Tässä maailmassa ihminen haluaa rikkoa rajoja, tehdä ennätyksiä, yltää huimiin suorituksiin.
Otan tässä esille muutamia hurjia saavutuksia: On 24tunnin juoksuja, on maratoneja kuivissa erämaissa ja hyytävissä pakkasissa. On yksinpurjehduksia valtamerien ylitse. On vaellusta Pohjoisnavalle. Avaruudenkin ihminen on valloittanut. Juri Gagarin kävi ensimmäisenä ihmisenä avaruudessa, kun hän nousi maapallon kiertoradalle v. 1961. Neil Armstrog kävi ensimmäisenä ihmisenä Kuussa v. 1969. Avaruuskävelyjäkin on jo tehty ja suomalaistaustainen Timothy Koprakin on sen tehnyt. Hyvin vaarallisia koitoksia ovat myös maailman korkeimmille vuorille kiipeämiset. Suomalainen Veikka Gustafsson on niiden 17 ihmisen joukossa maailmassa, joka on kiivennyt kaikille 14:a yli 8km korkealle vuorelle, ja Gustafsson kuuluu niihin kymmenen ihmisen joukkoon, jotka ovat tehneet sen ilman lisähappea. Mielestäni yksi huimimpia suorituksia on itävaltalaisen Felix Baumgarterin tekemä hyppy 39km korkeudesta. 14.10 2012 hän hyppäsi stratosfääristä tehden samalla kaikkien aikojen korkeimmalta tehdyn vapaapudotuksen. Edellinen ennätys oli Joseph Kittingerin hyppy vuodelta 1960: hän hyppäsi 31 km korkeudelta. Baumgarter rikkoi ensimmäisenä ihmisenä maailmassa äänivallin, ilman mitään konetta. Putoamisnopeus oli suurimmillaan 1357km/tunnissa. Mutta kauan ei mennyt, kun tuokin ennätys jo rikottiin: 2014 lokakuussa ilman mediamylläkkää, kuin salaa kaikilta googlepomo Alan Eustache hyppäsi 41,4km korkeudesta kiitäen parhaimmillaan 1300km/h. Huh huh, mitä suorituksia! Hattua täytyy nostaa. Mihin kaikkeen ihminen yltääkään säilyen hengissä!
Nämä kaikki ovat aivan hurjia temppuja, joihin todella harva pystyy. Aivan käsittämättömiä tapahtumia! Nyt on alkamassa hiljainen viikko, Jeesuksen kärsimysviikko, jolloin seuraamme mihin hän suostui puolestamme. Nämä kaikki äsken luetellut upeat suoritukset eivät ole tietenkään yhtään mitään sen rinnalla, mitä Herramme Jeesus teki. Jeesus teki aivan valtavan hypyn tullessaan taivaasta maan päälle.
Tästä Paavali kertoo päivän epistolassa kirjeessään filippiläisille (2:5-). Tämä kohta on Paavalin jouluevankeliumiksikin kutsuttu; se luetaan näin palmusunnuntaina, Vanhan käännöksen mukaan: ”Jeesus, vaikka hänellä olikin Jumalan muoto, ei katsonut saaliiksensa olla Jumalan kaltainen, vaan tyhjensi itsensä, otti orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi ja hänet havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen, hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, hamaan ristinkuolemaan asti.” Tästä samasta kertoo ehtoollisrukous: ”Taivaallinen Isä, me muistamme kiitollisena mitä olet tehnyt puolestamme. Sinä lähetit Poikasi pelastamaan maailmaan. Hän tuli ihmiseksi, oli yksi meistä mutta ilman syntiä. Hän täytti tahtosi kaikessa ja suostui kärsimykseen ja kuolemaan lunastaakseen meidät vapaiksi.” Me ihmiset, jotka olemme eläneet vain täällä maan päällä, emme voi käsittääkään miten suuri ero on taivaan kirkkauden ja tämän maailman välillä. Me olemme niin tottuneet tähän maailmaan ja täällä elämiseen. Mutta se on suurin mahdollinen vastakohta, mitä ikinä voi olla. Ihminen, joka kuollut, vieraillut taivaassa ja on taas sitten palannut takaisin tähän elämään, voi hieman käsittää sitä. Jeesus, puhdas synnitön Jumalan Poikana koki tuon eron varmasti hyvin räikeänä ja suurena. Taivas todellakin oli Vapahtajamme Jeesuksen koti siihen saakka kunnes hän tuli tähän maailmaan. Jeesus oli Jumalan kanssa luomassa tätä maailmaa, hän oli Isän helmassa niin kuin evankelista Johannes sanoo. Jeesus eli taivaan rauhassa, ilossa, rakkaudessa, kauneudessa. Mutta maailma ja ihmiskunta tarvitsi apua. Se oli hädässä, hukkumaisillaan. Maailma tarvitsi Vapahtajaa. Myös me 2000-luvulla elävät ihmiset tarvitsemme Jeesusta. Taivaaseen jäänyt Vapahtaja ei meitä ihmisiä olisi auttanut ja hyödyttänyt. Siksi sinä hetkenä, sinä aikana jonka Jumala oli määrännyt Jeesus tuli maailmaan jättäen kotinsa taivaassa tullakseen ihmiseksi. Hän teki suurimman ja vaikeimman hypyn, mitä kukaan milloinkaan on tehnyt. Ja Jeesus kyllä tiesi, mitä on edessä, kun hän tulee tähän maailmaan. Hän tuli tänne ihmisten hädän, synnin, vihan, ahdistuksen, kärsimyksen, kuoleman keskelle. Maailma oli hylännyt Jumalan. Silti Jeesus tuli. Ja juuri siksi hän tuli.
Tehdessään huimia tekoja ihminen haluaa ja toivoo aivan ymmärrettävästi ja perustellusti samalla nimensä jäävän historiakirjoihin. Ja niin ovat jääneet historiaan Gagarin, Armstrong, Baumgarter, suomalainen Gustafssonkin jne, eikä suotta. Mutta Jeesus, Jumalan Poika, joka teki hurjimman hypyn ikinä, ei halunnut itselleen mainetta ja kunniaa ei tehnyt sitä, minkä teki itsensä tähden. Eräässä laulussa sanotaankin: ”Sinä Herrani kuljit sinne missä on pimeää, et etsinyt mukavuutta , et helppoa elämää, et etsinyt menestystä, et korkeaa asemaa, et pyytänyt kiitosta muilta, et valtaa , et kunniaa.” Mutta silti: Se, mitä hän teki antaessaan itsensä uhrina ja se mitä Jumala teki herättäessään hänet kuolleista kolmantena päivänä, sai kuitenkin aikaan sen, että Jumala korotti ja kirkasti hänet. Ja Jumala antoi hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman ja Jeesuksen edessä on kaikkien kerran polvistuttava ja tunnustettava, joko vapaaehtoisesti ja riemuiten, tai pakolla ja pelolla, että Jeesus Kristus totisesti on Herra. Helatorstai oli Jeesuksen riemullinen kotiinpaluupäivä. Hän palasi silloin takaisin kotiin taivaaseen Voittajana, Sankarina, herrojen Herrana.
Jeesus tiesi koko ajan, että näin onnellisesti tulee lopulta käymään. Mutta silti jokainen hetki täällä maan päällä oli kuitenkin varmasti Jeesukselle enemmän tai vähemmän vaikea. Hänhän oli poissa kotoa, kuin lammas susien keskellä. Toki Jeesus ihmisenä ollessaan koki myös hyviä ja onnellisia hetkiä. Ja kun Jeesus ratsasti aasilla Jerusalemiin Öljymäen rinnnettä alas, hän tiesi, että se pahin kärsimys on kohta edessä: nämä riemulliset hoosianna -huudot vaihtuvat pian äänekkäiksi, aggressiivisiksi, vihantäyteisiksi ristiinnaulitse-huudoiksi.
Jeesus sanoi evankeliumissa: Hetki on tullut, Ihmisen Poika kirkastetaan. Jos vehnänjyvä ei putoa maahan ja kuole, se jää vain yhdeksi jyväksi mutta jos se kuolee, se tuottaa runsaan sadon. Jeesus todella toimi niin kuin itse sanoi. Getsemanessa hän rukoili ja kertoi rehellisesti Taivaalliselle Isälleen miltä hänestä tuntuu tuleva ristinkuolema: Isä, minua todella pelottaa, jos vain on sinun tahtosi, niin muutetaan suunnitelmaa. Mutta Jeesuksen kuuliaisuudesta kertoi tässäkin: Ei kuitenkaan niin kuin minä tahdon, vaan niin kuin sinä, Isä. Ja niin hänen kuolemansa sai aikaan sen, että koko ihmiskunta eli miljardit ihmiset saivat mahdollisuuden pelastua. Sanomaa on kerrottu 2000v. Jeesukseen uskotaan joka puolella maailmaa. Kristittyihin lasketaan kuuluvaksi maailman väestöstä n. 33%. Mutta vielä on heitä, jotka eivät usko, vaikka ovat kuulleet, vieläkin on niitä, jotka eivät usko, koska eivät ole kuulleet, ja on myös niitä, jotka vastustavat Jeesusta ja vainoavat niitä, jotka uskovat.
Mitä sinä ajattelet Jeesuksesta? Haluatko tavata hänet, keskustella hänen kanssaan? Hän tuli sinuakin varten. Puhu Jeesukselle mitä sydämelläsi on, kerro hänelle mikä sinua ilahduttaa ja kerro hänelle myös ne asiat, jotka sinua huolestuttavat ja pelottavat. Sinä saat luottaa häneen. Sillä kukaan muu ei ole koskaan osoittanut niin suurta rakkautta sinua kohtaan kuin hän. Seuraa, katso, kuinka Jeesus alkavalla hiljaisella viikolla osoittaa rakkauttaan sinua kohtaan kärsimällä, kestämällä, menemällä ristin tien loppuun asti. Jeesus ei tyydy rakastamaan sinua vain puolinaisesti. Hän ei tyydy rakastamaan vain niin, mikä on kohtuullista. Ei, Jeesus on radikaali. Jeesus on se todellinen huimapää. Hän, Jumalan Poika, antoi aivan kaikkensa sinun puolestasi. Elämänsä. Ja silloin, juuri silloin kristinuskosta tulee henkilökohtainen, omakohtainen sydämen usko, suhde Herraan Jeesukseen, kun tajuaa, että juuri minuakin hän rakastaa ja että tämä rakkaus vaikuttaa koko elämääni ja tulevaisuuteeni antaen sille taivaallisen valon ja toivon.