Jeesuksen ristiinnaulitsemista seuraamaan kokoontui joukko erilaisia ihmisiä. Matteuksen evankeliumin mukaan yhden ryhmän muodostivat sotilaat. Heidän tehtävänsä oli panna tuomio täytäntöön ja huolehtia järjestyksen säilymisestä. Heistä välittyvä kuva on perin kielteinen: tunteettomia ja häikäilemättömiä, avutonta pilkkaavia ja kiusaavia. Itsekkyys ja ahneus tulevat ilmi, kun he jakavat keskenään arvalla Jeesuksen vaatteet. Sotilaille Jeesuksen ristiinnaulitseminen oli rutiinia, yksi tehtävä monien muiden samankaltaisten joukossa. Jeesus ei ollut ainoa, jonka ristiinnaulitsemisen he joutuivat hoitamaan, eikä edes ainoa syyttömänä surmattu.
Sotilaiden lisäksi paikalla Golgatalla oli ylipappeja ja kansan johtajia. Luultavasti he tulivat vahingoniloisina: nyt tuo surkea rauhanhäiritsijä saa, mitä on ansainnut. Yleiseen pilkkaan hekin yhtyivät mielellään: ”Muita hän kyllä on auttanut, mutta itseään hän ei pysty auttamaan. Onhan hän Israelin kuningas, tulkoon nyt ristiltä alas! Silloin me uskomme häneen.” Aivan varmoja eivät ylipapitkaan voitostaan olleet. Jeesuksen kuoltua he pyysivät sotilaita vartioimaan hautaa. Mutta nyt ristin juurella oli varaa pilkata avutonta ja kärsivää Jeesusta. Oppineina ja viisaina, uskonnollisina asiantuntijoina he luulivat tuntevansa pyhät kirjoitukset.
Edelleen Jeesuksen kärsimyksen todistajina oli kaksi hänen kanssaan ristiinnaulittua rosvoa. Matteuksen ja Markuksen mukaan kumpikin heistä pilkkasi Jeesusta. Luukkaan mukaan toinen piti rangaistustaan ansaittuna, toinen yhtyi muun väen pilkantekoon. Syyllisyys, kärsimys, jopa silmien edessä näkyvä kuolema voi johtaa ihmisen viime hetken parannuksentekoon, tai sitten ei.
Vielä Matteus mainitsee paikalla olleen ohikulkijoita. Tuossa joukossa oli monenlaista väkeä. Osa oli varmaan seurannut ristiinnaulittujen kulkuetta kaupungista saakka. Jotkut katselivat tapahtumaa uteliaina, toiset välinpitämättöminä, jotkut kiinnostuneina, jotkut ajatellen: Onhan näitä nähty ennenkin. Osa yhtyi pilkkaan, laumasieluja kun useimmat ihmiset ovat tällaisissa tilanteissa. Osa ehkä aavisti tilanteen ainutlaatuisuuden, varsinkin Jeesuksen kuoleman tultua.
Mitä Matteuksen evankeliumissaan tallentama henkilögalleria Golgatalla meille opettaa?
Ensinnä se paljastaa sen, että Jeesukseen ja hänen ristinkuolemaansa on aina suhtauduttu eri tavoin. Meidän aikamme ei poikkea aiemmasta. Ihmisellä on tarve käsittää ja selittää järjellään Jeesuksen elämä ja toiminta, muotitermin mukaan ”ottaa haltuun” Jeesus. Juuri näin tapahtui Golgatalla. Sotilaille ja rosvoille Jeesus oli ihminen, tosin rikollinen muiden joukossa, mutta ihminen, vain ihminen. Samoin ylipapeille Jeesus oli vain ihminen, tosin samalla jumalanpilkkaaja ja rienaaja. Myös satunnaisille kulkijoille Jeesus oli ihminen, yksi rettelöitsijä ja kansanvillitsijä muiden samantapaisten seassa. Jeesus oli ihminen.
Näin monet ajattelevat yhä edelleen Jeesuksesta. Viime viikolla olin piispojen matkalla Israelissa. Tapasimme siellä muun muassa sunnimuslimien johtavan muftin Jerusalemissa Kalliomoskeijan alueella. Hän kertoi, kuinka islamissa arvostetaan Jeesusta ja pidetään häntä profeettana. Jeesus on ihminen, esikuvallinen Jumalan profeetta, mutta ihminen.
Toinen esimerkki: Luin jokin aika sitten kirkosta eroamista koskevaa tutkimusta. Siinä oli lainauksia eronneiden kirjeistä. Yhdessä viestissä lukee: ”Minä en usko Jumalaan enkä myöskään Jeesukseen vapahtajana, joskin hän lienee ollut historian merkittävimpiä filosofeja.” Tämä on aikamme tyypillinen ajattelutapa. Jeesus oli kyllä arvostettava filosofi, hyvä elämän opettaja, esimerkillinen ihminen. Mutta vain ihminen.
Toiseksi Golgatan tapahtumat osoittavat, kuinka Jeesuksen kuolema voi muuttaa ihmisen varmat käsitykset tyystin. Jeesuksen kuollessa maa järisi, ihmiset säikähtivät, myös karskit sotilaat pelästyivät suunniltaan. Sotilaiden johtaja, sadanpäällikkö tunnusti: ”Tämä oli todella Jumalan Poika!” Jeesus ei ole vain ihminen, hän on myös Jumala. Ja siksi hän voi sovittaa meidän syntimme ja kärsiä meidän tuomiomme, antaa meille toivon ja tulevaisuuden, iankaikkisen elämän.
Pitkäperjantain tapahtumien merkitys perustuu siihen, kuka hän oli, jolle kaikki tapahtui. Jokainen yksittäinen tapahtuma saa sisältönsä siitä, kuka Jeesus todella on. Juuri siksi roomalaisen sadanpäällikön tunnustus on merkittävä. Jeesus voi ihmisenä olla hyvä esikuva, hyvän elämän opettaja ja mielenkiintoinen filosofi, arvostettu profeetta. Mutta vain Jumalan Poikana hän voi olla syntien sovittaja ja maailman Vapahtaja. Roomalainen upseeri lausui totuuden: ”Tämä oli todella Jumalan Poika!”
Hyvät seurakuntalaiset. Golgatalla oli pitkäperjantain tapahtumia seuraamassa joukko erilaisia ihmisiä. Niin on tänään täällä Sysmän kirkossa. Tänään meille erilaisille, ehkä eri tavoin pitkäperjantain tapahtumiin ja Jeesukseen suhtautuville julistetaan: Jeesus on Jumalan Poika, meidän syntiemme sovittaja. Teillä sysmäläisillä on etuoikeus: kirkon kuorissa oleva suuri krusifiksi viestittää jatkuvasti pitkäperjantain sanomasta. Ristiinnaulittu Jeesus on Jumalan Poika, syntiemme sovittaja.
Kathmandussa Nepalissa työskentelevä lähetystyöntekijä vieraili tiibetinbuddhalaisella luostari- ja temppelialueella. Sekä pienillä että monen metrin korkuisilla rukousmyllyillä riitti pyörittäjiä. Temppelissa munkki luki mantraa ja siunasi pyhällä vedellä halukkaita. Munkki kertoi: Mitä enemmän rukousmyllyjä pyöritetään tai mitä enemmän pyhiä sanoja toistetaan, sitä enemmän saadaan syntejä anteeksi. Munkilta kysyttiin, mikä on tarpeeksi. Kuinka paljon pitää toistaa pyhiä tekstejä ääneen tai kuinka kauan pitää pyörittää rukousmyllyä, että saa synnit anteeksi? Munkki vastasi: ”Mikään ei riitä.” Lähetystyöntekijä kertoi, että hänen sydämensä oli pakahtua. Kyllä riittää! Jeesuksen sovitustyö riittää. Mitään muuta ei tarvita. Jeesuksen ristinkuolema riittää. Hänessä Jumala itse sovitti meidät itsensä kanssa. Jeesus ”on meidän syntiemme sovittaja, eikä vain meidän vaan koko maailmaan.” (1. Joh. 2:2)
Tässä on pitkäperjantain sanoma. Golgatan keskimmäisellä ristillä kärsivä ja kuoleva Jeesus on ihminen, meidän kaltaisemme, mutta hän on samalla kertaa Jumalan Poika, meidän Vapahtajamme. Hän on syntiemme sovittaja. Epäilysten keskellä, ahdistusten paineissa, kuoleman edessä, epätoivon yllättäessä hän, Kristus, on meidän ainoa toivomme. Mutta mitään muuta toivoa emme tarvitsekaan. Kristus riittää. Kuinka hyvin sen sanoivat ensimmäisten vuosisatojen kristityt tunnuslauseessaan: Ave crux, spes unica – terve risti, ainoa toivo!