Jeesuksen ratsastettua Jerusalemiin tapahtui 4 asiaa:
1) Jeesus puhdisti temppelin.
2) Sokeat ja rammat tulivat Jeesuksen luo temppelissä ja Jeesus paransi heidät sekä lapset huusivat Jeesukselle Hoosianna Daavidin Pojalle.
Tuli yö ja seuraavana päivänä:
3) Jeesus kirosi viikunapuun.
4) Jeesus puhui uskosta ja epäilyksistä.
Näissä tapahtumissa Vanha liitto alkaa väistyä ja Uusi liitto tulla tilalle. Temppeli, pappeus, kuninkuus ja uhripalvelus vaihtuvat.
Ensin viikunapuu: kristinuskon ulkopuolella naureskellaan ja ihmetellään miksi joku kiroaa puun, samoin opetuslapsetkin ihmettelivät ”Kuinka viikunapuu niin äkisti kuivettui?”
Viikunapuu on vertauskuva Jerusalemin temppelistä, sen uhrijumalanpalveluksesta ja papistosta ja Israelin kuninkaasta. Jeesus tuli viikunapuun luo, eikä löytänyt siitä hyvää hedelmää ja Jeesus kirosi sen. Tämä koski Jerusalemin temppeliä: Jeesus tuli temppeliin, ei löytänyt hyvää hedelmää, Hän ei löytänyt Jumalan huonetta rukouksen huoneena, vaan ryövärien luolana.
Toiseksi palataan edelliseen päivään ja siihen, kun Jeesus puhdisti temppelin. Jeesus kyllä kirosi viikunapuun, mutta temppelin puhdistus on nähtävä isällisenä kurituksena ja varoituksena. Viikunapuun kiroaminen oli varoitus, jota suurin osa silloisesta Israelista, eikä varsinkaan papeista ja kuninkaasta välittänyt ja uhkaus pantiin täytäntöön 40 vuotta myöhemmin, kun Jerusalem, temppeli, papisto ja kuningas tuhottiin. Mutta ensimmäisenä palmusunnuntaina se oli vasta varoitus ja armonaikaa oli jäljellä 40 vuotta. Vanhan liiton ja temppelipalveluksen oli päätyttävä, mutta useampi juutalainen olisi voinut ottaa varoituksesta vaarin ja uskoa Jeesukseen ja saada kasteen.
Tämänkin kohdan äärellä maailma ihmettelee: miksi rauhanruhtinas, Jeesus heiluttaa ruoskaa? Jeesus ei ole vain ihminen, vaan myös Jumala.
Miehen viha, syntisen ihmisen viha ei tee sitä, mikä on oikein Jumalan edessä.
Se, mitä Jumala tekee on oikein.
Ymmärrämme paremmin, kun muistamme, että temppeli on pyhä paikka ja papiston piti valvoa sitä, uhrieläinten kauppa ja rahanvaihto oli kaukaa tulevien pyhiinvaeltajien vuoksi välttämätöntä, mutta rukouksen huone oli kääntynyt rosvojen luolaksi, kun pääasiana oli kaupankäynti ja papisto valvoi omia voittojaan. Temppeli piti puhdistaa ja vähemmällä se ei olisi onnistunut kuin ruoskalla, enempää ei tarvittu.
Jeesus toteutti Vanhan testamentin ennustukset siitä, että Herra tulee äkkiarvaamatta temppeliinsä ja kuten opetuslapset muistivat: ”Kiivaus Sinun huoneesi puolesta kuluttaa minut.”
Sitten kolmanneksi tulee isompi asia:
Tämä jää maailmalta ja meiltäkin helposti huomaamatta: sokeat ja rammat tulivat Jeesuksen luo ja Hän paransi heidät. Näinhän Jeesus toimi ja toimi usein.
On kuitenkin kiinnitettävä huomio paikkaan, jossa Jeesus niin teki: temppelissä. Mooseksen laki kielsi sokeita ja rampoja pappeja uhraamasta ja tiettävästi kuningas Daavidin ajoista asti oli alkanut käytäntö, että ylipäätään rammat ja sokeat eivät saaneet tulla temppeliin. Nyt Daadivin Poika, Jeesus päästi rammat ja sokeat temppeliin JA paransi heidät.
Tässä on hyvä muistaa se, että Jumala ei päästä syntiä Taivaaseen, eikä päästä syntistäkään. Jumala vihaa syntiä, mutta rakastaa syntistä ja Jeesuksen tähden Hän antaa synnit anteeksi, parantaa ja tekee vanhurskaaksi eli Taivaaseen kelpaavaksi.
Jeesus ei hyväksynyt sokeita ja rampoja, vaan paransi heidät.
Jumala ei hyväksy syntistä, vaan antaa syntini anteeksi ja pesee puhtaaksi Jeesuksen tähden.
Päästämällä rammat ja sokeat temppeliin Jeesus osoitti olevansa kuningas Daavidin yläpuolella Kuninkaiden Kuninkaana ja enemmän kuin Mooseksen laki: itse lainsäätäjä, Hän, joka määrää miten ja kenen kautta ihmiset ovat yhteydessä Jumalaan.
Sitten lapset huusivat Jeesukselle: Hoosianna Daavidin Pojalle.
Tähänkin olemme liian tottuneita, pääsääntöisesti kahdesti vuodessa palmusunnuntaina ja ensimmäisenä adventtina kuulemme, kun Jeesus ratsasti Jerusalemiin ja huudettiin Hoosiannaa.
Lasten huuto oli kuitenkin merkittävä ja tietyille tahoille pelottava: ymmärrämme sen paremmin, kun ajattelemme sitä huutona ”Eläköön se Oikea Kuningas! Auta Sinä meitä!” Palatsissaan nukkekuningas Herodes ymmärsi oikein hyvin mitä huudettiin valtakunnan tärkeimmässä paikassa ja viereisessä roomalaisten kasarmissa katseltiin muurilta, että valmistellaanko temppelissä kapinaa. Tämän ymmärsivät ylipapit ja kirjanoppineet ja menivät Jeesukselta tivaamaan, että etkö ymmärrä mitä nämä lapset sanovat eli suomeksi etkö, ymmärrä, että tämä on sekä Herodeksen että roomalaisten mielestä kapina ja kapina kukistetaan raa´asti. Muistamme mitä Jeesus oli opettanut aiemmin miten päästä Taivaaseen, miten olla Taivaan valtakunnan kansalainen: teidän on tultava lasten kaltaisiksi. Lapsen kaltaisuus ei ole synnittömyytä, se ei ole lapsellisuutta, mutta vilpittömyyttä ja kuuliaisuutta se on. Sekä ylipapit ja kirjanoppineet että lapset olivat nähneet ja kuulleet samat asiat: Jeesus oli ratsastanut aasintammalla Jerusalemiin ikiaikaisena kuninkaana kuten profeetta Sakarja oli ennustanut, Hän oli puhdistanut temppelin ja parantanut sokeat ja rammat. Molemmat päätyivät väistämättä samaan kysymykseen, että onko Jeesus Messias ja merkkien ollessa näin selvät, päädyttiin kyllä-vastaukseen: Messias oli tullut. Lapset olivat vilpittömiä ja kuuliaisesti toimivat kuten kuuluikin: he tervehtivät Oikeaa Kuningasta. Ylipapeilla ja kirjanoppineilla oli sama tieto, mutta pelätessään roomalaisia ja Herodesta sekä muutenkin suhtautuessaan nuivasti Galilean profeettaan, he päätyivät toiselle tielle, yrittäen vaientaa lasten oikean huudon ja se paatumuksen tie vei Jeesuksen ristiinnaulitsemiseen ja lopulta 40 vuotta myöhemmin papiston ja temppelin tuhoamiseen. Ylipapeilla ja kirjanoppineilla oli tieto ja valta, heidän olisi pitänyt tunnistaa messias ja tervehtiä Häntä, mutta he eivät halunneet. Kävikin päinvastoin. Heikoilta ja pieniltä, lapsilta ja imeväisiltä Jeesus sitten oli valmistanut itselleen kiitoksen.
Viimeiseksi neljäs kohta:
”Jeesus vastasi ja sanoi heille: ”Totisesti minä sanon teille: jos teillä olisi uskoa ettekä epäilisi, niin ette ainoastaan voisi tehdä sitä, mikä viikunapuussa tapahtui, vaan vieläpä, jos sanoisitte tälle vuorelle: ’Kohoa ja heittäydy mereen’, niin se tapahtuisi. Ja kaiken, mitä te anotte rukouksessa, uskoen, te saatte.”
On hankala kohta.
Ihminen suistaa itsensä epätoivoon, jos hän alkaa väärällä tavalla miettiä onko minulla uskoa.
Kenelle Jeesus nämä sanat sanoi:
opetuslapsille, joilla ei ollut vielä Pyhää Henkeä. Jeesus moitti muiden muassa Pietaria, Johannesta ja Jaakobia uskon puutteesta ja epäilyistä, eikä se silti tarkoita sitä, etteivätkö he olisi olleet lopulta vanhurskaita Jeesuksessa. On muistettava, että elettiin aikaa ennen helluntaita ja Pyhän Hengen vuodattamista, ennen Jeesuksen ylösnousemusta ja ristiinnaulitsemista.
Tämänkin kohdan äärellä saa syventyä, mutta ei saa nyrjäyttää päätään, eikä suistaa itseään epätoivoon: samanlainen kohta löytyy aiemmin, kun Jeesus sanoo: ”Kaikki on mahdollista sille, joka uskoo.” Siihen on hyvä sanoa: ”Minä uskon. Auta Jeesus minun epäuskoani.” ja edelleen uskoa kaikki synnit anteeksi Jeesuksen tähden.
Kaiken epäilysten ja epäuskomme keskellä tässä kohdassa on Jumalan lupaus: ”Ja kaiken, mitä te anotte rukouksessa, te saatte.” Jumala on hyvä ja Hän haluaa, että me pyydämme Häneltä ja paljon ja Hän antaa.
On mahdollista, että kohta liittyy temppeliin ja Vanhaan ja Uuteen liittoon, jotka ovat vahvasti esillä tässä muuten.
Kaiken kaikkiaan ensimmäisen palmusunnuntain ja sitä seuraavan päivän tapahtumat liittyvät siihen, että:
– Jeesus tuli lopettamaan Vanhan liiton, Jerusalemin temppelin, sen uhripalveluksen ja papiston ja otti pohjan pois maallisen kuninkaan viralta.
– Jeesus teki Uuden liiton ja yksin Hän on välimies Jumalan ihmisten välillä, Hän on itse pappi, uhri, ristin uhri, ja temppeli sekä Kuninkaiden kuningas.