruko uksen hengestä, jolla tulevaisuuteen suhtauduttiin.
Rakentamispäätös tehtiin muistaakseni vuonna 2008. Samana vuonna alkoi kantautua tietoja maailman taloustilanteen heikkenemisestä. Myös näkymät seurakunnan talouden suhteen kääntyivät kriittisemmiksi. Voi olla, että jos hankkeen päätöksenteko olisi siirtynyt parilla vuodella, tätä kirkkoa ei olisi rakennettu koskaan. Sillä tavalla oltiin liikkeellä ns. kreivin aikaa. Onneksi kuitenkin rohkeus riitti ja tässä on tulos.
Odotuksen täyttymys koettiin talvella 2010, kun tämä kirkko vihittiin rukouksen ja ylistyksen huoneeksi, seurakunnan kodiksi. Saimme kauniin kirkon, joka tarjoaa juhlan ja levähtämisen paikan. Kirkko on kuin teltta, jossa vaeltava Jumalan kansa voi levähtää, teltan kankaan läpi kuuluvat viestit ulkopuolelta telttaan ja toivottavasti myös teltasta ympäröivään maailmaan. Siirryin itse pian kirkon vihkimisen jälkeen kesällä 2010 Kirkkohallitukseen, mutta olen ymmärtänyt, että kirkon saaminen on positiivisella tavalla mullistanut Kuokkalan seurakunnallisen elämän ja vaikuttanut koko kaupungin ilmapiiriin.
Kuokkalan kirkko on kaupungin ja seutukunnan tärkeimpiä hengellisiä keskuksia, joka säteilee ympärilleen kuin majakka ja kutsuu ihmisiä sanan kuuloon, konsertteihin, perheiden, lasten ja nuorten sekä eri ikäistentapahtumiin.
***
Kynttilänpäivän evankeliumi kertoo vielä suuremmasta odotuksesta kuin tämän kirkon odotus. Tapahtumapaikkana on Jerusalemin temppeli, jonne Joosef ja Maria olivat tulleet Jeesus-lapsen kanssa. He ovat paluumatkalla Betlehemistä kotiin Galilean Nasaretiin ja poikkeavat matkalla Jerusalemiin. Jeesuksen lisäksi keskushenkilönä on vanha Simeon, joka on odottanut pitkään saavansa nähdä Vanhan testamentin profetioiden lupauksen Messiaasta täyttyvän.uutalaisen perinteen mukaan Mariaa koskee puhtaussääntö, jonka mukaan vanhempien tuli tuoda temppeliin synnytyksen jälkeinen uhri. Lain määräämä ”esikoisen lunastus” tapahtui maksamalla hänestä 5 sekeliä. Köyhät vanhemmat kuten Maria ja Joosef selvisivätkyyhkysuhrilla.
Juutalaisten hurskauselämän ihanteiden täyttäminen kertoo Marian ja Joosefin kuuliaisuudesta Jumalalle. Lasta ei olisi tarvinnut tuoda mukana, mutta vanhemmatrakastivat temppeliä ja toivat sinne myös Jeesus-vauvan.
Vanha Simeon oli odottanut pitkään, koko ikänsä. Monet sukupolvet ennen häntä olivat odottaneet profeettojen lupauksen täyttymistä. Simeonilla ei ollut muuta kuin lupaus. Ei hän voinut tiedollisesti tietää, että hän näkisi ennen elämänsä päättymistä tämän hetken. Mutta kun hetki koitti Jerusalemin temppelissä, Simeon tiesi odotuksen täyttyneen. Täynnä Pyhää Henkeä hän näki uskon silmillä ja ymmärsi, että pieni lapsi oli Jumalan lupaama Messias, Vapahtaja. Simeon näki Jeesuksessa Jumalan kirkkauden tulevan ihmisiä lähelle, pyhyyden koskettavan maata: ”Minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi, jonka olet kaikille kansoille valmistanut, valon, joka koittaa pakanakansoille, kirkkauden, joka loistaa kansallesi Israelille.” Jeesuksen vanhemmat olivat ymmärrettävästi ihmeissään siitä, mitä vanha Simeon lapsesta sanoi.
Ymmärrys ei ota helposti tällaisia asioita vastaan. Noin kolme vuosikymmentä myöhemmin Joosef ja Maria todistivat, kuinka Jeesus astui esiin kotikaupungin Nasaretin synagogassa ja antoi ohjelmajulistuksensa. Yhä hämmentyneemmät vanhemmat näkivät kuinka Jeesus opetti ja paransi sairaita. Maria oli lopulta myös ristin juurella todistamassa, kuinka Jeesus antoi henkensä maailman puolesta, jotta kaikk ien meidän syntimme sovitettaisiin.
***
Simeon odotti näkevänsä lupausten täyttymisen. Me odotimme aikanaan Kuokkalan kirkkoa. Mitä sinä odotat tänään, tässä ja nyt?
Ehkä odotat saavasi vastauksen kauan sinua askarruttaneeseen kysymykseen. Ehkä odotat opiskelujen päättymistä tai työpaikan saamista. Ehkä odotat sitä oikeaa ihmistä elämääsi. Tai ehkä odotat eläkkeelle pääsyä – tai taivaan kotiin pääsyä.
Olipa odotuksesi mikä tahansa, olet samassa tilanteessa kuin vanha Simeon. Et voivarmasti tietää täyttyykö odotuksesi. Olet lupauksen varassa. Omaa varmuutta ei ole. On vain varmuus siitä, että Jumala on ja hän on ukollinen. Hän vastaa tavalla tai toisella, tahtonsa mukaan.
Onpa odotuksesi mikä tahansa, on tämä kirkko täydellinen paikka pohtia omaa elämää ja rukoilla niiden asioiden puolesta, joita odotat. Tämä kirkko on myös paikka, jossa voidaan erityisellä tavalla kokea Jumalan kirkkaus ja Pyhän Hengen kosketus
.
Jumala toki lähestyy meitä kaikkialla, eikä hän tarvitse ihmisten rakentamia temppeleistä. Mutta me ihmiset tarvitsemme tämän kaltaisia paikkoja, joissa katse kurottuu ylös ja mielessä muodostuu rukouksen huokaus Jumalan puoleen. Tarvitsemme Kuokkalan kirkon kaltaisia paikkoja, jossa valo siilautuu ikkunasta ja symbolisella tasolla tuo viestiä toisesta todellisuudesta, Jumalan todellisuudesta.
***
Seurakuntaa on kuvattu matkalla olevaksi Jumalan kansaksi. Sen päämäärä on taivaan kodissa, mutta seurakunta elää maailman keskellä. Matkallaan kohti taivaan kotia seurakunta tarvitsee etappeja ja keitaita. Yhteinen jumalanpalvelus on keidashetki kristityn vaelluksellamme. Hetki, jossa meitä ravitaan sanalla ja ehtoollisen sakramentilla. Me olemme tässä juhlamessussa odottajan paikalla yhdessä Simeonin kanssa. Odottamassa rukousvastausta. Odottamassa oman elämän tärkeätä käännettä. Odottamassa enkelin siiven kosketusta omassa arjessamme.
Olkoon sydämemme avoin vastaanottamaan sen, mitä Jumala tahtoo meille antaa. Olkoon elämämme avoin vastaanottamaan armo, jota Jumala sanassa ja sakramenttinsa kautta meille tarjoaa.
Kristus kutsuu tänään ehtoollispöydässä luokseen jokaista, joka on työn ja kuormien uuvuttama. Jokainen, joka tarvitsee Jumalaa ja Kristusta on tervetullut ehtoollispöytään. Kynnystä ei ole. Jeesus itse palvelee meitä pöydässään. Mitä siis enää odotat?