Saarna (vekarakirkon ideaa hieman muokaten) – lapset tekevät erilaisia hyppyjä ja askeleita kirkkosalissa.
I) Kun Jeesus-vauva oli kuukauden ikäinen, Maria ja Joosef veivät Jeesuksen Jerusalemin temppeliin.
Jerusalem oli suuri kaupunki ja temppeli oli sen ajan kirkko – paitsi sellaisia ei ollut joka kaupungissa. Temppeli oli vain Jerusalemissa. Suurina juhla-aikoina ihmisiä eri puolilta maata kokoontui Temppelin muurien suojaan. Sinne Jeesuksen äiti ja isä toivat kuukauden ikäisen vauvansa. Siinä vaiheessa lapsi ei ole vielä paljon kasvanut. Ehkä tekin olette nähneet kuinka pieni ihminen silloin on, kun hän on kolmekymmentä päivää vanha
Me iloitsemme nyt Jeesuksen kolmestakymmenestä ensimmäisestä päivästä. Tähän iloon kutsun lapsia käytävälle ja tänne eteen. Ota kolmekymmentä peräkkäistä muurahaisalkelta. Jos jokainen päivä olisi yksi askel, siinä näkyisi Jeesuksen ensimmäisen elikuukauden matka. (Vuodessa askeleita tulee 365. Kotona voitte laskea kuinka monta askelta ja kuinka pitkä matka teillä on tullut elettyä tätä elämää)
II) Maria ja Joosef halusivat kiittää Jumalaa lapsensa syntymästä ja toivat siksi temppeliin lahjaksi kaksi metsäkyyhkyä. Siihen aikaan oli tapana tulla temppeliin ja kiittää Jumalaa ensimmäisen lapsen syntymästä. Temppeliin tuotiin lahjoja. Köyhän perheen lahja oli kaksi kyyhkystä. Metsäkyyhkyset olivat kevyitä lentäjiä.
Me iloitsemme nyt kahdesta kyyhkysestä, jotka tuotiin temppeliin. Ota kaksi kevyttä hypähtävää askelta haluamaasi suuntaan. Älkää kuitenkaan kolaroiko
III) Temppelissä Jeesuksen vanhemmat kohtasivat vanhan miehen nimeltä Simeon, joka oli jo kauan odottanut, että tapaisi Jumalan lupaaman pelastajan.
Simeon odotti siis temppelissä, milloin Jumalan lupaus täyttyisi. Simeon oli elänyt pitkän elämän. Me iloitsemme nyt yhden vanhan miehen, Simeonin elämästä. Ota yksi pitkä jättiläisaskel haluamaasi suuntaan. Sitten vedä syvään henkeä ja huokaise kuuluvasti. (salissa hyörinää ja huokausta)
Simeoni pitkän pitkä odotus oli päättynyt. Nyt hänellä oli suuri ilo siitä, että hän saavutti elämän tärkeimmän päivänsä. Samalla koko maailman odotus päättyi. Otetaan vielä yksi iso jättiaskel ja sitten väsyneen Simeonin huokaus: joka on väsynyt mutta onnellinen.
IV) Kun Simeon näki Maria ja Joosefin ja pienen poikalapsen, hän otti vauvan syliinsä ja ylisti Jumalaa.
Nähdessään Jeesus-vauvan Simeon tiesi, että nyt oli tapahtunut se, mitä Jumala lupasi. Hän oli kohdannut kuninkaan, joka olisi enemmän kuin kukaan aikaisempi kuningas maan päällä.
Jeesus oli tavalliselta ammatiltaan rakennusmies. Hänestä tuli kuitenkin sellainen rakentaja, joka rakensi sillan ihmisen ja Jumalan välille. Aikaisempi silta oli särkynyt ihmisten pahojen tekojen tähden. Jeesuksen uhrikuolemasta tuli uusi silta, jota mikään ei enää saa särkymään.
Me ylistämme Jumalaa Simeonin kanssa nyt tästä ilosanomasta. Kirkas valo on syttynyt odotuksen pimeään yöhön Ota niin monta pyörähdysaskelta kuin haluat. Ne on vähän kuin tanssiaskelia. Sen jälkeen voit palata paikallesi.
Muutama sana vanhemmille…
Tässä pyhäpäivässä kohtaavat elämänkaaren ääripäät. Se näkyy myös meidän messussa. Joukossamme on niin lapsia kuin vanhuksia. Kaikille meille voi olla yhteinen asia se, että syvin ilo meille tulee Jumalan tuntemisesta: se voi saada meidät tanssimaan, ylistämään, huokaisemaan helpotuksesta.
Toivon, että tänään tässä messussa etsit tätä iloa. Sitä ei tarvitse enää odottaa.
(Toteutuksessa aikaa menee siihen että lapset hyppelevät. Ohjeita ei paljon aina kuunnella, vaan asioita tehdään esimerkin mukaan. Hyppyjä voidaan tarvittaessa toistaa pariinkin kertaan, kun vauhtiin päästään.)