(Saarna-ajatuksia)
Missä ovat tämän päivän Stefanokset, ne tapanit, joille nauretaan, joita pilkataan, joita syrjitään – siksi että he tunnustautuvat Jeesuksen seuraajiksi, sen tien kulkijoiksi, kristuslaisiksi.
Meidän ei ehkä tarvitse lähteä kauas.
Eräs ystäväni oli töissä Tampereen yliopistossa. Niissä piireissä on trendikkäitä harrastuksia – kirkkolaulu ei totisesti kuulunut näihin. Ystäväni halusi liittyäkirkkokuoroon. Hän sai vähätteleviä ja melkeinpä ivallisia kommentteja osakseen.
Myös meidän maassamme on ihmisiä, joita vähätellään ja arvostellaan uskonsa takia.
Eikö sekin ole kivien heittämistä?
Meillä on Suomessa pakolaisia ja turvapaikkaa anovia, joiden elämä on hengenvaarassa omassa maassaan. Kaikki eivät ole saaneet turvapaikkaa – heissäkö ensi vuoden stefanokset, marttyyrit?
Kiinalainen kristitty oli Suomessa vierailemassa ja häneltä kysyttiin, miten Kiinassa kristityt voivat. Kiinahan on eturivin maita monella teknologian alalla, maassa on miljoonia rikkaita, maailman toiseksi eniten miljardöörejä.
Hän kertoi, että kiinalaiset kristityt ovat edelleenkin ahtaalla, moni on vankilassa -hän itsekin oli ollut.
Ja miksi? Siksi – hän selitti – koska Kiinan vallanpitäjät vieläkin ovat siinä epäluuloisessa luulossa, että Jeesus oli poliittinen vaikuttaja ja kristitty on siis puolueen vastustaja. Kristinuskoa pidetään edelleen ulkomaalaisten uskontona ja siksi vaarallisena.
Tänään 26.12. – Kiinassa jo ilta – on ollut vuoden vangittuna olleen kiinalaisen Huoshi-seurakunnan pastori Yang Hualle oikeudenkäynti.
Kirjeessään vankilasta Yang Hua kirjoitti vaimolleen ja seurakunnalle Psalmin 20 sanoin: ”Lepää Jumalan käsissä. Toiset turvaavat vaunuihin, toiset hevosiin, mutta me tunnustamme Herran, Jumalan, nimeä.” (PS. 20:8).
( Nykykäännös: …mutta me kutsumme avuksi Herran, Jumalamme nimeä)
ISIS on ottanut viime vuosina isoja alueita Syyriasta ja Irakista. Moni on kuollut, moni lähtenyt pakoon ja vielä on heitä, jotka kamppailevat olemassaolostaan.
Syyriassa on ollut kristittyjä lähes 2 miljoonaa, yli miljoona on viiden viime vuoden aikana joutunut lähtemään pakoon.
Irakissa on ollut kristittyjä noin 1, 2 miljoonaa – heitä on siellä enää noin 200 000.
Turkissa kristitty vähemmistö on aina ollut haavoittuva, tämän päivän poliittisessa ja uskonnollisessa ilmastossa se on yhä haavoittuvampi.
Sunnuntaina 11. joulukuuta kello 10 aamulla pommi-isku ravisteli koptikristittyjen katedraalia Kairossa. Pommi tappoi 25 naista ja lasta sekä haavoitti vakavasti 49 naista ja lasta. Isku oli tuhoisin mitä Egyptissä on tehty vuosiin.
Missä usko maksaa eniten vuonna 2016?
Näin tämän otsikon, eikä siinä todellakaan kerrottu, missä kallein elintaso.
Ensimmäisenä listalla on Pohjois-Korea, seuranaan Irak, Eritrea, Afganistan, Syyria, Pakistan, Somalia ja Sudan. Näissä 9 maassa kristityt kokevat eniten vainoa (äärimmäinen vaino).
Seuraavaksi mainittiin 16 maata (erittäin vakava vaino) ja kolmannessa ryhmässä listattiin 25 maata (vakava vaino). Vainon muodot vaihtelevat syrjinnästä ja julkisen uskonnonharjoittamisen rajoittamisesta aina järjestelmälliseen kristittyjen vangitsemiseen, kidutukseen ja tappamiseen. Kärkisijoilla olevissa maissa kristityt kohtaavat merkittävää väkivaltaa.
Vaaroista huolimatta moni kristitty näissä maissa jää auttamaan muita ihmisiä – vaikka ovat vaaran ja ahdingon keskellä. Syyrialainen pastori Edward kiteyttänee heidän ajatuksensa sanoessaan, kuinka tärkeää on, että kristityt ovat kriisin keskellä tuomassa Kristuksen valoa pimeyteen ja koston sijasta julistamassa anteeksianta-musta.
Pyhän teksteissä mainitaan Sakarja, Stefanos ja Saul.
Vanhan testamentin profeetta Sakarja kivitettiin, yleinen mielipide ja poliittinen johto kuningasta myöten olivat kivityksen takana. Stefanoksen kivittämiseen intoutui uskonnollinen johto valheiden ja väärien todistusten saattelemana.
Nuori Saul-niminen mies oli paikalla. Hänestä kasvoi samanlainen kiihkoilija, vangitutti Jeesuksen seuraajia ja aiheutti monen kuoleman.
Tuo samainen Saul sai äkkipysähdyken, kun kuuli Jeesuksen äänen sanovan: ”Saul, Saul, miksi minua vainoat?” Jeesuksen seuraajia vainotessaan hän vainosi itse Herraa, Jeesusta.
Saulista tuli ”sen tien kulkija”, Kristuksen seuraaja. Tunnemme hänet sittemmin
Paavalina. Hän koki marttyyrikuoleman Roomassa.
Monen ahdingon, vainon keskellä elävillä kristityillä on käsittämättömän suurirohkeus. He luottavat, he uskovat, että Jumala antaa Pyhän Hengen voiman jokaiselle, joka rohkeasti tunnustaa uskonsa Kristukseen. Tuo rohkeuskin lienee Pyhän Hengen työtä.
Mutta on myös niin, että Pyhä Henki voi antaa voiman ja rohkeuden olla salaa kristitty – paljastuminen merkitsisi heti kuolemantuomiota.
Tuo rajankäynti, ajattelen ja niin ymmärrän, on myös Pyhän Hengen työtä. Ja se, että Jeesus näissä tilanteissa antaa oman rauhansa ja ilonsa.
Salassa tai julkisesti – niin rukous on yksi suurimpia Jeesukseen uskovien rukoustehtäviä. Ne ovat aseita pahuuden voimia vastaan – sillä näistähän tässä loppujen lopuksi on kysymys.
Jeesus puhuu anteeksiannosta ja että on yksi asia, jota emme saa anteeksi:
Pyhän Hengen pilkka.
Voisimmeko ymmärtää sen näin: Pyhän Hengen tehtävä on kirkastaa Jeesusta, mitäJeesus on tehnyt puolestamme.
Pyhän Hengen pilkka on siis silloin sitä, että Jeesus ei kelpaakaan meille.
Jumalalla ei ole toista Jeesusta antamaan meille, sovittamaan syntimme ja lunastamaan meidät kuoleman otteesta.
Siksi on elämän ja iankaikkisen elämän tärkeää, että Jeesus on elämämme Herra ja Vapahtaja, niin tänään kuin elämämme kaikkina päivinä.