Eilen illalla huomasin uutisen, jossa sanottiin: Jupiter näky ensi yönä erityisen kirkkaana. (http://www.iltasanomat.fi/tiede/art-1288639364630.html) Oli ihan pakko mennä katsomaan, sillä tämä sama Jupiter liittyy päivän evankeliumiin. Minä en kuitenkaan ole kummoinenkaan tähtien tarkkailija. Vielä yhdentoista aikaan illalla tähtiä ei näkynyt. Kaupungin valot loistivat liikaa tai pilvet olivat tähtien edessä. Jeesuksen syntymän aikoihin planeetta Jupiter näkyi vielä kirkkaammin, koska sen valo yhdistyi planeetta Venuksen valoon. Sen valoilmiön idän tietäjät ilmeisesti näkivät kaksi vuotta ennen ajanlaskun alkua. Tuo Beetlehemin tähti on pystytty jälkeenpäin tietokonemallinnuksella paikantamaan. Ainakin niin uskoo lähes 50 vuotta tähtien tutkimista harrastanut Risto Heikkilä, joka asiasta on myös kirjoittanut. Hän ehdottaa, että tietäjät asuivat Sipparin kaupungissa Kaksoisvirtainmaassa, sillä siellä oli sen ajan kuuluisin tähtitorni. Tähtitiedettä oli harjoitettu siellä yli tuhat vuotta ennen Jeesuksen syntymää. Heillä oli siihen siis jo tuhatvuotinen perinne. (http://www.netbiblestudy.com/00_cartimages/Characters%20of%20Christmas%20-%208.pdf). Erityisesti planeettojen liikkeitä oli tarkkailtu, koska ne näyttivät käyttäytyvän taivaalla eri tavalla kuin kiinteät tähdet. Se herätti hämmästystä. Kuvitelkaa joka yö – sama tuttu tähtitaivas nousee heidän yllensä, tuttuine tähtikuvioineen, mutta muutama valopilkku ei kuljekaan samaan tahtiin tähtien kanssa. Niistä puhuttiin vaeltajina – nyt me toki tiedämme, että ne ovat aurinkoa kiertäviä planeettoja.
Nämä Sipparin kaupungin tietäjät, maagit olivat aikansa oppineimpia ihmisiä. He eivät olleet kuninkaita, kuten joissakin perinteissä annetaan ymmärtää. Mutta he olivat kyllä hyvin varkakkaita, aristokraatteja. Muuten heillä ei olisi ollut mahdollista viettää aikaa tieteiden parissa. Heillä ei ollut siis maallisia murheita. Muut murehtivat heidät pelloistaan ja omaisuudestaan. He saattoivat lähteä matkaan. Mutta innostuksen tälle vaivalloiselle matkalle on täytynyt olla suuri, jotta useampia tietäjiä lähtee pitkälle matkalle kertomaan tähtitieteellisistä havainnoistaan, lähtee todentamaan havainnon paikkansapitävyyttä.
Tunnette ehkä internetin mahdollisuuksia ja siellä Googlen kartat. Laitoin googlen karttaan reittihaun Sipparista Jerusalemiin – ja hoplaa: tietokone piirti sinisellä viivalla karttaan reitin – luultavasti tietäjät tulivat eri reittiä. Tällä kiertotiellä matkaa Jerusalemiin tuli 2591 km – mutta aikaa siihen reittiohjeen mukaan menee vain 38 tuntia, jos ajaa yhtä soittoa. Tietäjät tulivat yli tuhannen kilometrin karavaanimatkan kuukauden päivät.
Googlen karttaan saa myös satelliittikuvan. Sateliittikartta on silläkin tavalla hieno, että saatoin katsella tuon tietäjien kotikaupungin Sipparin raunioita kotikoneeltani. Se sijaitsee 30 km Bagdadista lounaaseen. Siellä ne lepäsivät hiekan peittämänä, joitakin seinän rakenteita nousi hiekasta (http://wikimapia.org/#lang=en&lat=33.058696&lon=44.252254&z=16&m=b&permpoly=8512182 tai googlemaps https://maps.google.fi/?ll=33.058547,44.254174&spn=0.014657,0.020406&t=k&z=16). Kerran noiden raunioiden keskellä oli hämmästyttävä viisaus ja sivistys. Kerran siellä nähtiin tähtitornista Jupiterin ja Venuksen valojen koskettavan toisiaan leijonan tähtikuviossa. Se oli niin harvinainen ilmiö, että se merkitsi jotakin erityistä. (Tämä planeettojen asema toistuu kerran 800 vuodessa). Leijonan tähtikuvio tarkoitti juutalaista kansaa. Mutta miksi tähden nouseminen merkitsi kuninkaan syntymää? Tunsivatko he kenties Raamatun ennustuksen Messiaasta. Pakkosiirtolaisuuden aikana juutalaisia oli sijoitettu niille seuduille, joten tieto tähdestä, joka ilmoittaa kuninkaan syntymisen ei voi täysin poissulkea.
Tietäjät saapuivat Jerusalemiin, missä olettivat kuninkaallista verta olevan. He kysyivät: Missä se juutalaisten kuningas on, joka nyt on syntynyt? Me näimme hänen tähtensä nousevan taivaalle – heidän kysymyksensä on kuin suora kommentti ennustukseen, mikä Raamatussa Messiaasta on kirjoitettu.
”Tähti nousee Jaakobin keskeltä, valtiaan sauva Israelista.” 4 Moos 24:17.
Kun kuningas Herodes kuuli tästä, hän pelästyi. Hänet tunnetaan aika vainoharhaisena kuninkaana, joka surmautti omia poikiaankin. Hän pelästyi koska hän ja koko Jerusalem ymmärsivät välittömästi, minkälaisesta kuninkaasta oli kysymys. Ei tähdet ala tanssimaan muun kuin Messiaan edessä. Herodekse ei tarvinnut kysyä papistolta mistä on kysymys, vaan hän kysyi heiltä, missä kirjoitusten mukaan Kristus syntyy (Messias)? – Betlehemissä oli vastaus 15 km etelään.
Kuninkaan syntyminen Betlehemissä oli Herodeksen kannalta huono juttu. Hän oli suurella vaivalla saanut muodostettua hyvät suhteet Rooman keisariin Augustukseen. Augustus luotti häneen niin paljon, että oli antanut Herodekselle oikeuden nimittää itselleen seuraaja. Se oli keisarin hyväntahdonele ystävälleen. Tällainen oikeus ei ollut itsestään selvyys keisarin alamaisena toimivalle kuninkaalle. Joten tästä oikeudesta tuli pitää kiinni. Tieto Messiaan syntymisestä häiritsi hänen suunnitelmiansa. Messias oli hänen mukaansa kilpailija, kruunun tavoittelija. Herodes oli surmannut jo useita uhkatekijöitä eikä Profeettojen ennustama Messias tekisi poikkeusta hänen suunnitelmilleen, vaikka hänen kuninkuutensa oli kirjoitettu tähtiin ja vaikka hänen kuninkuutensa oli Jumalan asettama.
Tietäjät tuskin tiesivät minkälaiseen poliittiseen maastoon he tulivat uutistaan kertomaan. Eivät he tienneet valtapelistä tässä maassa. Sitä, että ennustusten mukaan lapsi on Daavidin sukua eikä puolipakanallista idumealaista Herodeksen sukua. He tulivat kuitenkin kumartamaan lasta ja, osoittamaan kunnioitusta hänelle.
Lopulta he löysivät lapsen ja antoivat hänelle kalliita, kuninkaalle sopivia lahjoja: kultaa, suitsuketta ja mirhaa ja lähtivät onnellisena kotiinsa.
Kun näitä idän viisaita miettii, niin samalla tulee kysyneeksi:
Mikä sai heidät lähtemään? Mitä he oikein lähtivät etsimään? Mitä he odottivat löytävänsä. Olivatko he matkansa rasituksiin tyytyväisiä löytäessään lapsen vähemmän kuninkaallisissa oloissa. Lapsi ei ollut hovin ympäröimä. Kukaan ei näyttänyt tiedostavan hänen ainutlaatuisuuttaan. Vakuuttuivatko he lapsen löytäessään, että tässä on enemmän kuin tähdet kertoivat? Raamattu kertoo vain se, että he vakuuttuivat siitä, että löysivät oikean lapsen. Ehkä heille kerrottiin muutakin tästä lapsesta. Kirjoitukset satojen vuosien takaa kertoivat hänestä, enkelit kertoivat paimenille lapsesta ja vielä tähdetkin todistivat kuninkaan syntymän. Omin silmin he näkivät tuon lapsen, joka siinä vaiheessa opetteli kävelemään. He olivat nähneet enemmän kuin kollegansa tuhannen vuoden aikana.
Minkälaisina miehinä he palasivat takaisin? Mitä he toivat matkalta kotiinsa takaisin? Heidät oli vallannut suuri ilo. Suuresta ilosta kertoi enkelit myös paimenille. Se ilo nousee siitä, että Jumala on puuttunut maailman kulkuun.
Jos nuo maagit lukivat tähdistä jumalallisen viestin, olisiko siellä meille jotakin luettavaa? Varmasti paljon opittavaa olisi tähtien syvyyksissä, mutta eivät ne puhuisi meille enää samoin. Tähtien ja planeettojen liikkeessä tuskin löydämme etsimäämme. Meidän on etsittävä muualta.
Nykyaikainen tiede ei kumarra mitään. Mutta se ei pystykään tuomaan tarkoitusta maailman mielettömyyteen.
Me jäämme joko pimeyteen tai lähdemme kulkemaan sen valon mukana, mikä johtaa meidät Kristuksen luo. Se valo löytyy Jumalan sanassa. Siinä on meidän tähtemme.
Raamatussa on kaksi Jeesuksn lapsuusevankeliumia. Tutumpi on Luukkaan mukaan. Siinä Jeesuksen syntymän maailman historian tapahtumiin – keisari Augustuksen aikoihin. Loppiaisena luetaan Matteuksen evankeliumin Jeesuksen syntymästä. Se on erilainen – Jeesuksen syntymä sidotaan tähtitieteellisiin tapahtumiin. Molemmat evankeliumit antavat ymmärtää, että se, mitä tapahtui niinä päivinä, tapahtui todella kerran meidän historiassamme. Silloinen tähtien asentokin voidaan tietokonemallinnuksen avulla palauttaa kuvaruudulle. Ja ne julistavat Jumalan Pojan syntymää.
Se on ilosanoma, koska se on sanoma vapahduksesta ja armosta. Taivaiden luoja asettuu keskellemme, jotta me emme jäisi pimeään vaan löytäisimme tien kotiin.