Yksi aito ja ajoittain räjähtävä tunne on muutosvastarinta. Nimenä ja alueena Viinikan seurakunta oli olemassa noin 60 vuotta. Nyt olemme yhdessä Härmälän ja Hervannan kanssa Eteläinen seurakunta. Vahva muutoshitauteni suorastaan huutaa, että mukava olla koolla täällä Viinikassa!
Huono sanavalinta –onko seurakunnassa mukavaa? Kyyllä, ainakin jos ajattelen rauhaa jonka Jeesuksen syntien sovitus tuo tullessaan ja tätä asiaa täällä yritetään pitää kirkkaasti esillä. Johanneksen evankeliumissa Kirkkaus liittyy Jumalan hallintavaltaan. Johanneksen evankeliumin 11 luvussa tulee ilmi kuinka Jeesuksen valta ylittää kaikki rajat.
Tänä vuonna Yhteisvastuukeräyksen tavoitteena on parantaa suomalaista saattohoitoa ja ulkomaisena kohteena ihmisoikeuksia Guatemalassa. Kuten Viinikan, eiku Härmälän, eiku Hervannan, ai niin, -Eteläisen seurakunnan kirkkoherra Jussi sanoo, YV-keräyksen aiheet ovat useimmiten suorastaan profeetallisia. Suomessa on ollut aikoja, jolloin yksittäisen kansalaisen ihmisoikeudet ovat olleet niin sanotusti kortilla. Tällä hetkellä tänne tulee maahanmuuttajia tai pakolaisia, jotka kotimaansa kokemuksesta johtuen pelkäävät, koska poliisi kuitenkin lyö ensin ja kysyy sitten. Voi olla, että Tampereen poliisin työpaikkapappina olen puolueellinen, mutta ymmärtääkseni lainkuuliaisen kansalaisen ei tarvitse juosta poliisia karkuun saati pelätä. Saattohoito on monellakin tapaa tärkeä aihe. Saattohoidon tavoitteena on hoitaa potilasta niin, että hänen jäljellä olevan elämänsä (yleensä viikkoja) laatu on mahdollisimman hyvää, ilman kipuja ja muita haittaavia oireita. (Valvira) Usein saattohoitoa saa ihminen, joka tietää koska on ennen vanhaan ja koska on ”Mittumaarina.”
Aloitin Viinikassa (-ensin vuonna 1963 ja uudestaan) -pappina vuonna 1996. Jännää, että vuoden 2014 mummut ovat jotenkin nuorempia kuin vuonna 1996.
Mitä Kynttilänpäivän evankeliumin Simeon voisi opettaa/antaa meille?
Simeon oli kohtalon kovin kolhima mies. Nuoruudesta asti hän oli joutunut ansaitsemaan leipänsä kovalla työllä. Hän oli kokenut senkin, mitä on kerjääminen. Lohtua oli tuonut säännöllinen osallistuminen jumalanpalvelukseen. Siellä oli aina enemmistönä tavalla tai toisella maahan poljettuja ihmisiä, joita kutsuttiin temppeliköyhiksi. Heidät toi sinne yhteinen tarve. He olivat saaneet kokea, että pyhissä kirjoituksissa, joita jumalanpalveluksissa luettiin, usein puhuttiin kuinka Jumala on köyhien apu. Jotkut tekstit Simeon oli oppinut ulkoa ja aina kun niitä luettiin, liikahti jotain hänen sisimmässään. Hänessä virisi uutta toivoa ja hän huokaisi, melkein huusi Jumalan puoleen. Eräs näistä teksteistä oli
Ps.146:7-9: ”Herra hankkii oikeutta sorretuille, nälkäisille hän antaa leipää. Herra päästää vangitut kahleista, hän antaa sokeille näön ja nostaa maahan painetut jaloilleen. Herra rakastaa oikeamielisiä, hän suojelee muukalaisia ja tukee leskiä ja orpoja.”
Simeonin ja Hannan hurskaus edustaa alatien kristillisyyttä. Jumalalla on Lutherin mukaan kaksi virkaa: ylpeitä hän painaa alas ja alaspainettuja hän nostaa ylös. Jumala raunioittaa ihmisen omat mahdollisuudet, mutta luo jälleen uutta raunioille, tyhjästä, hän haavoittaa ja parantaa. Jumala luo uutta ja luo tyhjästä. Elävän Jumalan tuntomerkki on, että Jumala luo sanansa voimalla. Hurskaan tie ei kulje kunnian kukkuloilla vaan ahdistuksen ja armon laaksoissa. Simeon ja Hanna kuuluivat niihin maan hiljaisiin. Heille lunastus ja lohdutus merkitsivät omantunnon rauhaa, syntisen ihmisen ja pyhän Jumalan välisen rikkoutuneen suhteen korjaamista.
Simeon ja Hanna elivät varpaillaan, eivät pelosta vaan odotuksesta. Heidän tulevaisuudenuskonsa, kukistumaton optimisminsa perustui Jumalan sanaan, esim.
Jesaja 52:8-10: ”Kuulkaa! Vartijat kohottavat riemuhuudon, ja kaikki yhtyvät iloon, sillä omin silmin he näkevät, kuinka Herra palaa Siioniin. Puhjetkaa riemuun, te Jerusalemin rauniot, kaikki yhdessä iloitkaa! Herra on antanut kansalleen lohdutuksen, hän on lunastanut vapaaksi Jerusalemin! Herra on osoittanut pyhän käsivartensa voiman kaikkien kansojen silmien edessä, niin että maan kaikki ääret näkevät pelastuksen, jonka meidän Jumalamme on tuonut.”
Kun ajattelemme Jeesuksen elämän ulkonaista kaarta, näemme Jumalan toimintatavan ja aikataulun. Jeesuksen elämässä 30 vuotta oli hiljaisuuden ja kasvun aikaa, vain kolme vuotta oli julkisen toiminnan aikaa. Siis 90 prosenttia valmistautumista ja 10 prosenttia varsinaista työtä. Ei tule ajatella, että oma aika ja mahdollisuudet olisivat jossain tietyssä ikävaiheessa jo ohi. Kirkkain vaihe saattaa olla vielä edessä! Mooses sai kutsun 40-vuotiaana. 40 vuotta hän vietti hiljaisuudessa ja 80-vuotiaana aloitti varsinaisen kutsumustyönsä. Simeonin ja Hannan tähtihetket olivat vasta myöhäisessä vanhuudessa.
Vanheneva ihminen ei välttämättä odota elämäänsä täydellistä ymmärtäjää, toista ihmistä joka täyttäisi hänen sisimmässään olevan yksinäisyyden kammion. Meidät kaikki on luotu kuulumaan toisillemme, mutta Jumala tahtoo varjella meissä jokaisessa oman kohtaamispaikkansa. Ihminen ei voi nähdä eikä käsittää salattua Jumalaa. Ihmiselle riittää, että Jumala on lähellä ja että saa heittäytyä Jumalan lupausten varaan.
Nimeä ei Israelissa ymmärretty vain kunkin ihmisen tuntomerkiksi, vaan siihen liitettiin aina jokin sanoma. Nimi oli rukous, toive tai uskontunnustus, niinpä esim. Simeon merkitsee rukouksen kuulemista ja Hanna armoa. Jumala antoi nimen myös Jeesukselle. Tähän nimeen sisältyy koko Jumalan Pojan toiminnan tarkoitus. Jeesus on Pelastaja, Vapahtaja. (VT:n Joosua (=Jeesus) oli eräs Messiaan esikuva. Hänen tehtävänään oli johdattaa Israel luvattuun maahan ja vapauttaa maa vihollisista.)
Jeesus antaa nimensä meille sekä tunnussanaksi että kilveksi, jonka edessä taivaan portit aukenevat ja pahan vallat vapisevat. Jeesuksen nimeen tunnustautumalla tullaan osallisiksi pelastuksesta (Ap.t.4:12). Jeesuksen nimi on myös rukouksen kohde -Joh.14:13: ”ja mitä ikinä te pyydätte minun nimessäni, sen minä teen, jotta Isän kirkkaus tulisi julki Pojassa.”
Kristityn elämänasenne on pettämätön toivo. Pettämätön toivo perustuu siihen, että Jeesus on sovittanut ristinkuolemallaan syntimme. Jos uskomme Kristuksen sovitustyöhön, minun edestäni annettu, elämäni saa aivan uuden järjestyksen. Minun ei olekaan pakko jaksaa omassa varassani, vaan saan rukoilla Isä meidän- rukousta todella luottaen, että minulla on Taivaallinen Isä, joka tietää tarpeeni ennen kuin itse ymmärrän edes pyytää. Minun ei tarvitsekaan hapuilla eteenpäin kuin side silmillä, vaan saan luottaa, että Jumala johdattaa minua tavalla tai toisella tarkoittamaansa suuntaan. Yht’äkkiä jokainen päivä onkin suunnattoman arvokas ja tärkeä –ei vain tylsä ja harmaa maanantai, vaan joka päivä saan olla maailman suurimmalla asialla, Herran asialla. Pyhän Henkensä kautta Jumala aukaisee silmämme huomaamaan elämä aivan uudella tavalla.
Kasteen yhteydessä sytytetään kynttilä ja usein luetaan Joh.8:12 –”Jeesus puhui taas kansalle ja sanoi: ”Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo.” Tämän valon lähellä löydämme perille.