Päivän tekstit ovat hurjaa kuultavaa. Läheisimmät pettävät, kivet lentävät, ihmisen pahuus, väkivalta ja viha saavat vallan. Edes Jeesus ei maalaa seuraajilleen ruusuista kuvaa tulevaisuudesta. Olisipa mukava sanoa, että raamatun tekstit ovat meidän todellisuudellemme vieraita. Mutta toisin on: uutiset ovat juuri tätä ja pahempaakin kuultavaa. Eikä lehtiä tarvitse selata kauas, väkivallan teot, vihapuheet ja jopa terrorismi ovat päivittäistä luettavaa.
Kaikkein pahimmalta tuntuu (itsestäni ainakin) huomata, että tämä ei rajoitu vain kauas ulkomaille, kriisialueille, jossa kasvottomat terroristijärjestöjen jäsenet toimivat, vaan näihin tekoihin kykenevät myös aivan tavalliset suomalaiset, sellaiset kuin sinä tai minä. Poliisin mukaan väkivallan tekijä on yleensä uhrin läheinen, mutta myös täysin tuntemattomien kimppuun hyökätään julmasti ja yllättäen. Meiltä Suomesta turvaa hakevat ovat joutuneet vihan ja väkivallan kohteeksi, vaikka juuri sen vuoksi he ovat joutuneet kotiseudultaan lähtemään. Polttopullot ja kivet lentävät, läheisimmät pettävät, pahuus ja viha näyttäytyvät…
Jokainen epäkohta on kuin kivi. Kivistä kasvaa valtava, raskas taakka. Kiviä eivät kanna vain jotkut tuntemattomat, pahat ihmiset. Meillä kaikilla on omat kivemme, emmekä epäröi heittää niitä, kun se on mahdollista. Vaikka en tarkoita pahaa, voin satuttaa. Ajattelemattomuuteni, itsekeskeisyyteni, välinpitämättömyyteni, kovuuteni ja kylmyyteni, rikkinäisyyteni ja ahdistukseni, niistä kiteytyy kiviä sydämeeni.
Kivien kohteena eivät ole vain toiset ihmiset vaan itse Kristus. Jokainen sana tai teko, joka satuttaa toista ihmistä osuu häneen.
Luovu siis sydämesi kovuudesta, anna kiven pudota kädestäsi maahan! Tule seuraavan virren aikana vaihtamaan kivi johonkin parempaan.
Virsi 453
1.Kivi onko kourassani,
joku langennut jos on?
Jäädyttääkö katsettani kylmä viima tuomion?
Kuka meistä syyllisistä pystyy muita mittaamaan?
Tilille myös asenteista meidät kaikki kutsutaan.
2. Hoida meitä, Herran Henki,
anna mieltä Kristuksen,
että nyrkki aukeaisi
toisen käteen tarttuen.
Tutki meitä langenneita
armon silmin, Jumala,
viha päästä pimennoistaan,
päästä meidät pahasta!
Olette saaneet kiven tilalle huopasydämen. Huopa on lämmintä, joustavaa ja pehmeää.
Tähän pimeään maahan syntyi Jumala. Hän tuli itse ihmiseksi, samanlaiseksi kuin nuo kiviä heittelevät, vihaavat, julmat ihmiset. Mutta Hän muutti vihan rakkaudeksi, kovuuden pehmeydeksi, kylmän lämpimäksi. Hän käski meidän rakastaa vihamiehiämme ja rukoilla vainoojiemme puolesta. Hän kehotti meitä ennemmin itse kärsimään kuin nostamaan kättämme toista vastaan.
Jumala muuttaa rakkaudellaan meidät ja sydämemme. Hän haluaa meidän taistelevan epäoikeudenmukaisuutta ja pahuutta vastaan. Hän antaa meidän puhuttavaksemme oikeat sanat, ei vihapuhetta vaan rakkauden sanoja. Hän haluaa meidän tekevän hyvää lähimmäisillemme, niin että kaikista pienistä teoista kasvaa virta, joka murtaa kivipadot ja muurit ihmisten välillä. Jumala on itse jo voittanut kaiken sen, mikä on katkaissut yhteytemme Häneen ja toinen toisiimme. Hän itse antaa meille voiman elää uskomme todeksi ja yhdessä muuttaa maailman.
Uskontunnustuksessa emme vain lausu julki sitä, mihin uskomme. Uskontunnustus on Jumalan tekojen ylistystä sekä oman uskomme ja uskonyhteisömme vahvistusta. Siinä Jumala vakuuttaa meille rakkauttaan. Nousemme nyt tunnustamaan yhteisen kristillisen uskomme.