Tänään on Laskiaissunnuntai. Tämä tarkoittaa sitä, että kirkon elämässä alkaa valmistautuminen Pääsiäisaikaan. Ensi keskiviikkoa sanotaan ”Tuhkakeskiviikoksi”. Silloin alkaa paaston aika.
Mutta mitä on paaston aika? Sanalla sanoen se on – Matkantekoa …
Paastonaika on sielun kevättä, aikaa itsensä löytämiselle, katumukselle ja uudistumiselle. Paluuta siihen elämään, johon Jumala on meidät kasteessa kutsunut ja jossa ihmisenä olemisemme voi toteutua.
Kun paastoamme, tulemme selvemmin riippuvaiseksi Jumalasta. Alamme nähdä koko elämän ja luomakunnan hänen lahjanaan.
Mitä paastonajan matkanteko voisi olla käytännössä? Tänään se voisi olla asettumista kuulostelemaan seuraavan kaltaista hengellistä harjoitusta.
Kulje mielessäsi oman elämäsi matkaa aivan lapsuudesta tähän päivään.
Katsele keitä ovat ne ihmiset, jotka ovat vaikuttaneet hengelliseen elämäsi kulkuun ja siihen että olet se, joka olet tänään.
· Kun kuljet lapsuudestasi tähän päivään, ketä tulee vastaan?
· Keiltä olet saanut elämän hyviä lahjoja ja eväitä?
· Myös ennen eläneet ihmiset tai Raamatusta tutuksi tulleet voivat liittyä joukkoon.
Kiitä heitä kaikkia tässä hetkessä!
Kiitä Jumalaa, että Hän on antanut elämääsi hyviä opastajia ja matkakumppaneita. Usein vasta myöhemmin huomaa, ketkä ovat olleet todellisia myötäeläjiä ja uskollisia ystäviä.
Paaston aikana emme katso vain taaksepäin ja muistele menneitä, vaan havahdumme tähän hetkeen. Emme katso vain itseämme, vaan myös toista. Kenelle Sinä voisit olla toivon tuoja ja elämän tuntojen tulkkina?
Evankeliumikertomus tarjoaa meille koskettavan haasteen.
Jos joku tahtoo olla minun palvelijani, seuratkoon minua. Missä minä olen, siellä on oleva myös palvelijani, ja Isä kunnioittaa sitä, joka palvelee minua.
Ja kun minut korotetaan maasta, minä vedän kaikki luokseni.”
Tämä evankeliumikertomus ohjaa meitä Jeesus – nimen ympärille vuosisatojen aikana muovautuneen kristittyjen yhteisen rukoushuokauksen osallisuuteen. Jeesus – nimen rukous on kaikkien niiden ihmisten rukous, joiden omat rukoussanat ovat loppuneet.
On vain huokaus: ”Herra Jeesus Kristus, Jumalan Poika, armahda minua!”
Tämä Jeesuksen rukouksen harjoittaminen on yksinkertaista. Tärkeintä eivät ole enää sanat, vaan jättäytyminen Jumalan eteen. ”Herra, kenen tykö me menisimme, sinulla on iankaikkisen elämän sanat.”
Tämä lyhyt rukous: ”Herra Jeesus Kristus, Jumalan Poika, armahda minua!” on väkevin kaikista rukouksista, juuri Herramme ja Vapahtajamme nimen ansiosta. Jeesus – nimessä Jumalan todellisuus on lähellä. Hän on läsnä Pyhässä Hengessään. Hän, joka on näkymätön, ei ole tuntematon.
Jeesus – nimi on säilynyt pari vuosituhatta lakastumattomana, koska tämä nimi on syntynyt kärsimyksen, kuoleman ja kaiken pimeyden keskellä. Jeesuksen viimeisessä rukouksessa oli kaikkien kärsivien ihmisten tuskanhuuto:
”Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut!” Kaikki päättyy ristillä kuitenkin turvalliseen Psalmien iltarukoukseen: Sinun käsiisi minä annan itseni!
Laskiaisen evankeliumissa Jumala vastaa Jeesuksen pyyntöön väkevällä ukkosen jylinällä ja sanalla. Pitkäperjantaina taivas vaikenee, mutta Jumala on kuitenkin läsnä ja sovittaa maailman Poikansa uhrin kautta. ”Yön synkkyys ei ole yötä sinulle, yö loistaa kirkkauttasi Herra!
Lähdetään yhdessä kulkemaan kohden Pääsiäisaikaa. Tälle paastonajan matkalle me saamme kotikirkostamme tänään mukaamme matkaevääksi: kertomuksen ja rukouksen:
Kertomus on tämä:
Jos joku tahtoo olla minun palvelijani, seuratkoon minua. Missä minä olen, siellä on oleva myös palvelijani, ja Isä kunnioittaa sitä, joka palvelee minua.
Ja kun minut korotetaan maasta, minä vedän kaikki luokseni.”
Rukoilemme:
”Herra Jeesus Kristus, Jumalan Poika, armahda minua!”