Evankeliumi on tänään ajankohtainen. ”Taivasta te kyllä osaatte lukea, mutte ette aikojen merkkejä.” Tänään on seurakuntavaalit. Ennakkoon on jo äänestetty ja vielä eilen tehtiin tarkistuslaskua. Tänään on varsinainen äänestyspäivä ympäri Suomen. Vaaleilla valitaan seurakuntien päättäjät. Tuleville valtuutetuille on paljon odotuksia kasattu harteille. Me elämme monessa mielessä murrosaikaa. Tänään valitaan ihmisiä, joiden on kyettävä tekemään päätöksiä muuttuvan maailman keskellä: kenen kanssa Harjavallan seurakunta muodostaa yhtymän, mihin ja miten seurakuntien vähenevät resurssit kohdistetaan. Kun kaikki näyttää tällä hetkellä olevan suuressakin muutoksessa, on niitä aikojen merkkejä pystyttävä lukemaan. Mihin suuntaan muutos vie ja miten meidän on kirkkona elettävä muutoksessa.
Evankeliumissa oli esillä kolme merkkiä: merkki taivaasta, aikojen merkki ja Joonan merkki. Fariseukset vaativat Jeesukselta taivaasta merkkiä – Jeesuksen oli todistettavahenkilöllisyytensä messiaanisuutensa saamalla aikaan taivaan tähdissä näkyvän muutoksen. He vaativat merkin taivaasta, koska valheprofeetat ja väärät messiaat osasivat tehdä myös ihmeitä, mutta taivaaseen ei valheprofeettojenkaan kädet ulottuneet. Taivaalla on kyllä kerran näkynyt merkki Jeesuksen syntymä aikanaan, mutta sitä merkkiä ei kukaan Jerusalemin oppineista nähnyt eikä osannut tulkita tai edes katsoa. Kaukaa idästä tuli ne tietäjät, jotka näkivät tämän merkin tähdistössä ja tulivat kuningasta kumartamaan. Jeesuksen takaisintulemisessa merkki taivaassa on nähtävissä. (Matt 24) – Mutta niin kauan kuin kirkko elää uskosta eikä näkemisestä, taivaasta merkkiä ei ole odotettavissa. Sitä saadaan vielä odottaa maailmanhistorian loppunäytökseen asti. Se näkyy silloin kaikille. Sitä ennen on näkyvissä vain kaiksi merkkiä: aikojen merkit, ne ovat näkyvissä uskoville – epäuskoisille on vain Joonan merkki, joka todistaa heitä vastaan. Näistä mielenkiintoisin ja haastavin on aikojen merkki.
Kreikan kielessä kaksi aikaa merkitsevä sana: khronos ja kairos. Khronos on kelloaikaa, mikä kuluu. Sitä osaavat kaikki lukea. Taivaan merkit kertovat siitä: aurinko nousee ja aurinko laskee: on aamu, päivä, ilta tai yö. Kairos ei ole tasaisesti virtaava aika – se ei kulu vaan se täyttyy. Se on Jumalan aikaa. Yksi esimerkki Kairoshetkestä on Jeesuksen syntyminen: Kun aika oli täyttynyt Jumala lähetti Poikansa (Gal 4:4). Toinen on Jeesuksen saarnatoiminnan aloitus: Aika on täyttynyt, Jumalan valtakunta on tullut lähelle (Mark 1:15). Kairos on niitä hetkiä, jolloin Jumala toimii. Niitä hetkiä, jolloin ikuisuus leikkaa tämän khronos-ajan. Näitä kairos-ajan merkkejä oppineet eivät nähneet, vaikka se oli heidän silmiensä edessä. He katsoivat Jumalan valtakunnan kuningasta mutta näkivät vain nälkiintyneen julistajan.
Jeesus oli tehnyt paljon tunnustekoja, mutta hän ei antanut merkkiä taivaasta. Hän ei antanut meidän mittapuiden mukaan sellaista tieteellisesti kiistämätöntä näyttöä, mikä ei jättäisi epäilyksille tilaa. Hän ei päästä ihmisiä niin helpolla. Hän ei halua voittaa ihmisen luottamusta vääjäämättömillä ja musertavilla todisteilla, vaan rakkaudella. Se jättää tilaa epävarmuudelle. On suuri ero sanoa: Kiistattomien todisteiden valossa Jumala on olemassa kuin sanoa: Jumala rakastaa minua vaikka en ole sen arvoinen.
Taivaasta me emme siis saa merkkiä tänä päivänäkään, vaikka niitä todisteita edelleen vaaditaan. Mutta entä muut merkit. Mitkä ovat ajan merkit tänään? Mikä on Joonan merkki? Joonan merkiksi on ehdotettu Jeesuksen kuolemaa ja ylösnousemusta. Se on yksi mahdollinen tulkinta. Jeesus oli haudassa kolme päivää niin kuin Joona oli kalan vatsassa kolme päivää. Toisen tulkinnan mukaan Joonan merkillä tarkoitetaan kansakuntia, jotka ottavat evankeliumin vastaan. Ninivessä kansa teki parannuksen Joonan saarnattua yhden lauseen: ”Enää neljäkymmentä päivää ja Ninive hävitetään.” Tämän tulkinnan mukaan kristillisen sanoman leviäminen on todisteena uskottomia vastaan. Heistä, jotka kohtasivat Jeesuksen, tuli Joonan merkki. He katsoivat nälkiintynyttä Julistajaa ja näkivät Jumalan valkunnan kuninkaan, kääntyivät hänen puoleensa ja saivat armon. (Kari Kuula nosti tietoisuuteeni tämän toisen tulkinnan)
Entä ajan merkit tänään? Kirkossa on tehty piispa Jolkkosen johdolla tulevaisuusselonteko. Selonteko on ollut kirkolliskokouksen käsiteltävänä menneellä viikolla (3.-7.11.). Se yrittää hahmottaa aikojen merkkejä: mitä aikaa nyt elämme ja mihin suuntaan maailma on menossa. Mitä se merkitsee kirkon kannalta ja miten olisi järkevä toimia muuttuvassa maailmassa. – hyödyllistä iltalukemista myös tuleville valtuutetuille.
Selonteon mukaan elämme yhä monenkirjavammassa maailmassa ja sen kanssa on opittava elämään. Vaikka tämä on päivänselvä asia, se on meille suomalaisille kuitenkin vaikeaa. Me olemme tottuneet enemmän tai vähemmän yhtenäiskulttuuriin, jossa luterilainen kirkko on suurta enemmistöä yhdistävä. Monikulttuurisuuden myötä tämä asema on murtumassa. On kuitenkin huomattava, että monikulttuurisuus sinänsä ei kuitenkaan ole kristinuskon vastaisuutta. Kristinuskon itsensä läpäisee monikulttuurisuus. Krisinusko on levinnyt kaikkiin kulttuureihin ja kieliin. Se kuuluu uskomme olemukseen. Erilaisuuden kohtaaminen kysyy meiltä kuitenkin vieraanvaraisuutta ja halua vuorovaikutukseen. Emme voi umpioitua ennakkoluulojemme linnakkeisiin. Jo nyt elämme tilanteessa, että ympärillämme jotkut kulttuurit ovat kristillisiä toiset eivät. Kaikkien kanssa on kyettävä elämään ja toimimaan vuorovaikutuksessa. Mutta siinä kulttuurien välisessä elämässä pärjää parhaiten silloin, kun käsitys omasta itsestä on vahva – eli puhutaan identiteetistä: kuka minä olen kristittynä. Se tarkoittaa sitä, että tuntee oman uskonsa ja arvostaa sitä. Ihminen joka ei tunne itseään on tuuliajolla. Suomessa on totuttu halveksimaan kirkon uskoa. Sen tavallisuus estää näkemästä syvemmälle mistä on kysymys. Katsomme Jumalan valtakunnan avoimia portteja, mutta näemme kankean kirkko-instituution.
Kirkko tarvitsee päätöksentekijöitä ja suunnannäyttäjiä. Kirkko tarvitsee niitä, jotka sitoutuvat sen toimintaan luottamustehtävissä ja arkisessa elämässä. Yksi asia on selvä: Kristuksen kirkko jatkaa kulkuaan, Kristus on kaikkia aikoja ja kaikkia kansoja varten – mitkään voimat eivät sitä voita. Mutta miten evankelisluterilainen kirkko pärjää maailmanlaajuisen kirkon matkassa aikojen halki? Onko meidän tavallamme uskoa ja katsoa tätä maailmaa tilaa? Edustammeko sellaista kristinuskon tulkintaa ja elämäntapaa, joka on vakuuttava ja uskottava – vai kuihtuuko pois?
Minä uskon, että meillä on paljon annettavaa maailmalle ja ihmisille. Luterilaisuus on jalat-maassa kristillisyyttä. Se ei tarjoa valheellisia haavekuvia eikä uskottelua, ei poppakonsteja vaan yksinkertaista uskoa ja turvautumista Jumalaan. Luterilaisuus ei ehkä ole trendikästä – mutta sen perustus on syvällä ja se on luja – koska se on Kristuskalliolla.
Tulevaisuuden kehityssuunnat selonteon mukaan osoittavat enemmän karismaattissävytteiseen suuntaan. Kokemukselliset, koettavat jutut kiinnostavat. Instituutiot ovat ihmisten mielestä etäisiä ja kankeita. Se jatkossakin syö luterilaisen kirkon uskottavuutta. Luterialisuus ei kuitenkaan koskaan ole halunnut turvautua temppu-uskonnollisuuteen. Mutta henkilökohtaisuus on tärkeää ja uskon eläväksi kokeminen. Uskon on liittyttävä vahvasti omaan elämään – niin että se on oikeasti voimavara eikä jotakin sumuista, jonka merkityksestä ei tiedä.
Trendin mukaan on puhuttava siis kokemuksen kieltä. Se ei tarkoita suinkaan sitä, olisi tavoitettava hurmoksellisia kokemuksa, Jumala-kokemuksia – usko ei edelleenkään perustu omiin tunteisiin vaan Jumalan tekoihin. Se tarkoittaa ennen kaikkea sitä, että puhutaan sydämen kieltä ja tunteen kieltä enemmän kuin älyn kieltä. Puhutaan sitä kieltä mitä ihmiset ymmärtävät, kohdataan ne kysymykset ja haasteet, mitä ihmiset esittävät: yksinäisyys, pelko, kiitollisuus, rakkaus, kaipaus, syyllisyys, toivo – nämä ovat asioita joissa Kristuksella on asiaa meille. – Älä pelkää, minä olen sinun kanssasi. Se on jokaisen kristityn syvenevää tietoisuutta siitä, miksi olen kristitty, miksi uskon Jeesukseen, mitä ehtoollinen antaa, miksi rukoilen. Näin sinusta tulee Joonan merkki.
Niille jotka tulevat valituiksi: Olkaa rohkeat, kulkekaa rukoillen, luottakaa Jumalaan, älkää hävetkö Jeesusta.