Palmusunnuntain messuja on mainostettu Helsingissä tänä vuonna sosiaalisessa mediassa kuvalla, jossa Jeesus ratsastaa aasilla. Jan Ahonen on tehnyt kuvan oheen twaarnan eli twitteriin sopivan minisaarnan. ”Hoosianna! Odota aasilla ratsastavaa nöyrää Vapahtajaa.Varo Jeesuksella ratsastavia kopeita aaseja.” Hauskasti ja näppärästi, mutta samalla hyvin viisaasti sanottu.
Tämän päivän evankeliumitekstissä on ainakin yksi kopea aasi, joka yritti ratsastaa Jeesuksella. Juudas, yksi Jeesuksen opetuslapsista, näytti päällepäin erittäin hurskaalta Jeesuksen seuraajalta. Marian tehdessä Jeesukselle rakkaudenpalvelusta Juudas oli tekopyhä. Hän esiintyi suurena köyhien auttajana tuomitessaan tuhlailun. Hurskaasta ulkokuoresta huolimatta hänen sydämensä oli täynnä ahneutta, vihaa ja itsekkyyttä. Hän oli valmis kavaltamaan oman Herransa 30 hopearahan tähden. Juudas on tyypillinen esimerkki ihmisestä, joka rakastaa rahaa ja hyväksikäyttää ihmisiä, vaikka Jeesuksen seuraajien tulisi rakastaa Jumalaa ja ihmisiä ja käyttää rahaa tavaraa hyväksi.
Kopeus on ylpeyttä, jota on pidetty kaikista vakavimpana syntinä. Ylpeyttä on se, että ihminen kuvittelee itsestään liikoja. Ylpeä ihminen pitää omana ansionaan kaikkea sitä hyvää, mitä hänelle elämässään koituu. Kirkkoisä Augustinuksen mukaan ylpeys on omaan erinomaisuuteensa rakastumista. Ylpeys tulee esille myös siinä, että ihminen kokee olevansa oman elämänsä herra. Tällainen ihminen luulee selviävänsä yksin eikä ymmärrä tarvitsevansa Jumalaa ja muita ihmisiä. Juudas toimi juuri näin. Hän jätti Herransa ja parhaat ystävänsä muutaman lantin vuoksi. Hän kuvitteli olevansa vahva ja selviävänsä yksin, mutta toisin kävi. Epätoivossaan hän riisti hengen itseltään.
Maria oli Jeesuksen seuraajana täysin erilainen kuin Juudas. Hän oli oikeasti rohkea ja epäitsekäs. Hän oli Jeesuksen todellinen seuraaja, joka oli valmis tekemään rakkauden palveluksen Herralleen, vaikka se aiheutti pahennusta. En usko, että Juudas oli ainoa pöytäseurueessa, joka paheksui Marian toimintaa. Voi vain kuvitella, miten muut miehet saattoivat tilanteessa tulkita Marian toiminnan ihan väärin. Olihan kyse hyvin läheisestä hetkestä, kun Maria kuivasi Jeesuksen jalat hiuksillaan voideltuaan ne kalliilla öljyllä. Marialle oli kuitenkin tärkeämpää olla uskollinen Jumalan antamalle tehtävälle kuin ihmisten väärille tulkinnoille. Hän teki sen, mitä Jumala oli puhunut hänen sydämelleen. Hän ei ollut kiltti eikä alistuva nainen, vaan nöyrä Jumalan palvelija, joka uskalsi kuunnella enemmän Jumalan kuin ihmisten ääntä.
Monesti ajatellaan, että ns. kiltti ihminen on hyvä kristitty. Kiltti ihminen pitää toisia aina parempana, vähättelee itseään, suostuu kiltisti kaikkeen ja on kaikille mieliksi. Mutta onko tällainen kiltti ihminen oikeasti kiltti? Vai kätkeytyykö kiltin ihmisen hymyn taakse tuskaa, jota kukaan ei huomaa? Jeesus ei ollut maanpäällisen elämänsä aikana kiltti, vaan hän oli aito ihminen, joka ei kuitenkaan tehnyt syntiä. Jeesuksen elämässä ja toiminnassa näkyy aidon ihmisen koko tunneskaala, vihasta rakkauteen. Hiljaisen viikon kertomuksiin kuuluu myös kertomus siitä, miten Jeesus oli pyhän vihan vallassa ja kaatoi rahanvaihtajien pöydät. Jeesus ei edellytäkään seuraajiltaan kiltteyttä, vaan nöyryyttä. Kiltteys voi estää ihmistä elämästä Jumalan tahdon mukaan, jos hän ajattelee liikaa sitä, ettei vain loukkaa toisia ihmisiä. Kiltti ihminen voi olla ihmisten orja, niin että kuuntelee mielummin ihmisten kuin Jumalan ääntä.
Kristityn ihmisen esikuva ei siis ole ylpeä eikä kiltti, vaan nöyrä. Nöyrä ihminen antaa Jumalalle Jumalan paikan elämässään ja suostuu olemaan tavallinen ihminen. Nöyryys on itsensä tuntemista ja rehellisyyttä sekä Jumalan, itsensä että muiden ihmisten edessä. Silloin kun ihminen on kohdannut omat pimeät puolensa ja heikkoutensa, on hänen helpompi hyväksyä myös toisten heikkouksia.
Nöyryys ei tarkoita nöyristelyä eikä itseinhoa. Nöyrä ihminen näkee itsensä sellaisenakin hän oikeasti on hyvine ja huonoine puolineen. Siksi hän arvostaa itseään, hyväksyy itsensä ja on kiitollinen niistä lahjoista ja taidoista, jotka Jumala on hänelle antanut. Hän ei pidä itseään muita huonompana eikä parempana, vaan tasa-arvoisena, minkä vuoksi hänen ei tarvitse tehdä vaikutusta muihin.
Nöyryys vapauttaa liiallisesta yrittämisestä ja virheiden välttämisestä. Oman arvonsa Jumalan silmissä löytänyt ymmärtää, että riittää, kun tekee parhaansa. Hän uskaltaa pyytää apua toisilta ihmisiltä sekä myöntää virheensä. Nöyrän ei tarvitse ylpeillä saavutuksillaan, sen sijaan hän voi iloita niistä aidosti.
Oikea nöyryys on sitä, että tekee parhaansa jokaisessa tilanteessa tekemättä siitä suurta numeroa ja samalla ymmärtää omat rajansa. Nöyrä ihminen hyväksyy itsensä sellaisenaan. Iloitsee niistä lahjoista ja tehtävistä, jotka Jumala on hänelle antanut eikä kadehdi muilta sitä, mitä ilman on itse jäänyt. Nöyrä ihminen ymmärtää, ettei hän ole muita ihmisiä parempi tai arvokkaampi jonkin Jumalalta saamansa lahjan vuoksi. Jokainen on samanarvoinen Jumalan luomistyön perusteella.
Nöyrä ihminen on valmis palvelemaan, luopumaan omastaan toisten hyväksi. Hän ei pakene paikalta tekosyihin vedoten silloin kun hänen apuaan tarvitaan. Hän sanoo sekä Jumalalle että ihmiselle: Tässä olen valmiina käytössäsi. Ei pakosta eikä pelosta, vaan rakkaudesta. Nöyrä ihminen ei ajattele vain omaa napaa, vaan hän näkee toisten ihmisten parhaan. Silloin kun Jumala tekee työtä ihmisen sydämessä, ihmisen sydämessä syttyy halu rakastaa ja auttaa muista. Palveleminen lähtee sydämen suhteesta Jeesukseen. Kun olen saanut niin paljon Jeesukselta, haluan antaa sitä hyvää eteenpäin.
Nöyryys edellyttää Jumalan edessä nöyrtymistä. Kukaan ihminen ei voi tehdä itsestään nöyrää. Jumala voi kuitenkin muuttaa meitä silloin, kun me annamme hänelle siihen luvan. Jumalan koulussa saamme luopua omasta jaksamisesta ja pätemisestä. Saamme heittäytyä rakastavan Jumalan käsivarsille ja pyytää hänen johdatustaan.
Saamme päästää irti pätemisen tarpeesta ja siitä harhaluulosta, että omistamme jotakin. Luopuminen on vaikeaa, tuskallisen vaikeaa. Luopumisen hetkellä meistä tuntuu siltä, että menetämme jotain arvokasta. Tosiasiassa luopumisen kautta Jumala keventää kuormaamme. Tekee tilalle omalle läsnäololleen. Saamme olla ihmisiä, sellaisia, joiksi Jumala on meidät luonut.
Aasilla ratsastava Vapahtaja on meille nöyryyden esikuva. Jumalan Poika oli valmis luopumaan oikeudestaan olla Jumalan vertainen . Hän ei tehnyt sitä pakosta, vaan vapaaehtoisesti. Hän teki sen rakkaudesta sinua ja minua kohtaan. Hän kärsi meidän edestämme, jotta me voisimme elää onnellista elämää suhteessa Jumalaan ja lähimmäisiin jo täällä maan päällä. Kerran nöyrä Vapahtaja tulee takaisin maan päälle. Silloin päivän Uudentestamentin tekstin mukaan kaikki polvistuvat hänen eteensä ja jokainen kieli tunnustaa isän Jumalan kunniaksi: Jeesus Kristus on Herra. Me tunnustamme sen, että Jeesus Kristus on Herra jo nyt nousemalla tunnustamaan uskontunnustuksen.