Valvomisen sunnuntai, Matt. 24: 36 – 44, Jukka Keskitalo

Jukka Keskitalo
Munkkivuori

I Jeesus tulee – oletko valmis

– Näitä pylväsmainoksia oli nuoruudessani runsaasti teiden varsilla ja latojen seinissä
– Varmasti lähes jokainen aikuinen suomalainen on joskus nähnyt näitä julisteita
– Muistan, että joskus nuo ärsyttivätkin mieltäni kovasti
– Tuntui että kristillinen usko esitettiin kovin yksinkertaistetussa muodossa
– Siihen aikaan, 1970-80 –luvuilla, oli liikeellä myös monenlaisia maailmanlopun tai tuomion profetioita
-Vähitellen 90- ja 2000-luvuilla nuo Jeesus tulee, oletko valmis –kyltit mielestäni hävisivät teiden varsilta lähes kokonaan
– Aivan viime aikoina olen huomannut, että kylttejä on taas ilmestynyt.
– Lieneekö nostalgiaa vai mitä, mutta kaiken markkinahumun, facebookien ja twitter-viestien keskellä tämä viesti onkin yht ́äkkiä tuntunutkin virkistävältä vastakulttuurilta
– Individualistisen, minä- keskeisen markkinakulttuurin keskelle tämä viesti on tuntunut sopivan kovin huonosti
– Siinä on jotakin samaa kuin Johannes Kastajassa, joka tuli Raamatun ajan valtaapitäjien ja oppineiden keskelle puhumaan totuutta Jumalan tahdon hylkäämisestä.
– On toki sanottava, että edelleenkin olen sitä mieltä, että tuollainen asiayhteydestään irrotettu lause sähköpylväässä tien laidassa tietysti antaa kristillisestä uskosta varsin yksipuolisen kuvan.
– Silti se herättää meitä ja kertoo kaksi olennaista asiaa kristillisestä uskosta:
1) Jeesus tulee
2) Valvominen on tärkeää.
> Juuri valvominen on tämän sunnuntain aiheena!

II Jeesus tulee

Tämän valvomisen sunnuntain evankeliumi puhuu Jeesuksen toisesta tulemisesta aikojen lopulla valvomisesta näin: ”Valvokaa siis, sillä te ette tiedä, minä päivänä teidän Herranne tulee. Ymmärrättehän, että jos talon isäntä tietäisi, mihin aikaan yöstä varas tulee,hän valvoisi eikä antaisi murtautua taloonsa. Olkaa siis tekin valmiit, sillä Ihmisen Poika tulee hetkellä, jota ette aavista.”
– Jeesuksen tuleminen kerran aikojen lopulla kuninkuudessaan on yksi tärkeä osa kristillisen uskon kokonaisuutta.
– Jeesus tuli maan päälle syntyessään pienen ja hauraana lapsena Galilean Betlehemissä.
– Jumala tuli ihmiseksi; Jumala otti ihmisen muodon ja suostui kaikkeen siihen kippun ja kärsimykseen, joka on myös ihmisen osa.
– Suoritettuaan isän antaman tehtävän maan päällä Jeesus palasi takaisin Isänsä luokse – astui isän oikealle puolelle, kuten uskontunnustus sanoo.
– Mutta uskontunnustus jatkaa: ”Ja on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita”.
– Silloin hän ei tule tallin alhaisuuteen tai aasilla ratsastaen, vaan kunniassaan.
– Tästä puhutaan erityisesti vielä ensi sunnuntai, jolloin on kirkkovuoden viimeinen sunnuntai, tuomiosunnuntai
– Niin tärkeä asia tämä Jeesuksen paluu siis on, että lausumme sen julki joka jumalanpalveluksessa uskontunnustuksessa.

III ”Valvokaa siis”, sanoo evankeliumissa Jeesus

– Niin hyvä vastakulttuuria kuin nuo tolppajulisteet ovatkin, niillä on myös varjopuolensa.
– Se on luonut hengellisestä valvomisesta kuvan, joka ei oikein vastaa Raamatun
näkemystä
– Valvomisesta välittyy noiden tolppajulisteiden kautta kuva jonkinlaisesta jatkuvasta varuillaan olosta, jännittyneestä odotuksesta.
– Jos katsotaan asiaa koko Uuden testamentin valossa, niin hengellinen valvominen näyttäytyy eri valossa.

IV Unettava aika

– Ensinnäkin, mikä tämän valvomisen tarpeen aiheuttaa?
– Tämän sunnuntain johdantotekstin mukaan väsymisen ja välinpitämättömyyden vaara on suuri. Ihminen kotiutuu helposti tähän maailmaan ja unohtaa, ettei hän elä täällä pysyvästi.
– Ehkäpä tietoisuus elämän rajallisuudesta oli ennen vanhaan suurempaa;
– Tuonpuoleinen todellisuus oli käsin kosketeltavalla tavalla läsnä
– Nykyään esimerkiksi kuolema on pitkälti eristetty arjen elämästä sairaalan seinien sisäpuolelle
– Tämänpuoleisuus korostuu modernin nykyihmisen ajattelussa
– Siitä saatiin todisteita kirkon 4-vuotiskertomusta varten tehdyissä kyselyissä, joissa kartoitettiin suomalaisten uskonnollisuutta
– Moni nykyihminen tuntee olonsa vahvaksi ja itsevarmaksi, eikä koe tarvitsevansa ajatusta tuonpuoleisuudesta
– Mutta Jeesus siis kehottaa valvomaan!

V Valvominen on varautumista, ei varuillaan oloa

– Mielikuvat valvomisesta
> Unta vastaan taistelu (kipinämikkona)
> Pelokas varuillaan olo –vähän niin kuin sähköjänis
> Pelkoa, että luiskahtaa tieltä ojaan.
> Tätäkö on raamatullinen valvominen?
– Valvominen ei ole pelokasta varuillaan oloa, vaan pikemminkin varautumista:
– Joka syksy tiedämme, että talvi tulee, vaikka emme tiedä milloin se tarkalleen tulee – Ei tarvitse tietää tarkkaa talven tulopäivää voidakseen ennakoida, riittää, että tietää talven tulevan.
– Autoilijavaihtaa renkaat ja tarkistaa valot.
– Maanviljelijä kyntää peltonsa talvea varten ja korjaa koneensa suojaan.
– talvi tulee ja meidän on varauduttava siihen, välipä sen päivän ennalta tietämisen silloin onkaan.
– ”Olkaa siis valmiit!”, sanoo evankeliumi

VI Valvominen on lepoa Kristuksen työn varassa

– Jeesushan opettaa meitä toisaalla raamatussa elämään Jumalan lupausten varassa pyhässä huolettomuudessa.
– Valvominen ei ole yritystä ennalta tietää tai ennalta arvata.
– Valvominen ei kuitenkaan ole voimia kuluttavaa jännitystä vaan turvallista luottamusta siihen, että Jumala vie meissä aloittamansa hyvän työn päätökseen.

VII Rukous valvomisen muotona

– Rukoileva ihminen on valvova ihminen.
– Rukous yhteyttä Jumalaan
– Rukous jatkuvana keskusteluyhteytenä Jumalan kanssa.

VIII Valvova on kristitty, joka on valmis omaan tai maailman viimeiseen päivään, mutta joka ei tämän vuoksi laiminlyö mallisia velvoitteitaan

– Hän ei ole laiminlyönyt välienselvittelyä Jumalan kanssa, vaan uskoo vaikkapa
nukkuessaankin olevansa valmis.
– Siksi hänen ei tarvitse käyttää energiaansa jännitykseen, milloin Kristus tulee.
– Häneltä vapautuu voimia lähimmäisen rakastamiseen ja oman arkisen elämäntyön ja kutsumuksen toteuttamiseen.
– ”Jos huomenna tulisi maailmanloppu, istuttaisin tänään omenapuun” (Luther)
– Maailmassa, mutta ei maailmasta.

IX Syvimmältään valvominen on Jumalan armon ja lupausten varassa elämistä.

– Se on turvautumista Kristuksen sovitustyöhön.
– Valvominen on tietoisuutta elämän rajallisuudesta ja siitä, ettemme voi hallita elämäämme.
– Se on myös seurakunnan keskellä elämistä ja sanankuulossa käymistä.
– Ja valvominen on myös sitä, että polvistuu yhdessä muiden syntisten kanssa ehtoollispöytään Kristuksen hoidettavaksi armahdettavaksi.