Vehnänjyvän tie
Kun poikamme olivat pieniä, he ostivat ennen palmusunnuntaita pääsisäiruohon siemeniä. Laakealle vadille he laittoivat kostutettua talouspaperia. Siihen he ripottelivat siemenet. Vati laitettiin ikkunalle, valoisaan ja lämpimään paikkaan. Jo parin tunnin kuluttua pojat olivat tutkimassa, oliko siemen jo noussut oraalle. Vihreää ruohoa ei vielä näkynyt, mutta siemenet olivat jo turvonneet. Varmasti pian ne jo olisivat taimella. Palmusunnutaiaamuna pojat hihkuivat ilosta kun ruoho jo vihersi.
”Jos vehnänjyvä ei putoa maahan ja kuole, se jää vain yhdeksi jyväksi, mutta jos se kuolee, se tuottaa runsaan sadon.” Näin Jeesus totesi päivän evankeliumitekstissä.
Vehnänjyvä ja pääsiäisruohon siemen. Mitä ne kertovat meille? Mitä Jeesus tarkoitti jyvän kuolemisella?
Vertaus vehnänjyvästä on sijoitettu tähän pyhään, palmusunnuntaihin. Tämä päivä aloittaa hiljaisen viikon, piinaviikon. Yhdessä koko kristikunnan kanssa seuraamme Jeesuksen viimeisiä päiviä ristille ja haudan pimeyteen asti.
Palmusunnuntaina Jeesus otettin vastaan kuninkaana. Palmunoksat käsissä ihmiset juoksivat häntä vastaan. Hoosianna-huudot täyttivät Jerusalemin, kuninkaan kaupungin. Jeesusta juhlittiin kuin aikoinaan Daavidia ja muita Israelin kuninkaita.
Pian juhlinta kuitenkin loppui. Hoosianna huudot vaimenivat. Painostava hiljaisuus laskeutui pyhä kaupungin ylle. Jeesus vangittiin. Hänen ystävänsä jättivät hänet. Roomalainen maaherra ja kansanjoukko tuomitsivat hänet. Tie kulki kohti ristiä. Viattoman kärsimyksen ja kuoleman tie. Kaikki näytti päättyvän Golgatan pimeyteen.
Uusi aamu oli kuitenkin sarastamassa, kaikkia aamuja kirkkaampi. Haudan hämärään loisti ikuinen valo. Elämä voitti kuoleman. Kristus, vehnänjyvä kuoli. Hänestä versoi kuitenkin uusi elämä. Elämä joka toi taivaan maan päälle, toivon ja ilon etsiville ja kaipaaville.
Vehnänjyvävertauksen jälkeen Johannes on tallentanut Jeesuksen sanat: ”Joka rakastaa elämäänsä kadottaa sen, mutta joka tässä maailmassa panee alttiiksi elämänsä, saa osakseen ikuisen elämän.” Mitä puhe elämän kadottamisesta voisi tarkoittaa?
Lukiolainen Sini Ekroos Lahdesta voitti tällä viikolla Suomalaisen kirjoituskilpailun kirjoituksellaan ”Arvokas elämäni”. Ekroos kirjoittaa:
”Elämän arvaamattomuus kiehtoo minua. Sairastin pienenä vakavan sairauden, ja kuoleman läheisyys jätti jälkensä. Vaikka en muistakaan tapahtumista mitään, ne ovat vaikuttaneet arvoihini ja elämänasenteeseeni. En pidä mitään itsestäänselvyytenä ja elämä on tässä ja nyt.”
Viisas nuori lukiolainen jatkaa: ”Suunnitelmista huolimatta tämä hetki on arvokkain, ja ainoa minkä olemassaolon tiedän varmasti. Kenelläkään meillä ei ole varaa sanoa että elinpäiviä on enemmän edessä kuin jollakin toisella, ja se viimeistään tekee meistä tasavertaisia toistemme kanssa.”
Ehkä Sini Ekroosin kirjoituksessa on jotain siitä mitä Jeesus tarkoitti elämän kadottamisella ja sen löytämisellä. Eikö ole niin että vasta kun elämä jostain syystä on vaakalaudalla, ymmäräämme sen arvon? Kun kriisi ravistelee elämää, löydämme sen hyvän mitä meillä on. Oma tai läheisen sairaus, työttömyys, avioero jne. Nämä voivat opettaa meitä näkemään sen mitä meillä on ja tarttumaan tähän hetkeen. Silloin jokainen uusi aamu, läheiset ja ystävät saavat arvonsa.
Jeesus sanoi: ”Hetki on tullut, ihmisen Poika kirkastetaan.” Sitten hän puhui vehnänsiemenestä. Näin hän liitti yhteen Jumalan suunnitelman ja oman kuolemansa. Kaikkivaltiaan suunitelmaan kuului Jeesuksen antaminen alttiiksi ihmisten vihalle ja väkivallalle. Kuoleman kautta kulki tie pääsiäiseen, uuteen aamuun.
Kun ihmiset huusivat Hoosianna he tervehtivät maallista kuningasta. Jeesuksen valta ei kuitenkaa ollut tästä maailmasta. Se oli uuden mailman kuninkuutta. Ristillä Kristus kruunattiin piikkikruunulla. Siitä tuli voiton kruunu, toisenlaisen kuninkaan seppele. Jeesuksen tie kirkkauteen kulki kuoleman kautta.
Kristityn tie on vehnänjyvän tie. Kasteessa meidät liitettiin kohtalonyhteyteen Kristuksen kanssa. Hän antoi itsensä toisille. Hän rakasti ihmistä loppuun asti. Me jotka kuljemme hänen askelissaan käymme vehnänjyvän tietä. Kristus johtaa meitä toisen ihmisen luo. Yhteys toiseen on se maaperä jossa kasvamme ihmisenä ja kristittynä. Toiselta saamme ravintoa kasvuumme ihmisenä. Toista voimme myös ravita uskollamme, elämänkokemuksellamme, kiintymyksellämme.
Pääsiäisruoho, vehnänjyvä – ne kertovat siitä että meissä on uskon alkio. Kasteessa meihin on istutettu ikuisen elämän siemen. Yhteydessä Kristukseen alkio kasvaa viljaksi. Se tuottaa satoa niin tätä kuin ikuista elämää varten.
Vehnänjyvistä on tehty ehtoollisleipä jonka tänään. nautimme. Jyvät on jauhettu. Jauhosta on leivottu leipä. Jyvän voima on siirynyt leipään. Kun nautimme ehtoollisleivän, Kristuksen voima siirtyy meihin. Hän, Elämän leipä ruokkii meitä.
Alttarin sakramentti liittää meidät Kristuksen kärsimiseen ja kuolemaan. Yhtälailla se antaa meille ylösnousemuksen ja iankaikkisen elämän toivon. Tämä siunaus on kätketty vehnänjyvän tiehen.
Messumme alussa kirkkoon tuleville jaettiin palmunlehviä. Se kertoo kenen joukkoihin me kuulumme ja kuka on meidän kuninkaamme. Tällä hiljaisella viikolla Kristus, nöyrä kuningas kulkee kohti elämänsä päätöstä. Hän on kuningas joka antaa itsensä meidän hyväksemme. Hän käy kuolemaan ja voittaa kuoleman. Hän nousee kirkkauden kuninkaana haudasta. Kristus kulkee vehnänjyvän tien. ”Ja nyt hän meille kaikille on elämä ja autuus.”
Uskontunnustus