Palmusunnuntain evankeliumissa kohtaamme erilaisen Jeesuksen kuin mihin olemme yleensä tottuneet. Useinhan mielessämme on kuva Jeesuksesta hyvin kiiltokuvamaisena, ”kipsihippinä”, kuten joku on nimittänyt tällaista hahmoa. Palmusunnuntain evankeliumi kertoo toisenlaisesta Jeesuksesta.
Temppelin puhdistaminen on ollut dramaattinen tapaus. Temppelin uloimmalle pihalle saivat tulla myös ei-juutalaiset. Siellä rahanvaihtajat vaihtoivat temppelissä uhraavien rahoja kelpaavaksi valuutaksi. Kyyhkyset olivat yleisimmät ja halvimmat uhrieläimet. Jeesuksen karkottamat ostajat olivat temppeliin tulleita pyhiinvaeltajia. Jerusalem oli jo tuolloin suuri turistikeskus, jossa oli paljon kaupankäyntiä. Mutta kaupankäynnin ulottuminen temppelin porttien sisälle halvensi sen pyhyyttä. Siksi Jeesus kiivastui ja kaatoi rahanvaihtajien pöydät ja kyyhkysenmyyjien jakkarat. Kyseessä oli Messiaan, odotetun pelastajan, tunnusteko. Olihan jo Sakarjan profeettakirjan lopussa ennustettu, että ”silloin ei kukaan enää käy kauppaa Herran Sebaotin temppelissä” (Sak. 14:21). Uusi aika oli koittanut. Temppeli on rukouksen paikka. Enää ei tarvita muita uhreja, kun Jeesus itse on sovittanut kaikkien synnit.
Kirjahyllyssäni on heti talvisodan jälkeen julkaistu sotilaspappien puhekokoelma Risti rintamalla. Pataljoonan pastori R.K. Koskenkylä kiteytti talvisodan rintamalla pitämässään puheessa uhrin merkityksen: ”Ilman uhria ei mikään hyvä ja jalo maailmassa mene eteenpäin. Uhri on yhtä välttämätöntä meille kuin auringon valo. Jos uhrimieli loppuu, niin silloin loppuu myöskin kaikki sankaruus. Silloin loppuu elämä ja vapaus.” (Risti rintamalla. Toim. Joh. Björklund ja Rolf Tiivola. Otava 1940, s 77) Te veteraanit tiedätte, mitä on uhrautuminen ja uhri. Monessa lipputangossa on pieni laatta, jossa lukee: Uhrin ansiosta lippu liehuu. Se on totta. Ilman teidän uhrivalmiuttanne ei maamme olisi säilynyt itsenäisenä.
Mutta pataljoonan pastorin puhe jatkuu: ”Risti puhuu meille suurimmasta uhrista, mikä koskaan on annettu. Jumala antoi sen meille silloin, kun hän uhrasi ainoan Poikansa meidän puolestamme ja autuudeksemme. Se oli sovitusuhri.” Kun Jeesus puhdisti temppelin rahanvaihtajista ja kyyhkysenmyyjistä, hän viestitti vanhan liiton uhrikäytännön käyneen tarpeettomaksi. Hänen kertakaikkinen uhrinsa ristillä riittää. Se kantaa perille iankaikkiseen elämään saakka. Siihen te veteraanit yhtä hyvin me kaikki muutkin saamme tänään luottaa. Jumala ei tarvitse enää muita uhreja. Jeesuksen risti riittää.
Temppelin puhdistamisen lisäksi toinenkin yllätys odotti temppelin johtoa, ylipappeja ja muita lainopettajia. Sokeilta ja rammoilta oli kielletty pääsy temppeliin (2 Sam. 5:8). Heitä tuli kuitenkin Jeesuksen luo ja hän paransi heidät. Kaiken lisäksi lapset laulaa rallattivat hoosiannaa Daavidin Pojalle, kuten olivat nähneet ja kuulleet aikuisten tekevän Jeesuksen ratsastaessa aasin selässä kohti Jerusalemia. Siinä raikui Jumalalle ja kuninkaalle tarkoitettu tervehdys. Se oli uskontunnustus temppelissä huutavien, mitään ymmärtämättömien lasten suussa.
Meidän on ehkä vaikea ymmärtää tilanteen merkittävyyttä. Tässäkin tulemme Jeesuksen opetuksen ytimeen. Jerusalemin temppeliin oli sairailta ja vammautuneilta pääsy kielletty. Häiriköivät lapset olivat vain tiellä. Tällaisen asennoitumisen Jeesus särki. Jokaisella on oikeus tulla hänen luokseen. Jokainen on Jumalan luoma ja lunastama ja siksi hänelle äärettömän rakas.
Palmusunnuntain evankeliumi viestittää: Jeesuksen julistamaan Jumalan valtakuntaan portit olivat ja ovat auki kaikille. Siihen joukkoon ei ole ikärajaa eikä laadunvalvontaa. Siellä ei edellytetä yhdenmukaista ulkomuotoa tai mittailla hengellisyyden määrää. Siinä joukossa sinullakin on oma paikkasi, sellaisena kuin olet. Sinun ei tarvitse vertailla itseäsi muihin. Sinun ei tarvitse arvella, kelpaanko minä tai pohtia, onko minulla riittävästi uskoa. Jeesuksen joukkoon olet tervetullut. Saat kuulla Jeesuksen omat sanat: ”Tulkaa minun luokseni kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon.”
Jeesuksen toiminta temppelissä on ihmisarvon korostamista. Keskenään ihmiset ovat erilaisia, mutta samanarvoisia. Tätä opetusta jokaisen yhtäläisestä ihmisarvosta me emme saa yhteiskunnassamme kadottaa. Tätä on nyt erityisen tärkeää korostaa, kun uutiset kertovat talousahdingosta, yritysten vaikeuksista ja kuntien säästötoimista. Ihminen on arvokas terveenä ja sairaana, nuorena ja vanhana, työssäkäyvänä tai työttömänä, työtä etsivänä tai lomautettuna, irtisanottuna tai kokonaan työmarkkinoiden ulkopuolella olevana. Ihmisarvo on luovuttamaton ja riippumaton.
Teidän veteraanien periaatteena on, ettei kaveria jätetä. Tätä mallia me tarvitsemme yhä edelleen koko yhteiskunnassamme. Ilman yhteisvastuuta ja heikoimmista huolehtimista ei meillä ole kansana tulevaisuutta.
Hyvät seurakuntalaiset. Palmusunnuntain evankeliumi nostaa esille uskomme ydinasiat. Temppelin puhdistaminen on merkki siitä, että Jeesuksen kertakaikkinen uhri ristinpuussa riittää ihmiselle pelastukseksi. Sairaiden, vammaisten ja lasten kohtaaminen on viesti rakkaudesta ja ihmisarvosta. Jumalan rakkaudella ei ole ehtoja. Jeesuksen omien joukossa on kaikille paikka tarjolla. Ihmisarvo on jokaisen ihmisen oikeus. Sille perustuu kestävän yhteiskunnan elämä.