Eräs äiti kertoo keskustelustaan pienen tyttärensä kanssa. Tyttö kysyi äidiltään: Mitä sinä eniten pelkäät tässä maailmassa. Äiti jäi miettimään ja kun ei osannut heti sanoa, tyttö jatkoi kysymystään: Äiti, pelkäätkö, että jollekin meistä sattuisi jotain? Äiti myönsi, että kyllä, sitä hän varmaan eniten pelkää, että teille lapsille sattuisi jotain pahaa.
Sitten äiti kysyi tyttäreltään: Mitä sinä sitten eniten pelkäät? Äiti luuli saavansa vastauksen, että sitä, että äiti tai isä kuolevat. Mutta tyttö vastasikin toisin ja hän vastasi nopeasti ja harkitusti: Pelkään eniten sitä, että Jumala kuolee.
Äiti hämmästyi ja pyysi tarkennusta. Tyttö jatkoi: Koska silloin ei kannattaisi rukoilla ja jos olisi hätä, ei olisi Jumalaa, joka auttaisi ja kun kuolisin, en pääsisi taivaaseen.
Tästä seurasi pitkä keskustelu tytön ja äidin välillä. Äiti selitti, että Jumala on kuolematon ja ikuinen. Mutta tyttö muistutti, että kuolihan Jeesuskin, ja mitä jos hän kuolee uudelleen, ja hän kysyi vielä: Milloin Jeesus kuoli, olinko minä syntynyt jo silloin, tai olitko sinä, äiti? Äiti lohdutti: Jeesus kuoli jo paljon aiemmin. Jeesus kyllä kuoli, mutta sitten Jumala herätti hänet kuolleista. Jeesuksen kuolemankaan ajan Jumala ei lakannut olemasta. Eikä Jeesus enää kuole, vaan hän elää ikuisesti.
Tytär oli hyvin huojentunut ja totesi, jos kerran Jeesus elää, jos Jumala ei voi kuolla meillä ei ole mitään pelättävää.
Niin, eikö näin todella ole! Koska Jeesus elää ja on voittanut kuoleman, meillä ei ole mitään pelättävää! Tämä on se ihana tosiasia, jonka usein kuitenkin unohdamme ja kadotamme elämän pienten ja suurten huolien ja vastoinkäymisten keskellä.
Ja tätä tosiasiaa, jo tapahtunutta, historiallista tapahtumaa, sitä että Jumala herätti Jeesuksen kuolleista, ei voi mikään muuttaa. Mikään eikä kukaan ei saa Jeesusta takaisin kuolleeksi. Jumala ei voi kuolla. Jeesus ei enää kuole.
Se että Jeesus voitti kuoleman, tarkoittaa turvaa kuolemassa häneen uskovalle. Siksi, vaikka Jeesukseen uskovankin ihmisen täytyy kuolla, vaikka hänenkin täytyy kokea mahdollista sairautta ja kärsimystä ja ehkä myös epävarmuutta ja pelkoakin tuon pelottavan ja tuntemattoman ja lopullisen, rakkaat toisistaan hetkeksi erottavan vihollisen edessä, Jeesukseen uskova saa ja voi silti kuolla rauhallisin mielin.
Miksi? Koska Jeesus, ristillä kuollut ja ylösnoussut Vapahtajamme ja Herramme itse vakuuttaa: Minä olen ylösnousemus ja elämä, joka uskoo minuun saa elää, vaikka kuoleekin, eikä yksikään joka elää ja uskoo minuun ikinä kuole. (Joh. 11)
Kuoleman voittanutta Jeesusta kannattaa kuunnella. Kaikki muut uskontojen perustajat ja tärkeät hahmot, kansojen palvotut tai vihatut johtajat ovat kuolleet, mutta Jeesus elää.
Osmo Tiililä toteaa kirjassaan Kuolema: ”On sellaista, mikä on kuolemaakin merkittävämpää, nimittäin yhteys elävään Jumalaan. Kun ihminen on sen saanut, kuolemasta ei ole hänelle vaaraa.”
Se aamu, kun Jeesuksen ystävät menivät haudalle, kun he tapasivat siellä enkelin, oli maailmanhistorian tärkein aamu.
Jo aikaisemmin yöllä oli jo tapahtunut se, että Jumala todella nosti Poikansa kuoleman unesta! Voi, kuinka ihana olisi saada tietää ja nähdä kuinka se tapahtui! Se jäi Jeesuksen ja hänen Isänsä väliseksi salaisuudeksi ja hetkeksi. Olisihan Jeesus voinut siitä kertoa opetuslapsilleen, niin että se olisi meidänkin luettavissamme evankeliumin sivuilla. Mutta kenties kerran taivaassa saamme siitä kuulla.
Jeesuksen ylösnousemus aloitti kokonaan uuden ajan. Mutta Jeesuksen ylösnousemus ei kylläkään ollut ensimmäinen kuolleista herääminen Raamatussa. Jo Vanhassa testamentissa kerrotaan kuinka profeetta Elia herättää kuolleista Sarpatin lesken pojan (1. Kun. 17), ja profeetta Elisa herättää kuolleista suunemilaisen naisen pojan (2. Kun.4). Ja tapahtuupa Vanhassa testamentissa hyvin ihmeellinen ja erikoinen kuolleista nouseminen. Tämä kerrotaan 2. Kun 13: 20-21: (KR 33/38)
”Profeetta Elisa kuoli ja hänet haudattiin. Ja moabilaisten partiojoukkoja tuli maahan vuosi vuodelta. Ja kerran kun he haudatessaan erästä miestä näkivät partiojoukon, heittivät he miehen Elisan hautaan ja menivät matkoihinsa. Kun mies kosketti Elisan luita, virkosi hän ja nousi jaloilleen.”
Tämäpä vasta ihmeellinen tapahtuma. Ja se ihme kerrotaan vain yhdellä virkkeellä. Tässä profeetta Elisa, joka on haudassa kuolleena, on eräällä tavalla kuin esikuva Jeesuksesta. Kun juuri kuollut mies heitettiin Elisan hautaan ja kun hänen ruumiinsa kosketti Elisan luita, hän heräsi henkiin.
Joka koskettaa Jeesusta, joka turvaa häneen, huutaa häntä avuksi, paranee, pelastuu, saa ikuisen elämän! Vähäisinkin kosketus Jeesukseen pelastaa meidät.
Ennen omaa ylösnousemustaan Jeesus herätti kuolleista kolme henkilöä: Jairuksen tyttären (mm. Mark.5) , Nainin lesken pojan (Luuk.7) ja Lasaruksen (Joh. 11). Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen apostoli Pietari herätti kuolleista Tabita-nimisen naisen (Ap.t. 9) ja Paavali Eutykus-nimisen nuoren pojan (Ap.t. 20)
Voi olla, että joku on tämän saarnan aikana ehtinyt jo ajatella, miksi ihmeessä pappi puhuu näin paljon kuolemasta pääsiäisaamuna, kun kuolema on niin synkkä aihekin. Tähän kuolemaa paljon miettinyt filosofi Blaise Pascal vastaisi: ”Vain kokonaan tylsät ja paatuneet voivat suhtautua kuolemaan täysin välinpitämättömästi” ja ”en tiedä mitä ajattelisin ihmisistä, jotka eivät pysähdy miettimään kohtaloansa ja etsimään pelastusta, vaan elävät niin kuin tämä tärkein asia ei heitä ollenkaan liikuttaisi.”
Niin, puhun kuolemasta tänä pääsiäisaamuna siksi, että kun se on niin ihmeellistä, että kuolema, tuo meidän pahin ja pelätyin vihollisemme on voitettu! Siksi, että on niin ihana asia, kun Jeesus voitti sen ja että kun se ei voi vahingoittaa Jeesuksen omaa.
Vanha katekismus kertoo, mikä on elämän tärkein tavoite: Elämämme kallein asia on Jumalan lapseksi pääseminen ja Kristuksen tunteminen.
Miksi se on tärkein ja kallein asia? Nimenomaan siksi että pääsisimme taivaaseen! Koko Jeesuksen sovitustyö tapahtui siksi, että meillä olisi tämän lyhyen ja ainutkertaisen elämämme jälkeen iankaikkinen elämä taivaassa!
Paavali sanoo: Jos olemme panneet toivomme Kristukseen ainoastaan tämän elämän ajaksi, olemme kaikkia muita ihmisiä surkuteltavammat.”(1. Kor. 15:19)
Jos me siis uskomme Jeesukseen siksi, että saisimme tässä elämässä mahdollisimman paljon hyvää ja pääsisimme mahdollisimman helpolla, olemme mielestäni ymmärtäneet jotain hiukan väärin. Ei meille sellaista ole luvattu. Ei meitä Jeesukseen uskovia ole luvattu sen helpommalla päästää kuin muitakaan. Kyllä ihmisen osaan kuuluu iloa ja murhetta, myötä-ja vastoinkäymistä. Toki Jumala meitä myös monin tavoin siunaa.
Mutta minä ainakin uskon Jeesukseen nimenomaan siksi, että minä pääsisin taivaaseen tämän elämän jälkeen. Jeesus tuli tänne maailmaan taivaasta elämään ihmisenä ja kärsiäkseen ja kuollakseen meidän tähtemme, ei antaakseen meille helpon elämän tässä elämässä, vaan antaakseen jokaiselle, joka häneen uskoo, tämän lyhyen elämän jälkeen iankaikkisen elämän luonaan taivaassa.
Minua puhuttelee, kuinka Jeesuskin pelkäsi. Jeesus tuskassa rukoili Getsemanessa – ja siitä Getsemanen illasta ei ole vielä kauan aikaa tähän ilon aamuun, vain kolmisen päivää. Jeesus kysyi siellä, että, Isä, onko minun pakko kärsiä? Isä, jos ihmiskunnalla on joku toinen mahdollisuus tulla sovitetuksi, pelastetuksi, ilman että minun tarvitsee mennä ristille, niin mielellään niin, ettei minun tarvitsisi mennä ristille. Mutta jos ei ole muuta keinoa, niin minä menen ristille. Ja näin peloissaan Jeesus rukoili, vaikka tiesi, että suunnitelmaan kuului myös se, että Jumala herättää hänet kuolleista.
Ja koska ihmiskunnalla ei ollut toista mahdollisuutta, koska Jeesus oli ainoa mahdollisuutemme, hän teki sen. Ja sitten kolmannen päivän aamuna Jumala täytti lupauksensa ja herätti Poikansa kuolleista niin kuin oli kirjoitettu.
Mutta mitä Jeesus tähän elämään sitten lupaa? Johdatuksensa ja läsnäolonsa.
Minä ainakin uskon ja tiedän, vaikka ei aina siltä tuntuisikaan, että Jumala on johdattanut ja johdattaa minua tässä elämässä minun iankaikkiseksi parhaakseni. Niin kuin virressä 470 sanotaan ”riemut, murheet matkalleni viisaasti on jakanut”,
Ja niin on, kuten alussa kertomassani keskustelussa se pieni tyttö sanoi: Koska Jumala ei voi kuolla, niin meillä ei ole silloin mitään pelättävää. Meillä on Jumala, joka kuulee rukoukset, auttaa meitä hädässä ja jonka luokse pääsemme kerran taivaaseen.