Rakkaat papiksi vihittävät, rakas lehtoriksi vihittävä, rakkaat seurakuntalaiset
Ihmiskunnan historiassa on päiviä, jolloin voidaan sanoa: ”Maailma ei ole enää entisellään.” Olettehan kuulleet tämän sanonnan, viimeisen vuosikymmenen aikana ehkä useammin kuin aikaisemmin.
Ensin tulee mieleen syyskuun 11. päivä vuonna 2001. Monet varmaan muistavat, missä olivat silloin, kun kuulivat uutiset New Yorkin tornien sortumisesta. Terrori näytti ottavan vallan. ”Maailma ei ole enää entisellään.”
Viime kesänä koettiin uusi kansainvälisen politiikan käänne. Pitkä ja rauhallinen jakso päättyi, kun Venäjä hyökkäsi Georgiaan. Tuon päivän numerot, 080808, olivat monien poliittisten kommentaattoreiden mielestä merkki paluusta kylmän sodan kauteen. ”Maailma ei ole enää entisellään.”
Joku päättyneen lokakuun päivistä oli käännekohta maailman talouskehityksessä. Finanssikriisi, pörssiromahdus, lama, taantuma, mitä sanaa sitten käyttäisimmekään. Joka tapauksessa paljon muuttui, niin kaupassa, teollisuudessa kuin vähitellen myös ihmisten arjessa. ”Maailma ei ole enää entisellään.”
Tai ajatelkaamme sitten kahta suomalaista päivämäärää, ensin marraskuun 7. päivää viime vuonna ja sitten syyskuun 23. päivää tänä vuonna, siis Jokelaa ja Kauhajokea. Jotain tuntuu muuttuneen tavalla, jota emme ymmärrä. ”Maailma ei ole enää entisellään.”
Monet maailmaa muuttaneet päivät ovat olleet katastrofeja ja romahduksia. Ei tarvitse kuitenkaan etsiä suuria onnettomuuksia tai kriisejä. Ihmisten arki on täynnä pieniä järkytyksiä ja sortumia. Ajatelkaa Oulun, Porvoon tai Helsingin perheitä, joissa vanhemmat eivät enää jaksaneet. ”Maailma ei ole enää entisellään.”
* * *
Pyhäinpäivän sana Ilmestyskirjan lopusta on dramaattinen kuvaus maailmojen muutoksesta, siitä, miten vanha maailma ei enää ole entisellään. ”Ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa olivat kadonneet, eikä merta ollut enää.”
Johannes, näkijä, varmasti tiesi, miten kauniita ensimmäisen maailman taivas ja maa olivat, miten kaunis oli se meri, jota hän näkijän paikaltaan Patmos-saarelta katseli. Ja silti hän oli vahvasti vakuuttunut, että tämä vanha maailma on katoava maailma.
Katsatrofien ja romahdusten keskellä me olemme usein täysin tietämättömiä siitä, mitä edessä on ja mitä kohti olemme kulkemassa. New Yorkin, Georgian, Jokelan ja Kauhajoen päivinä kaikki olivat ymmällään. Mitä tästä seuraa? Jotain vielä pahempaa? Onko toivoa?
Ihmiselämään kerta kaikkiaan kuuluu, että tulevaisuutta ei voida tuntea. Sitä voidaan ennustaa, siihen voidaan kohdistaa toiveita, sitä voidaan pelätä, mutta syvimmältään huominen päivä on salaisuus ja pysyy arvoituksena.
* * *
Arvoituksena tulevaisuus pysyy myös Ilmestyskirjan sanoissa ja kuvissa. Kovin niukasti, ja silti riittävästi Johannes sanoo jotakin sekä vanhasta maailmasta että uudesta maailmasta.
Se tulevaisuus ja uusi maailma, jota Johannes hapuillen tavoittelee, on onnellinen maailma. Siinä maailmassa pyyhitään pois kyyneleitä, kuolema on karkotettu, murheet, valitukset ja vaivat ovat poissa, kaikki entinen on kadonnut.
* * *
Samalla kun Johannes puhuu tulevasta maailmasta, hän kertoo myös jotakin tästä meidän vanhasta maailmastamme. Vanha maailma on kuin uuden maailman käänteispuoli. Tämä nykyinen maailma on kyynelten, kuoleman ja murheen maailma.
Toki me tiedämme ja koemme vahvasti, että tässä meidän maailmassamme on paljon naurua, elämää ja iloa. On rakastuneita pareja, on opinnoissaan onnistuneita nuoria, on iloisia lapsia, on tasapainoisia vanhuksia. Aurinko paistaa, ihmiset pystyvät yhteistyöhön ja joskus politiikkakin onnistuu.
Silti kaikkeen hyvään kietoutuu pahaa sellaisella tavalla, joka ylittää meidän hallintakykymme.
Muistatte varmaan 1990-luvun alun laman. Silloin ihmeteltiin kasinotalouden sokeutta ja lähes vannottiin, että niin holtittomaan rahankäyttöön ja talouspolitiikkaan ei enää koskaan sorruta. Haluttiin ottaa opiksi. Eikä kulunut kuin puolitoista vuosikymmentä, niin samat virheet tehtiin uudestaan. Ensin ahneus ajettiin ulos pääovesta, mutta kuinka ollakaan, se hiipi takaisin keittiön ovesta.
* * *
Miten päästä irti pahasta? Jotain ihminen voi itsekin tehdä. Mutta on paljon sellaista pahaa, joka on kietoutunut syvälle tämän vanhan maailmamme juuriin ja onkaloihin. Onkohan niin, että lopultakin vanhan maailman kieroutumista voi päästä eroon vain siten, että löytää uuden maailman, sen maailman, jossa ei ole kyyneleitä, kuolemaa eikä murhetta.
* * *
Mistä me löydämme tällaisen uuden maailman? Miten voimme olla varmoja, että tällainen uusi maailma ei ole vain meidän mielemme luoma haavemaailma, toiveiden aikaansaama uni, huumetta ja heijastumaa, niin kuin Feuerbach 1800-luvulla väitti.
Ilmestyskirjan sana ei vain kuvaa uuden maailman kauneutta, vaan selittää myös, miten siihen päästään. Johannes kertoo kolme asiaa.
Ensinnäkin hän sanoo, että uusi maailma ”laskeutuu”. ”Näin, kuinka pyhä kaupunki, uusi Jerusalem, laskeutui taivaasta Jumalan luota”. Sitä, mikä laskeutuu meidän päällemme, sitä me emme itse luo. Kaikki, mikä annetaan ylhäältä, on meille annettua lahjaa. Ihminen ei luo elämää eikä taivasta. Sekä ensimmäinen että toinen, uusi maailma ovat Jumalan lahjoja.
Toiseksi Johannes sanoo, että uusi maailma on Jumalan läsnäoloa meidän keskellämme. Johannes kuulee voimakkaan äänen, joka sanoo: ”Katso, Jumalan asuinsija ihmisten keskellä! Hän asuu heidän luonaan, ja heistä tulee hänen kansansa. Jumala itse on heidän luonaan.” Oikea elämä on sitä, että Jumala on meidän lähellämme ja me hänen yhteydessään.
Kolmanneksi Johannes kertoo, kuka uudessa maailmassa toimii. Vanhassa maailmassa me ihmiset toimimme, mutta uudessa maailmassa Jumala tekee kaiken. ”Hän pyyhkii heidän silmistään joka ainoan kyyneleen.”
Jokainen meistä tietää, mikä ero on sillä, jos minä itse pyyhin kyyneleeni tai jos joku toinen tulee minun luokseni ja pyyhkii minun silmistäni itkun pois. Jumalan uusi maailma on onnellinen maailma, koska hänellä on valta ottaa kaikki paha pois. Jumalan maailmassa ”kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, valitusta eikä vaivaa, sillä kaikki entinen on kadonnut.”
Uusi maa ja uusi taivas eivät toteudu vasta joskus tulevaisuudessa, vaan ne ovat totta jo tällä hetkellä. Jo nyt Jumala asuu meidän keskellämme.
* * *
Rakkaat papiksi ja lehtoriksi vihittävät. Te olette rajamiehiä ja rajanaisia vanhan ja uuden maailman välissä. Kulkekaa niiden rinnalla, jotka kärsivät vanhan maailman taakoista. Todistakaa siitä, että Jumalan uusi maailma on totta jo tällä hetkellä. Kun näin teette, silloin Jumala itse on teidän kanssanne ja ottaa myös teidän omat murheenne pois. Hän siunaa teitä jokaista, Suvi-Mariaa, Hennariikkaa, Markusta, Maria ja Anttia sekä Elisaa.