Viimeistään Hiljaisen viikon aikana herään aina uudelleen miettimään –Minkä, tai kenenkä edestä olisin valmis tekemään jotain, ja kuinka paljon? Amerikkalaisen kirjailijan John Irwingin kirjassa Ystäväni Owen Meany mainittu henkilö räjäyttää vessassa pommin ja itsensä siinä mukana ja näin pelastaa muutaman lähellä olleen ihmisen. Toivottavasti tämä on kaukana meidän arjestamme. On kokonaan vielä eri asia kertoa Vapahtajasta ja syntien sovittajasta kuin luulla voivansa pelastaa koko maailman. Ja toinen asia, johon tietenkin olen omalta osaltani syyllinen ja jota saan ihmetellä aina kun muistan, on –mikä meitä erottaa? Mika Waltarin kirjassa Johannes Angelos on kohta, jossa Sulttaanin joukot ovat olleet Konstantinopolin lähellä pitkään. Hyökkäystä on odotettu ja nyt, muutaman hetken kuluttua sen tiedetään alkavan.
Johannes Angelos, Mika Waltari, s. 402 -”Kirkossa oli niin paljon kansaa ettei leipiä riittänyt kaikille. Mutta jokainen jakoi auliisti saamastaan leivästä ympärillään seisoville, jotta joka ikinen kirkkoon saapunut olisi ainakin leivänmurulla päässyt osalliseksi Kristuksen pyhästä ruumiista. Eikä ollut niin väliä, oliko leipä hapatettua vai latinalaista happamatonta. Niin kreikkalaiset kuin latinalaiset tahtoivat vain veljellisesti jakaa keskenään Kristuksen pyhän ruumiin syödäkseen siunatussa leivässä itselleen iankaikkisen elämän.”
Pääsiäistä edeltävänä aikana, paastonaikana, kadumme syntejämme, haluamme palata täyttämään Jumalan tahdon ja suremme osasyyllisyyttämme Jeesuksen kärsimyksiin ja kuolemaan. Parhaimmillaan paasto hiljentää meitä rukoukseen ja opettaa asettamaan asioita oikeaan tärkeysjärjestykseen. Asioita oikeaan tärkeysjärjestykseen, tarkkaan miettien todella olennaisia asioita on aika vähän.
Joudumme miettimään pahan olemusta. Tai sitten pakenemme viihteeseen tai muuhun hömppään, mutta jos emme pakene, joudumme miettimään pahaa. Mikä aiheuttaa erilaiset onnettomuudet? Mistä sodat johtuvat, paitsi siitä että joku hyökkää? Miksi kuusi miljoonaa juutalaista tapettiin?
Vaikeneeko Jumala? Miksi paha pääsee niin pitkälle? Se voi saattaa jopa Jumalan Pojan puisen ristin päälle, tehdä viattoman syylliseksi. Paha naulaa Vapahtajan kädet ristille ja kohottaa julman kuoleman puun ylös, valhe ja viekkaus näyttävät saavan lopullisen voiton. Paha toimii jopa Jumalan nimissä muka suojellen hänen pyhää nimeään.
Ansaitsematon kärsimys nostaa kapinaan Jumalaa vastaan, joka antaa sen tapahtua. Jeesuksen kärsimystiessä näkyy Jumalan käsittämätön pitkämielisyys ja viisaus. Paha kypsyy tuomioonsa juuri siten, että se pääsee hyvin pitkälle. Paha voi riehua , mutta Golgatalla se sai kuoliniskun. Ja kolmantena päivänä hyvän voitto kruunattiin, tuli riemullinen pääsiäinen.
Tuhkakeskiviikon evankeliumissa Jeesus tuomitaan. Kun yritys saada Jeesus ristiinnaulittavaksi roomalaisille vaarallisena poliittisena henkilönä ei johtanut tulokseen, Jeesuksen vangitsijat sanoivat todellisen syyn: Jeesus oli sanonut Jumalaa Isäkseen ja siten tehnyt itsensä Jumalan vertaiseksi. Jos Jeesus olisi ollut vain jumala, olisimme jälleen tavoitelleet jotain turhaan. Jos Jeesus olisi ollut vain ihminen, kuka tahansa meistä voisi julistautua pelastajaksi. Mutta nyt Jumala tuli ihmiseksi, tänne meidän keskellemme, ollakseen kuin kuka tahansa meistä, kuitenkin ilman syntiä. Jes.53:5: ”Hän kärsi rangaistuksen, jotta meillä olisi rauha, hänen haavojensa hinnalla me olemme parantuneet.”
Jeesus asetettiin päärikollisen Barabbaan paikalle keskimmäiselle ristille. Jeesus on aina asetettava keskelle sekä ristinkuolemassaan, että ylösnousemuksessaan. Elävän seurakunnan tuntomerkki on siinä asemassa, joka Jeesukselle annetaan.
Edes ristillä Jeesus ei tuomitse vastustajiaan. Tuomitsemisen vastakohta on toivo. Rakkaus toivoo kaiken, se uskoo, että Jumalan laupeus pystyy tekemään suuria sellaisen ihmisen elämässä, jolle emme mahda mitään. Jumala ei ole luovuttanut, vaikka me pidämme jotakuta mahdottomana tapauksena. Rakkaus uskoo, että Kaikkivaltias voi muuttaa ihmisen, ja se odottaa sitä.
Jeesuksen lähestyessä Johannesta Johannes sanoi –”Katsokaa, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!” Karitsa oli uhrieläin juutalaisissa uhrimenoissa, viattomuuden vertauskuva. Jeesus on viaton uhri meidän edestämme.
Jumala on Jeesuksen ristissä täyttänyt syntien anteeksiantamuksen, ihmiskunnan lunastuksen, sovituksen ja vanhurskauttamisen (Ef.1:7, Mt.20:28, 2.Kor.5:19. Rm.5:9, 18; 3:24.) Herättämällä Jeesuksen hän on lahjoittanut lunastetulle, sovitetulle ja vanhurskautetulle ihmiskunnalle elämän. Jumala herätti Kristuksen kuolleista meidän vanhurskautumisemme tähden, tuottaakseen meille elämän, ollakseen itse meidän elämämme.
–”Jokainen syntyy Jumalasta erossa elävään ihmiskuntaan ja myös itse toistaa saman synnin, johon ihmiset ovat aina syyllistyneet. Ihmiskunnan syyllisyys on yhteisöllistä.”
Lk.22:23:”Opetuslapset alkoivat kysellä toisiltaan, kuka heistä se saattaisi olla.”
Lk.23:35:”Kansa seisoi katselemassa. Hallitusmiehiä oli siellä ivailemassa Jeesusta. He sanoivat:” Muita hän kyllä on auttanut –auttakoon nyt itseään, jos hän kerran on Messias, Jumalan valittu.” Pilkkaajat esittivät tietämättään Jeesuksen kuoleman merkityksen. Jeesus pelasti meidät siten, että hän ei suostunut auttamaan itseään. Rististä, tappiosta, tulee elämän merkki, joka kantaa meitä koko elämämme ajan ja voi viedä aina ikuiseen elämään asti. Jeesus ei voita vihollisiaan rusentamalla, vaan itse rusentumalla, ei murtamalla, vaan itse murtumalla.
Jeesuksen veri puhdistaa ja sovittaa. Hän on pääsiäisuhri, joka täyttää VT:n esikuvat. Yksikään evankeliumi ei sano, että Jeesus kuoli, vaan että hän ”antoi henkensä Isän käsiin.” Hänen syntyessään ihmiseksi Isä oli puhaltanut häneen ”elämän hengen” kuten Aadamiin (1.Moos.2:7). Nyt hänen henkensä palaa Isän luokse. Näin hän kulkee ihmisen tien alusta loppuun asti ja täyttää Isän tahdon. Ylösnousemuksensa jälkeen hän puhaltaa Pyhän Hengen opetuslapsiinsa.
Jeesus aloitti uuden aikakauden koko ihmiskunnan historiassa. Hänen syntymästään lasketaan aikaa ja ennen kaikkea Jeesus toi tullessaan armon ja anteeksiannon. Uutta aikojen käännettä kuvaavat hiljaisen viikon kaksi mainintaa, jotka voi sivuuttaa huomaamatta. Hän suoritti kruunajaisratsastuksen aasilla, jolla kukaan vielä ei ollut ratsastanut. Ehkä aasin luovuttaja halusi näin osoittaa kunnioituksensa Israelin kuninkaalle, Messiaalle. Jeesus laskettiin uuteen hautaan, johon ei vielä ketään ollut haudattu. Näin Joosef Arimatialainen kunnioitti Jeesusta kuninkaana. Tyhjä hauta pääsiäisenä jätettiin osoittamaan ylösnousemuksen ihmettä. Siitä tuli paikka, josta voidaan sanoa: ”Hän ei ole täällä.”