Suolana ja valona
Savon eläkkeellä oleva piispa Wille Riekkinen on kertonut yhdestä piispantarkastusmatkastaan. Oli alkutalvi niin kuin nyt ja tiet sen mukaisesti liukkaat.
Wille-piispa oli hyvällä mielellä ja innoissaan matkasta seurakuntaan jossa ei ollut ennen käynyt. Ajellessaan lumista ja jäistä tietä hän huomasi tien vieressä kyltin. Hänen otsansa kurtistui ja vaistomaisesti hän hellitti kaasujalkaa. Kyltissä luki: ”Teitä ei suolata täällä. ”
Huolestunut ja varovainen ilme käväisi piispan kasvoilla. Mutta sitten niihin tuli tuttu savolainen virne. ”Teitä ei suolata täällä. ”
Ehkäpä tuo tarkoittaa minuakin, Wille-piispa ajatteli. Ehkäpä minut otetaan täällä hyvin ja tervetulleena vastaan. Ja matka kohti piispantarkastuspaikkaa jatkui hyvillä mielin.
”Teitä ei suolata täällä.” Olisiko tällä monimerkityksisellä lauseella jotain sanottavaa tänä pyhänä? Olisiko siinä jotain viisautta meille savolaisten kirkkopyhään kokoontuneille?
Ehkäpä on. Myös evankeliumitekstissä puhutaan suolasta. Jeesus opettaa ”Te olette maan suola.” Suola on siis hyvä asia. Tämän tiedämme ainakin me jotka olemme eläneet sellaista aikaa jolloin ei ollut pakastimia. Lihat suolattiin isoihin lihatiinuihin. Niissä ne säilyivät kuukausikaupalla pilaantumatta. Myös muutenkin mausteena suola on ollut ja on edelleen välttämätön, jopa terveydelle hyvä ja tarpeellinen.
Jeesuksen maailmassa, ehkäpä ennen vanhaan meilläkin haavoja puhdistettiin suolalla. Varmasti haavan puhdistaminen vaati taitoa. Paljasta suolaa ei missään tapauksessa saanut kaataa suoraan haavaan. Se piti ensin liuottaa veteen ja puhdistaa haava varoen.
”Te olette maan suola.” Voisiko ajatella niin että me Jeesuksen ystävät voisimme olla puhdistava liuos toisillemme. Voisimme hoitaa lähimmäisten haavoja, tukea ja auttaa niitä, joita jos nyt ei ihan suolata, mutta jotka muuten ovat elämässään lujilla.
Jeesus kutsui omiaan maan suolaksi. Tällaisena puhdistavana suolana me Jeesuksen seuraajat voimme estää tätä maata ja maailmaa turmeltumasta. Kun me kristityt armon sanomamme kanssa ”liukenemme” yhteiskuntaan, voivat elämää ja ihmistä suojelevat arvot saada siellä jalansijaa.
Mitä tämä maan suolana oleminen on? Jeesus antoi vuorisaarnassaan (Matt. 5:44-45) seuraavan ohjeen:
”Minä sanon teille: rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta, jotta olisitte taivaallisen Isänne lapsia. Hän antaa aurinkonsa nousta niin hyville kuin pahoille ja lähettää sateen niin hurskaille kuin jumalattomille.”
Eli, kun Jumala on hyvä erotuksetta kaikille, niin mekin olemme hyväsydämisiä toisia kohtaan.
Tällaista maustetta maailma tarvitsee. Maustetta, jossa on makua. Terveellistä ja parantavaa, sellaista jota maistettuaan vesi nousee kielelle: Tätä pitää saada lisää. Meidän Jeesuksen ystävien tehtävä ja kutsumus on olla mausteena maailmassa.
Kysymys on siis hyvien tekojen suolasta. Sellaisesta josta Jeesus totesi: ”Näin loistakoon teidänkin valonne ihmisille, jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa.»
On hyvä huomata että Jeesus ei tarkoita niinkään puheita tai sanoja. Me kun olemme hyviä selittämään. Erityisesti meistä savolaisista jotkut sanovat että kun avaamme suumme, vastuu siirtyy kuulijalle. Meistä ei ota selvää mitä oikein tarkoitamme: ”Voipihan tuo olla niinnii, vuan voipi se olla nuinnii.” Ota siitä selvä!
Jeesus ymmärsi että sanat voidaan ymmärtää monella tavalla. Puheilla ei välttämättä ihminen tule autetuksi. Hän korosti tekoja ja toimintaa: ”Näin loistakoon teidänkin valonne ihmisille, jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne.”
Valoa ja viisautta tarvitaan kun tänään valitsemme päättäjät kotikaupunkimme ja -kuntiemme valtuustoihin. Valtuutetut päättävät yhteisistä asioistamme. Ennen vaaleja käydään kampanjaa ja puhetta on paljon. Puheet punnitaan sitten käytännössä vaalien jälkeen. Millaista kaupunkia valitut tahtovat rakentaa? Millaista valoa uudet valtuutetut tuovat yhteiseen elämäämme? Millaisena suolana he tahtovat olla kaupungissamme?
Jeesus opetti myös: ”Te olette maailman valo.” Kuva ”maailman valosta” on hienosti sanottuna kollektiivinen, toisin sanoen se koskee yhteisöä. Jeesus ei sano, ”sinä olet maailman valo”, vaan ”te olette maailman valo”. Lisäksi hän liittää valon kaupunkiin: ”Ei kaupunki voi pysyä kätkössä, jos se on ylhäällä vuorella.” Suola ja valo liittyvät yhdessä elämiseen, ihmisten keskinäisiin suhteisiin, yhteisöllisyyteen. Tämä vastuullisuus ulottuu lähiympäristöömme mutta myös kauemmas. Koko maailmamme on yhteinen.
Viime aikoina on seurakunnissamme keskusteltu lähetyksen ja kansainvälisen diakonian asemasta ja rahanjaosta eri järjestöille. Yhteinen kirkkovaltuusto on päättänyt että kolme prosenttia kirkollisveron tuotosta käytetään lähetyksen ja kansainvälisen diakonian hyväksi. Se on tänä vuonna melko tasan miljoona euroa.
Keskustelua on käyty siitä pitäisikö rahat jakaa vain lähetystyöhön ja niille järjestöille jotka julistavat evankeliumia? Vai pitäisikö tukea myös Kirkon Ulkomaanapua joka tekee nopeavaikutteista avustustyötä katastrofialueilla?
Ehkä tämän päivän evankeliumiteksti antaa suuntaa miten rahoja pitäisi jakaa. Jeesus nostaa hyvät teot ja toiminnan valoksi joka kirkosta tulisi loistaa. Kirkon elämä ei ole uskottavaa jos emme ota vakavasti niin lähellä elävien kuin kaukaisten lähimmäisten hätää. Teot kyllä puhuvat puolestaan. Kun ihminen on autettu jaloilleen han voi ylistää Isää joka on taivaissa.
”Teitä ei suolata täällä.” Kirkon ovi on avoin kaikille tai ainakin sen pitäisi olla. Jumala on hyvä kaikkia luotujaan kohtaan. Hän antaa auringon paistaa niin hyville kuin pahoille.
Voimmeko me taivaallisen Isän lapset olla hyvänä mausteena maailmassa? Herramme Kristus antoi itsensä maailman puolesta, pelastukseksi meille turmeltuneille. Eikö siksi meidänkin osamme ole liueta suolaksi maailman hyväksi. Voimme puhdistaa ihmisten haavat, tuoda lohdutusta ja toivoa lähelle ja kauemmaksikin. Tähän antaa voiman Kristus joka itse on maailman valo ja suola.