Minulla on kaksi lasta. Jokut teistä saattaa tunteakin heidät – he ovat nyt Laitilassa serkkujensa luona. Molempien lasten kanssa olen tietysti leikkinyt. Sitähän isät tekee. Vanhemman lapsen kanssa aikaisemmin ja nuoremman lapsen kanssa edelleen. Vanhemman lapsen kanssa ei juuri ole enää samanlaisia leikkejä kuin pienempänä. Toisinaan me voidaan nuoremman kanssa esimerkiksi kopitella pienellä rantapallolla. Sitten pikkuhiljaa hän alkaa keksimään lisää sääntöjä leikkiin. Aika pian käy kuitenkin niin, että sääntöjä on niin paljon että leikkiminen käy mahdottomaksi. Siitä ei tule mitään. Eikä se ole enää niin hauskaa kuin se alkuperäinen yksinkertaisin säännöin leikitty leikki. Hänellä on tietysti ollut hyvä tarkoitus kehittää leikistä hauskempi ja saada siihen lisää vaativuustasoa. Mutta hyvästä aikeesta huolimatta, se ei vain toimi.
Tehdään esimerkki. Minulla on tässä ilmapallo. Ilmapallot ovat mukavia. Kuka tykkää ilmapalloista? Mulla on vaan tää yksi ilmapallo. Ilmapallot ovat täynnä iloa. Seuraavassa leikissä tämä pallo viedään aina seuraavalle ihmiselle. Eli täytyy nousta omasta penkistä viedäkseen tämän pallon jollekin toiselle. Kai te leikitte minun kanssani tämän leikin? Leikkiin kuuluu sääntö. Pallo viedään sellaiselle, jolla on punainen tai sininen paita. Kenellä on punaista paidassaan.
Siellä. Punapaitainen tyttö sai pallon.
Nyt tulee uusi sääntö sinä viet sen sellaiselle henkilölle jolla on punainen tai sininen paita, joka ei ole vieressäsi. Kuka tahansa täällä kirkossa, mutta ei vieressäsi (mutta sillä ei saa olla punainen tai sininen paita).
– pallo kulkee –
Hyvä. Uusi sääntö. Pallo viedään sellaiselle, joka istuu punapaitaisen tai sinipaitaisen vieressä.
– Löytyykö sellainen. Hyvä
– Tehdään uusi sääntö.
Pallo viedään sellaiselle puna tai sinipaitaisen vieressä istuvalle, jonka äidin nimessä on A-kirjain.
— onko sellaista —
No muutetaan sääntöjä. Viedään pallo sellaiselle, joka syö purukumia sunnuntaisin, mutta ei muina päivinä. Onko sellaista
No muutetaan sääntöjä
Viedään pallo yhdellä jalalla pomppien sellaiselle, jolla on silmälasit. Mutta joka on saanut ne lasit vasta aikuisena.
Alkaa leikki tuntua varmaan vähän tyhmältä. Olisi varmaan mukavampi vain pompotella palloa. Pistäkää pallo ilmaan – muistakaa että se ei saa koskea maahan – mahdollisimman moni täytyy koskea siihen. Mahdetaankohan voida jatkaa tätä saarnaa eteenpäin.
tämä esimerkki leikistä kertoo meille jotakin päivästä jota tänään vietetään. Meillä on uskonpuhdistuksen muistopäivä, kuten alussa sanottiin. Kristittyjä on monenlaisia. Meille on yhteistä se, että meidät on kastettu ja me uskomme Jumalaan. Vuosisatojen aikana ihmiset ovat keksineet lisää sääntöjä yksinkertaiseen uskoonsa. Heillä ja meillä on ollut hyvä tarkoitus.
Erilaisia juhlia ja perinteitä ja tarkennuksia on tullut siihen, mitä on olla Jumalan lapsi ja Jeesuksen ystävä. Kerran (500 vuotta sitten) eli henkilö nimeltä Martti Luther. Hän ajatteli että leikki Jumalan kanssa on käynyt tylsäksi, kun on niin paljon sääntöjä. Niinpä hän tutki niitä sääntöjä ja huomasi että monet niistä olivat tarpeettomia ja pilaa koko ilon. Liian monet säännöt ja perinteet estää näkemästä, mikä on leikissä Jumalan kanssa se tärkein juttu. Viettää aikaa Hänen kanssaan. Kertoa asioitaan hänelle ja kuulla hänen rauhoittavaa ääntään. Laulaa yhdessä ja viettää yhteistä ateriaa.
Joitakin sääntöjä leikissä Jumalankin kanssa tarvitaan. Ilmapallolla leikkiminen vaatii ainakin sen, että palloon on puhallettu ilmaa. Tavallista on se, että pallo ei saa koskettaa maata. Tärkein sääntö leikissä on se, että leikkiessä pitää olla mukavaa ja mielellään niin, että siinä on muitakin, niin ei tarvi leikkiä yksin.
Leikissä Jumalan kanssa me rukoilemme iltaisin, sunnuntaisin tulemme kirkkoon, laulamme hänelle.
Tänään Jeesus sanoo meille: te olette maailman valo. TE olette kuin kynttilät, jotka huoneessa sytytetään. Usko Jumalaan tekee teistä valoisia. Antakaa sen valon näkyä. Kun lapset leikkii ja on iloisia. Se on hyvin kaunista. Siinä loistaa Jumalan valo. Kun Jumalan lapset leikkivät ja laulavat. Se myös on valoa, jota me kaikki tarvitsemme jopa enemmän kuin auringon valoa.