”Taas on vuosi mennyt. Joulusta se pikemminkin lasketaan kuin siitä asiallisesta uuden vuoden päivästä. Jumalalle olkoon kiitos ja kunnia elämän tuloksista ja ettei Hän sitäkään ankarammin ole meitä meidän rikkomuksistamme rangaissut.
Ruokaa ja lämmintä meillä vielä on niin kuin on elikoillammekin heidän pienissä, kotoisissa suojissaan.”
Näin aloitti Nobel -kirjailija F.E. Sillanpää joulupakinansa vuonna 1953. Me vanhemmat muistamme lapsuudestamme hänen matalan ja leppoisan radioäänensä, jota täydensi lähetyksen rahina ja muut häiriöäänet. Mutta me kuuntelimme tarkkaavaisina Taatan joulupakinaa ja se toi joulumielen.
Paljon on muuttunut kuuden vuosikymmenen aikana, mutta on jotain pysyvääkin. Vuoden vaihtuminen uuteen kiehtoo. Yhtä lailla mekin muistelemme mennyttä ja arvailemme tulevaa. Tavallisesti puhumme ajan kulumisesta, jälleen yhden vuoden menettämisestä tai hiekan vähenemisestä elämän tiimalasissa … Uuden vuoden vaihtuessa ajattelemme ajan kulumista.
Raamatusta nousee toisenlainen näkemys ajasta – aika täyttyy! Ajan täyttyminen tarkoittaa sitä, että Jumala antaa meille elinpäiviä, viikkoja ja vuosia. Hän täyttää ne rikkaalla sisällöllä! Laulamme vanhassa virressä: Joka aamu on armo uus, miksi huolta siis kantaa, varjot väistyy ja vajavuus, Jeesus voimansa antaa!
Raamatun tarjoama kuva ajasta on hyvin myönteinen: ”Sula hyvyys ja laupeus seuraavat minua kaiken elinaikani!”; sanoo psalmilaulaja. Jokainen päivä ja vuosi on meille annettu lahjana. Aikaa ei pidä kuluttaa tai tuhlata.
Kirkon vuosisataisessa perinteessä Uuden vuoden ensimmäinen päivä on jätetty vaille nimipäivää. Tehdään tilaa yhdelle ainoalle nimelle – JEESUS!
UUDENVUODENPÄIVÄN evankeliumi: Johannes 14:12 – 14
Jeesuksen elämää hallitsi alusta asti täyttymyksen ajatus. ”Kun aika oli täyttynyt – ei vain loppuun kulunut – lähetti jumala Poikansa, vaimosta syntyneen, lunastamaan lain alaiset” (Gal.4:4). Juuri ympärileikkauksen kautta Jeesuksesta tuli lain alainen, voidakseen lunastaa meidät. Kahdeksannen päivän aamuna Jumala herätti Jeesuksen kuolleista merkkinä siitä, että kaikki oli täytetty!
Jeesuksen elämä oli lyhyt, mutta rikas ja täysi! Hänen viimeinen viikkonsa on Uuden Testamentin keskeisin tapahtumasarja. Viimeinen perjantai oli pitkä, mutta ennen kaikkea täyttymyksen päivä. Viimeisinä sanoinaan Jeesus lausui: ”Se on täytetty!”
Jeesus-nimen ympärille on muovautunut vuosisatojen aikana kristittyjen yhteinen – erityisesti idän kristillisyyden piirissä elänyt – mutta meillekin lännen kristillisyydessä luovuttamaton rukous. Se on kaikkien niiden ihmisten rukous, joiden omat rukoussanat ovat loppuneet.
On vain huokaus: ”Herra Jeesus Kristus, Jumalan Poika, armahda minua!”
Tämä Jeesuksen rukouksen harjoittaminen on yksinkertaista. Tärkeintä eivät ole enää sanat, vaan jättäytyminen Jumalan eteen. Tämä lyhyt rukous on väkevin kaikista rukouksista, juuri Herramme ja Vapahtajamme nimen ansiosta. Jeesus – nimessä Jumalan todellisuus on lähellä. Hän on läsnä Pyhässä Hengessään. Hän, joka on näkymätön, ei ole tuntematon.
Mutta eikö Jeesus päivän evankeliumin mukaan lupaa meille paljon enemmän kuin vain rukoushuokauksen?
”Mitä te minun nimeeni vedoten pyydätte minulta, sen minä teen.”
Tarkoittaako tämä lupaus tosiaan sitä, että me saamme kaikkea mitä satumme toivomaan? Tarkempi evankeliumin lukeminen paljastaa kuitenkin, että saamme kaiken pyytämämme, jos pyydämme, mitä Jeesus pyytää!
Mistä me tiedämme mitä Jeesus pyytää?
Evankeliumin alku kertoo meillä tämän. Jeesuksen elämäntyö jatkuu hänen kirkossaan tässä maailmassa. Me saamme olla mukana Jumalan pelastavassa työssä. Jeesuksen vaikutus ei ole enää ylösnousemuksen jälkeen historialliseen aikaan sidottu, vaan rajoittamatonta, yliajallista ja kaikkialla tapahtuvaa. Kristillisten kirkkojen ja yksityisten kristittyjen hyvät teot eivät ole ihmisten tekoja, vaan perimmältään Kristuksen omaa työtä. Näin hänen työnsä omiensa kautta on yhä laajenevaa ja voimistuvaa.
Tämä Johanneksen uskon näköala on hyvin rohkaisevaa. Ei ole kysymys onnistumisesta tai menestyksestä, vaan sen tekemisestä minkä taivaaseen korotettu Kristus on omilleen antanut tehtäväksi.
”Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa.
Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.”
Evankeliumi palauttaa meidät kaiken ytimeen. Kristityn elämä on Jeesukseen sitoutumista. Rukous antaa mahdollisuuden sitoutua Kristukseen, mahdollisuuden anoa ja pyytää. Kaikki on lahjaa ja armoa.
Perustana ei kuitenkaan ole meidän innokas ja luovuttamaton rukouselämämme, vaan Jumalan sanan lupaukset. Minä olen teidän kanssanne … tämä on lupausten lupaus, kaiken perusta. Hänen kanssaan me menemme ja teemme niitä tekoja, mitä Jeesus itse teki!
Tämä on suuri uskon salaisuus. Me ylistämme ihmetellen Jumalaa ja kiitämme hänen pelastusteoistaan, jotka jatkuvat ajasta aikaan: Kun minä katselen taivasta, sinun kättesi työtä, kuuta ja tähtiä, jotka olet asettanut paikoilleen – mikä on ihminen! Kuitenkin sinä häntä muistat. Mikä on ihmislapsi! Kuitenkin pidät hänestä huolen. Sinä teit hänestä lähes kaltaisesi olennon, seppelöit hänet kunnialla ja kirkkaudella. Sinä panit hänet hallitsemaan luotujasi, asetit kaiken hänen valtaansa … Ps. 8