Pyhäinpäivän tekstinä vuorisaarnan alku on tuntunut aina vähän oudolta. Eikö evankeliumeista löydy sopivampia tekstejä tähän päivään, kun puhutaan pyhien yhteydestä. Kun muistellaan marttyyrejä ja uskossa eläneitä ja uskossa kuolleita kilvoittelijoita. Eikö olisi hyvä ottaa esille vaikka kohta Johanneksen evankeliumista, missä Jeesus vastaa kuollutta Lasarusta itkevälle Martalle: minä olen ylösnousemus ja elämä, joka uskoo minuun, saa elää vaikka kuoleekin, eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun ikinä kuole. Tällaisista jakeista luulisi paremmin pääsevät puhumaan taivaan ilosta ja niistä, jotka ovat astuneet autuuteen. Pyhistä, jotka ovat perillä ja pyhistä jotka ovat matkalla.
Miksi eteemme marssitetaan Vuorisaarnan köyhät, murheelliset hiljaiset, nälkäiset, rauhantekijät, vainotut ja itkevät? He ovat sellaisia autuaita, jotka ovat keskellämme ei suinkaan niitä, jotka ovat jo perillä. He ovat matkalla Jumalan luokse, mutta eivät ole vielä perillä. Silti Jeesus sanoo, että he ovat autuaita jo nyt.
Jeesus ylistää heitä autuaiksi eli syvässä mielessä onnelliseksi. Kreikan kielen sana makrios autuas on onnellisuutta, mutta ei mitä tahansa onnellisuutta. Autuaat ovat onnellisia murheistaan huolimatta ja heidän onnensa on pysyvämpää laatua. Todellisessa maailmassa onnellisuus näyttää toisenlaiselta:
Onnellisia ovat ne, joilla on älyttömästi rahaa – kaikki ovet aukeavat heille.
Onnellisia ovat suuromistajat ja pörssikeisarit, heidän ei tarvitse kumartaa ketään
Onnellisia ne, joilla on suhteita, joilla varaa lahjoa tuomarit, he saavat tehdä mitä haluavat.
Onnellisia ovat ne, joiden joululahja ei mahdu joulukuusen alle ellei se sitten ole uusin älypuhelin tai tabletti – heitä kadehditaan
Onnellisia ovat julkkikset, heitä ihaillaan
Onnellisia kierot juonittelijat sillä he osaavat konstit selviytyä tässä maailmassa.
Onnellisia ovat kovaääniset riidan haastajat, heitä pelätään
Onnellisia ne, jotka ovat niskan päällä, he voivat painaa muut lattianrakoon.
Tällaistako on maailman onnellisuus. Jeesuksen autuaiksi julistamat eivät olleet edellisen kaltaisia. Täydellinen vastakohta. Heillä oli syvempi onni, jota maanpäälliset murheet ja vastoinkäymiset eivät poistaneet.
Maanpäällinen onni katkeaa kuolemaan. Siitä ei sen jälkeen ole turvaa. Siksi voimme lukea nuo maailman onnellisuutta tuovat asiat uudelleen hieman kommentoituna
Onnellisia ovat ne, joilla on älyttömästi rahaa – kaikki ovet aukeavat heille. (paitsi taivaan valtakunnan ovet – ne eivät aukea rahan voimalla)
Onnellisia ovat suuromistajat ja pörssikeisarit, heidän ei tarvitse kumartaa ketään (paitsi kerran Kristuksen edessä ja tunnustaa hänen herruutensa)
Onnellisia ne, joilla on suhteita, joilla varaa lahjoa tuomarit, he saavat tehdä mitä haluavat (paitsi Jumalan tuomioistuimella lahjonta ei onnistu, koska meillä ei ole mitään millä lahjoa. Vähän sama jos muurahainen yrittäisi lahjoa sinua kuusen neulasilla)
Mikä tekisi sinut onnelliseksi? Mikä oikeasti saisi sinut niin onnelliseksi, että et oikein tiedä miten sitä onnea hihkuisit tai huokailisit. Voi olla, että lottovoitto saisi hihkumaan. Mutta kun ajattelet syvintä onneasi se ei varmaankaan ole kiinni omaisuudessa.
Maanpäällistä onnea on ystävät, lapset, rakkaus, terveys, palkkatyö, elämänsä jakaminen ja tunne että on tarpeellinen. Tällaista onnea etsimme ja toteutuessaan se antaakin meille tunteen siitä, että elämä on hyvää ja asiat ovat kohdallaan. Tässä tapauksessa varmasti on aihetta kiitollisuuteen. Jumala on siunannut lahjoillaan elämääsi. Mutta Jeesuksen autuaat ovat rähjäisempää porukkaa. Heiltä saattaa puuttua paljon näistä lahjoista ja tilalla on koettelemuksia ja kärsimystä.
Miten voi sanoa onnelliseksi niitä, jotka ovat murheellisia, kärsiviä jopa vainottuja. Ei kovissa oloissa ja vaikeuksissa mitään onniteltavaa ollutkaan. Onni ei ollut kurjuudessa vaan siinä, miten sen keskellä elää.
Jeesus puhui sydämeen käyviä sanoja sille porukalle, joka oli tullut häntä kuuntelemaan. Siellä olivat köyhät, epätoivoiset, kaikkensa menettäneet, siellä olivat sairaat ja kärsivät. Välittömästi ennen vuorisaarnaa kuvataan Jeesuksen toimintaa. Hän oli kulkenut Galilean kylissä julistamassa ilosanomaa Jumalan valtakunnasta. Jeesuksen maine oli levinnyt. Hänen luokseen tuotiin kaikenlaisia sairaita ja hän paransi heidät. Sitä samaa porukkaa oli kokoontunut vuoren laelle. He olivat autuaita, koska olivat hakeutuneet Jeesuksen luokse ja murheidensa keskellä katsoivat Jeesuksen.
autuas on salaisesti onnellinen, ulkoisista tekijöistä riippumatta. Se ei ole kiinnittynyt maanpäällisiin rikkauksiin. Se on sitä onnellisuutta, mikä tulee siitä, kun on aarre taivaassa. Suurin onni, autuus, ei tule Jumalan lahjojen nauttimisesta, vaan Jumalasta itsestään. Autuus on Jumalan läheisyyttä. Se on tietoisuutta siitä, että kärsimysten keskellä Kristus on kanssani, kärsin Kristuksen kanssa.
Jumalan valtakunta on murtautunut Jeesuksen kautta keskelle maailmaa. Se ei ole vasta kuoleman rajan toisella puolella. Se on siellä, missä evankeliumia julistetaan ja sakramentit jaetaan. Siksi ilo ja onni voi olla niin vahva ja todellinen jo rajan tällä puolen.
Jeesuksen viesti on tässä se, että vaikka maailma olisi kuinka kohdellut ihmistä silkkihansikkain, hän olisi saanut rikkautta, terveyttä ja hyvinvointia – se olisi kyllä Jumalan hyvää lahjaa ja siunausta, mutta se ei tee häntä vielä autuaaksi. Autuas on se, joka on maistanut Jumalaa itseään eikä vain hänen lahjojaan.
Autuus on yleensä jotakin sellaista mikä yhdistetään vasta taivaan tilaan. Autuuden varsinaisena ytimenä on siellä kirkkoisien mukaan Jumalan näkeminen: visio Dei beatifica. Tämä tapahtuu vasta taivaassa täydellisenä. Mutta jo matkalla tästä autuudesta saadaan esimakua.
Sana autuus esiintyy muuallakin Raamatussa
Psalmi 32 Autuas se, jonka pahat teot on annettu anteeksi, jonka synnit on pyyhitty pois. Autuas se ihminen, jolle Herra ei lue viaksi hänen syntiään ja jonka sydämessä ei ole vilppiä.
Elisabet Marian vierailun yhteydessä: Autuas sinä joka uskoit! Herran sinulle antama lupaus on täyttyvä.
Maria vastasi kiitoslaululla: Tästedes kaikki sukupolvet ylistävät minua autuaksi. Mariasta tuli Kristuksen kantaja, ja Jumalan äiti.
Jeesus sanoi Pietarille, kun tämä tunnusti, että Jeesus on Messias, Jumalan Poika: Autuas olet sinä Simon, Joonan poika. Tätä ei sinulle ilmoittanut liha eikä veri, vaan minun Isäni, joka on taivassa.
Jeesus opettaa viimeisestä päivästä ja tulemuksestaan: – autuas se palvelija, jonka isäntä palatessaan tapaa valvomasta. Ihmisen Poika tulee hetkellä jota ette aavista. – Joka uskollisesti odottaa Jeesusta, varjelee sydämensä rakastumasta maailmaan on autuas.
Ylösnoussut Jeesus epäilevälle Tuomaalle, joka vihdoin tunnusti Jeesuksen ylösnousseeksi: Sinä uskoit, koska sait nähdä minut. Autuaita ne jotka uskovat vaikka eivät näe.
Ilm: Autuaita ne, jotka on kutsuttu Karitsan hääaterialle
Ihmisen suurin onni ja autuus liittyy Jeesuksen tuntemiseen – Kristuksen kasvojen näkemiseen, siihen syvään rakkauteen, jolla hän meitä rakastaa. Rakkauteen, joka antaa meille elämän. Se on autuutta, koska katoava elämämme on liittynyt katoamattomaan, se on autuutta koska kuolemanpimeyteemme ja tuhoutumisenuhkaamme on tullut pelastuksen valo ja itse elämän lähde. Se on yksin Jeesus. Hänessä on meidän toivomme, hänessä on autuutemme.