Nähdessään kansanjoukot Jeesus nousi vuorelle. Hän istuutui, ja opetuslapset tulivat hänen luokseen. Silloin hän alkoi puhua ja opetti heitä näin:
»Autuaita ovat hengessään köyhät,
sillä heidän on taivasten valtakunta.
Autuaita murheelliset:
he saavat lohdutuksen.
Autuaita kärsivälliset:
he perivät maan.
Autuaita ne, joilla on vanhurskauden nälkä ja jano:
heidät ravitaan.
Autuaita ne, jotka toisia armahtavat:
heidät armahdetaan.
Autuaita puhdassydämiset:
he saavat nähdä Jumalan.
Autuaita rauhantekijät:
he saavat Jumalan lapsen nimen.
Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden vuoksi vainotaan:
heidän on taivasten valtakunta.
Autuaita olette te, kun teitä minun tähteni herjataan ja vainotaan ja kun teistä valheellisesti puhutaan kaikkea pahaa. Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä palkka, jonka te taivaissa saatte, on suuri. Niinhän vainottiin profeettojakin, jotka elivät ennen teitä.» (Matt. 5: 1-12)
Hyvästi vai hyvää yötä?
Tahdon nyt viedä sinut siunauskappeliin. Noin 30 vuotta sitten olin Turussa Ylösnousemuskappelissa oman mummoni hautaan siunaamisen tilaisuudessa. Odotimme hautaan siunaamisen aloittamista, ja kappelissa oli aivan hiljaista. Pappikaan ei ollut ehtinyt vielä tulla arkun äärelle, mutta yhtäkkiä näin pienen lapsen kävelevän kappelin etuosaan. Tuo sisarentyttäreni oli matkalla isomummonsa arkun luo. Hän kulki aivan lähelle arkkua ja näin kuinka hän aikoi kuiskata jotakin arkkuun sisälle. Kappelin ollessa niin hiljainen tuon pienen tytön ääni kuului selkeästi meille kaikille. Muistan aina nuo toivoa täynnä olevat kuiskatut, mutta jo kolmekymmentä vuotta korvissani kaikuneet sanat: ”Hyvää yötä, Mummo.”
Tietysti kuolonuni on eri asia kuin tavallinen uni. Mutta kuolemallakaan ei ole lopullista valtaa meihin. Meidän mummomme ja me kaikki heräämme kerran haudoistamme. Ellei Herra Jeesus sitten jo ole palannutkin omiaan Taivaaseen noutamaan ennen kuin hautaan käymme ylösnousemuksen aamua odottamaan.
Mutta miksi kuolemalla ei ole viimeistä sanaa? Miksi on näin? Tai, voiko muka olla näin? Sillä järkemmehän huutaa, että näin ei voi olla! Onneksi, onneksi on myös Pyhän Hengen antama ja ylläpitämä uskomme, joka sanoo, että Jeesuksella todella on valta yli kuolemankin vallan.
Meillä oli täällä Nurmijärvellä muutama vuosi sitten evankelioimismissio, jonka evankelistana palveli Kalevi Lehtinen. Itsekin sain osallistua tuohon Missio Tulevaisuus ja Toivoon mission pääsihteerinä, sellaisena yleismies jantusena.
Mutta, missiovalmistelujen aikana oma isäni kuoli. Silloin mission valmisteluviestien joukkoon Kalevi ja hänen Leena-vaimonsa laittoivat suruvalittelun, jonka ajatukset olivat hyvin koskettavat. Leena ja Kalevi kirjoittivat: ”Otamme osaa suruunne ja jälleennäkemiseenne.”
Nyt kuluvana vuonna moni kannamme suurta kaipuuta sydämessämme kun Kalevi itsekin on jo odottamassa ylösnousemuksen päivää. Vaan niin kaunis oli tuo Kalevin ja Leenan suruvalittelu vuonna 2007, että viime kesänä Kalevin matkan tultua valmiiksi saivat Leena ja muut Kalevin läheiset saman viestin, jonka minä sain aikanaan – nuo sanat: ”Otamme osaa suruunne ja jälleennäkemiseenne.” Sillä se on totta, että Jumalan omat eivät sano toisilleen koskaan ”hyvästi”, vaan me sanomme ”näkemiin”!
Näin me Jumalan pyhät eli yksinkertaisesti sanottuna me Jumalan omat, Jeesuksen sovintoverellään omakseen ostamat, me armosta autuaat, me autuaat kärsimyksenkin keskellä, me sanomme myös kuoleman hetkellä ”hyvää yötä ja näkemiin”. Siksi ei olekaan mitään niin radikaalia liikettä tässä maailmassa kuin kristinusko. Ajattele! Me emme lannistu edes kuoleman edessä! Sillä meidän Vapahtajamme on ylösnousemuksessaan murskannut kuoleman vallan. Meidän Herramme Jeesus on voittanut ristillä synnin vallan. Kristus on voittanut Saatanan vallan. Oletko koskaan siksi ihan oikeasti ajatellut, kuinka kova juttu on kristillisen kirkon sanoma?? Meidän ei tarvitse pelätä kadotusta, vaan Jeesuksen omina me pääsemme Taivaaseen! Tämän rinnalla kalpenevat kaiken maailman ja kaikki maailman tarjoukset. Puhelinoperaattoreiden ja lomaosakkeiden mainostajien tarjoukset. Maineen, rikkauden ja vallan houkutukset. Sillä köyhäkin voi olla miljonääriä rikkaampi kun ikuinen autuus, ja apu jo ajassa on kirkon ja Kirkon Herran tarjous! Eli ei kirkko mikään luutunut instituutio ole, jos niin luulit, ei, vaan edelleen Kristuksen kirkko on ihan rehellinen vallankumousliike valmiina muuttamaan yhä uusien ihmisten elämän.
Vaan kyllä me vastustusta kohtaamme kun kuulutamme maailmaan elämän mullistavaa lakia ja evankeliumia. Kuulimme siksi onneksi juuri, kuinka Jeesus sanoo meille, että meidän ei kannata masentua, vaikka niin moni pilkkaa uskoamme. Meidän turvamme ja tulevaisuutemme on Jumala. Iloitsen kun juuri valittu Espoon hiippakuntamme uusi piispa Tapio Luomakin aina kehottaa meitä hakemaan elämämme perustan Kristuksesta. Että sitten Taivaassa kerran saamme uskollisuudestamme palkan, jota minun on tässä turha edes yrittää kuvailla. Siellä lopullisessa kodissamme kaikki Jumalan pyhät, kaikista sukukunnista ja kaikista sukupolvista, yhdessä saamme iloita, niin – iloita sanoinkuvaamattomalla, äärettömällä riemulla.
Mutta nöyrästi saamme iloita. Kun meistä ei ole rakentamaan tikapuita Taivaaseen, niin meidän jokaisen on pakko turvautua ristinpuuhun päästäksemme Taivaan korkeuteen. Lohdullista onkin, että Taivaaseen pääsymme varmistaakseen Jeesus tuli kuninkaallisesta korkeudestaan tänne maailman syvyyteen. Sitä minä sanon rakkaudeksi.
Jeesuksen rakkauden tähden me kaikki saamme olla autuaita, sillä oikeasti, eihän siis kukaan meistä voisi itse täyttää kaikkia Jeesuksen antamia autuuden ehtoja. Vaikka esimerkiksi ”hengessään köyhät”, siis nöyrät ja hiljaiset, mistä sellaisia lopulta löytäisi, kun ylpeys meissä kuitenkin aina nostaa päätään. Ei Jumalan armon valtakuntaan pääsekään omilla avaimilla. Tarvitsemme ristinmuotoisen avaimen, joka vapauttaa jokaisen katuvan synnin kahleista Jumalan lasten avaraan armon vapauteen.
Ristinmuotoinen avain on muuten yleisavain siinä mielessä, että se on annettu yleisesti kaikille tarjolle. Sinullekin. Oletko nyt valmis tänään käyttämään Jeesuksen sinulle Golgatalta tarjoamaa ristiavainta saadaksesi autuuden? Saadaksesi tuon Jumalan omien rauhan sydämeen jo täällä elämän matkan myrskyjen keskellä? Ja sitten kerran tavoittaaksesi ikuisen rauhan kun Jeesus Kuninkaana kunniassaan palaa noutamaan omansa Taivaan kotiin?
Vaan täällä ajassa vielä tiedän niin monen kantavan sydämessään kaipausta edesmenneistä rakkaistaan. Niin minäkin teen. Mutta uskallathan ajatella kanssani siis näin rohkeasti: Ei hyvästi, vaan näkemiin me rakkaamme kuolinvuoteella sanomme. Ei hyvästi, vaan hyvää yötä me läheistemme hautakummuilla kuiskaamme.
Kalevi Lehtisen elokuisessa kuolinilmoituksessa olivat syvää lohtua täynnä olevat sanat: ”Koska Jeesus elää, sinäkin elät, ja kohtaamme jälleen.” Jeesuksen Kristuksen ansiosta me kaikki saamme kohdata kerran vielä edesmenneetkin rakkaamme. Jeesuksen ansiosta meillä saa olla Jumalan lapsen nimi ja saamme siten kerran sitten myös nähdä Jumalan kasvoista kasvoihin.
Yli neljännesvuosisata sitten katselin nuorena YK-rauhanturvasotilaana pääsiäisaamuna Golanin ylängöllä viestijoukkueen rakennuksen pihalta kohti Jerusalemia. Ajattelin, että tuolla vain noin ehkä 100 kilometrin päässä tapahtui kerran jotakin sellaista, joka muutti maailman historian ja samalla minunkin tulevaisuuteni. Siellä Golgatalla Herrani aikanaan kantoi ihmiskunnan, myös minun, syntikuorman ja muutti ylösnousemuksessaan yön pimeyden aamun koitoksi.
Maailman näkymät ovat toki edelleen synkeitä monin tavoin, niin sotien, saasteiden kuin vaikka Kreikan tilanteenkin vuoksi. Mutta me näemme yötä pidemmälle, uskossa jo omistamme aamun ja autuuden, armon ja anteeksiannon.
Tämä kaikki on voimassa tänäänkin. tänään, ja siinä paikassa, jossa sinä nyt olet. Autossa, olohuoneessa, keittiössä, kirkon penkissä, missä vain. Tämä pyhäinpäivä on kaikkien pyhien päivä, kaikkien Jumalan omien päivä. Nyt on edesmenneiden autuaiden Jumalan lasten päivä ja meidän tämän hetken matkalaisten autuuden päivä.
On armon päivä. Otathan armon vastaan? Että myös sinä voit sanoa kerran itsekin lähtökutsun saadessasi: ”On aika sanoa, ei hyvästi, vaan hyvää yötä, sellaista yötä, joka päätyy onnelliseen, autuaaseen aamuun.”