Kouluaikaan saatettiin joskus luokkatoverien kesken leikkiä ”Mitä tiedät ystävästäni”-leikkiä. Siinä piti kysymysten ja erilaisten vihjeiden perusteella arvata, kuka luokkatovereista oli valittu
kyselijän ”salaiseksi ystäväksi”. Toisinaan arvaamista vaikeutettiin valitsemalla ”salaiseksi ystäväksi” opettaja tai vaikkapa joku kuuluisuus. Tästä inspiroituneena aloin kysyä itseltäni, ”mitä tiedän seurakunnastani?” Tiedän, että seurakunnassani järjestetään monipuolista toimintaa jumalanpalveluksista ja kirkollisista toimituksista lähtien. On diakoniatyötä. On lapsi -ja nuorisotyötä sekä rippikouluja. On musiikkityötä kuoroineen ja muinetilaisuuksineen. On lähetystystyötä. Lisäksi pidetään huolta seurakunnan kiinteistöistä ja kaiken toiminnan siisteistä ja
asianmukaisista puitteista. Ruokitaan ja kahvitetaan. Huolehditaantaloudesta ja työntekijöiden varaamisesta aina kulloiseenkin tilaisuuteen. Tiedän, että tätä kaikkea tekee minun lisäkseni 17 työntekijää ja meidän lisäksemme te, rakkaat ja arvostetut, seurakuntalaiset. Kaikki tämä perustuu Jumalan tahtoon ja rakkauteen, Pyhän Hengen vaikutukseen sekä Herramme Kristuksen esimerkkiin; sanoihin ja tekoihin, joista saamme lukea Raamatun lehdiltä. Perustus on laskettu aikaa sitten, mutta yhä työ jatkuu.
Tänä päivänä on hyvä puhua perustuksista, sillä tänään vietämme uskonpuhdituksen muistopäivää. Uskonpuhdistus tuonee meille luterilaisille mieleen ennen muuta kaksi nimeä, kaksi tärkeää teologia: Martti Lutherin ja Mikael Agricolan. Heidän vaikutukselleen ja opetukselleen me perustamme monet omat käsityksemme uskostamme. Heidän ansiostaan meille muun
muassa on mahdollisuus lukea Raamattua omalla kielellämme. Se on tärkeä ja luovuttamaton asia. Luterilaisen uskonoppimme ydin löytyy myös uskonpuhdistajiemme kirjallisista muotoiluista. Näistä tärkein on Lutherin ja hänen työtoverinsa Philipp Melanchthonin laatima Augsburgin tunnustus. Syvimmillään uskomme perusteita luotaa se vakaumus, joka perustuu uskonpuhdistaja Lutherin työlle ja ilmaistaan tässä luterilaisuuden peruslausumassa: ”Ihminen pelastuu yksin uskosta, yksin armosta ja yksin Kristuksen tähden.”
”Yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden.” Lause johdattaa jouhevasti ajatuksemme päivän evankeliumiin. Evankelista Johanneksen kertomus kuninkaan virkamiehen pojan parantamisesta heijastaa täydellisesti edellä mainittua uskomme perusperiaatetta. Kuolemansairas poika pelastuu, koska hänen isänsä uskoo Jeesuksen armoon ja apuun. Tämä seikka vakuuttaa myös koko virkamiehen huonekunnan ja saa aikaan sen, että usko Jeesukseen vahvistuu ja leviää edelleen. Evankeliumeiden ihmekertomusten tarkoitus on kirkastaa Kristuksen Jeesuksen jumaluutta: lisätä uskoa häneen Pelastajana ja Lunastajana, jollaon voima ja valta auttaa sekä ajan että ikuisuuden asioissa. Sekä yksittäisen kristityn että kristillisen seurakunnan yhteisen uskon perustana on Jeesus Kristus. Mitä tämä tarkoittaa tässä ajassa ja maailmassa – miten tuota uskoa eletään todeksi? Ohjeen tähän saamme itseltään Jeesukselta; hänen sanoistaan ja teoistaan. Jokaista kristittyä, minua ja sinua, sekä koko seurakuntaa, meitä kaikkia Jeesus ohjaa elämään ja toimimaan hänen antamansa esimerkin mukaan. Kuulostavatko seuraavat tutuilta? ”RakastaHerraa Jumalaasi yli kaiken, ja lähimmäistäsi kuin itseäsi.”,”Menkää ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni. Kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa…” Muun muassa näille kahdelle, Rakkauden kaksoikäskylle ja Kaste- ja lähetyskäskylle me kristityt perustamme oman elämämme ja seurakunnan elämän ja toiminnan tässä ajassa. Niille perustuvat kaikki ne asiat, joita tiedämme
esimerkiksi omasta seurakunnastamme.
Usko Jeesukseen Kristukseen merkitsee paitsi suuntautumista hänen mukaansa tässä ajassa ja elämässä, myös jokaisen kristityn ja koko maailmanlaajan Kristuksen kirkon ohjautumista sen toivon mukaan, mikä kantaa myös ajan toiselle puolelle. Jeesuksessa Kristuksessa on Jumalan armo, syntien anteeksianto ja ihmisen pelastus Herramme elämän, kuoleman ja ylösnuosemuksen tähden. Siinä on uskomme ydin. Se viesti kestää polvesta polveen ja kantaa ajasta ikuisuuteen.