Rakkaat kristityt!
Valvokaa siis, sillä te ette tiedä päivää ettekä hetkeä.
Minusta tämän Jeesuksen vertauksen sävy on ensituntumalta vaativa. Kysyin pastoreiden Facebook-palstalla valvokaa-sanan kreikankielisestä sanamuodosta. Olisiko sävy kenties sittenkin kehottava, neuvova tai pyytävä. Melkoisen yksimielinen vastaus oli, että sana on käskymuodossa.
On helppoa huomata, että viikon päästä koittavan tuomiosunnuntain teemat ovat jo läsnä. Tuomiosunnuntaina jaetaan vuohiin ja lampaisiin. Tänään jako tehdään viisaisiin ja tyhmiin. Eihän tämä sinänsä mitään vierasta ole, sillä nykyäänkin ihmisiä jaotellaan, vaikkapa puna-viherkuplaan kuuluviksi ja ei-kuuluviksi.
Parannuksen tekeminen kuuluu kristityn elämään. Kristityn vaellus on luonteeltaan kilvoittelua, josta luterilaisuudessa saatetaan nykyään puhua aika vähän.
Eikä tässä vielä kaikki, sillä kaikupohjaa hämmennykselle antaa nykyinen alati muuttuva maailma. Esimerkiksi Yhdysvaltojen vaalitulos ja aiemmin brittien päätös lähteä Euroopan unionista. Kansat ovat äänestäneet, pulinat pois, mutta merkit viittaavat siihen, että poliittiset mannerlaatat ovat aiempaa nopeammassa liikkeessä. Ilmassa on muutakin kuin vain evankeliumin herättämää epätietoisuutta. Ahdistus herää helposti.
Teologisesti vertauksessa on tonnikaupalla vaativaa lakia ja kysymys, kumpaan joukkoon sinä kuulutkaan? Oletko viisas vai tyhmä? Mikä on sielusi tila? Ensivaikutelma on se, että lohduttava ilosanoma on tipotiessään. Miten on, kummassa ryhmässä sinä näet itsesi tämän vertauksen maailmankuvassa? Minä luen itse tyhmien joukkoon.
Puhdasta vettä janoan, puhdasta satamaa
Sielu on rikki repaleinen, tuulessa lepattaa
Kuuletko Luojani, kuuletko mua?
Kanna mua siivilläs, kannata mua
Kuuletko Luojani, kuuletko mua?
En tahtoisi yksin mä taivaltaa
Nyt muutama ajatus vertauksen pohjalta.
Ensimmäinen huomio. Vertauksessa on selvälinjainen jako viisaisiin ja tyhmiin. Näiden kahden ryhmän ero ei näy kuitenkaan kertomuksen alussa, sillä molemmat viiden henkilön ryhmät reagoivat kutsuun lähtemällä liikkeelle. Tästä voi päätellä, että kutsun vastaanottamiseen tarvitaan vain normaalia todellisuuden tajua ja päättelykykyä. Kutsu Jeesuksen seuraajaksi ei näyttäisi liittyvän siihen, että millaiset ovat älynlahjasi, ovatko piuhasi niin sanotusti pitkät vai lyhyet, kulkeeko hissi sinun tapauksessasi vintille asti tai oletko penaalin terävin kynä.
Toinen huomion arvoinen seikka kertomuksessa on, että vaikka on kyse valvomisesta, viisaat ja tyhmät nukkuvat kun alkaa tapahtua. Jollain tavalla rinnakkainen tapaus Uudessa testamentissa on, kun osana pääsiäisen tapahtumia ensimmäisen ehtoollisen uuvuttamat opetuslapset nukkuvat Jeesuksen rukoillessa tuskissaan. Silti näistä miehistä tuli Jeesuksen sanansaattajia.
Pääpaino ei siis olekaan nukkumisen ja valvomisen välillä. Jeesuksen tähtäyspisteessä näyttää olevan oikeassa suhtautumisessa siihen tietoon, että on saanut hääkutsun eli kutsun seurata Jeesusta.
Mihin kristityn kutsumus meitä viekään, osaammeko ja jaksammeko olla uskollisia kutsulle ja Jumalan lupaamalle varjelukselle arjessa ja juhlassa?
Käänsin sulle selkäni, Et hyljännyt kuitenkaan
Kirosin sinun nimeäsi, hymyilit minulle vain
Kuuletko Luojani, kuuletko mua?
Kanna mua siivilläs, kannata mua
Kuuletko Luojani, kuuletko mua?
En tahtoisi yksin mä taivaltaa
Huomionarvoista on, että vertausta tarkkaan lukien huomaa, että tyhmillä ja viisailla oli alussa kaikilla öljyä lamppuihinsa. Viisaiksi kutsutut olivat vain varautuneet paremmin, he ottivat mukaan lisäöljyastian.
Melkoisen suositun tulkinnan mukaan Jeesus kehottaa tällä vertauksella valvomiseen pikaisen takaisin tulemisensa vuoksi. Vajaat kaksi tuhatta vuotta myöhemmin voimme todeta, että pikaista paluuta ei tullut. Silti Jeesuksen pikaisella toisella tulemisella mielestäni yhä pelotellaan. Se minusta väärin, sillä siinä voi käydä kuten tarinassa jossa pikku poika huusi syyttä monta kertaa ”Varokaa susi”. Lopulta kun susi tuli, kukaan ei uskonut varoitusta.
Rohkenen kysyä, että mitäpä jos tämä vertaus puhuukin kestävyydestä kristityn vaelluksessa? Tyhmiä Jeesuksen mukaan ovat ne jotka ovat odotuksessaan niin lyhytjänteisiä, etteivät tajua sen muodostuvan pitkäksikin. Tyhmät ovat aluksi innokkaita, mutta nukahtavat odotuksen kestäessä ja heidän voimansa ehtivät hiipua loppuun. Viisaaksi mainitut ovat varustautuneet paremmin.
Me olemme kahden maan kansalaisia. Meissä on niitä jotka kulkevat niin pää pilvissä, että tämä maallinen todellisuutemme saattaa näyttäytyä pääsääntöisesti pahana tai maapallon ajatellaan olevan roskiin heitettävä kertakäyttötuote taivasten valtakunnan pysyvyyteen nähden.
Sitten on niitä joille usko on vähän niin kuin halpa henkivakuutus sen varalta, että pappi puhuikin totta. Niitä joiden fokus on niin vahvasti tämänpuoleisessa maailmassa, ettei heistä oikein ole taivastelemaan ajan rajan takaisia. He ehkä ajattelevat, että Jeesuksen oppien keskeinen sisältö on paremmassa tämän puoleisessa elämässä.
Vastaus ei ole joko tai, vaan sekä – että. Me olemme tavallaan jo taivaan kansalaisia, mutta meillä myös elämää elettäväksi tässä meille viljeltäväksi ja varjeltavaksi annetussa maailmassa.
Me olemme synnynnäisiä synnintekijöitä ja langenneen maailman painolasti tuntuu olkapäillä ja selässä. Usein elämä lukee meille lakia. Kaiken tämän keskellä ilosanoma on: sinä kelpaat, sinä riität, et olet yksin. Koska Kristus!
Jos kutsussa kristityksi, ei ole kyse siitä oletko riittävän älykäs.
Jos kutsussa kristityksi, ei ole kyse siitä, että yksikin nukahtaminen vie mennessään kaiken.
Jos kutsu kristityksi onkin pitkäkestoinen matka, jossa voimaa antaa taivaallinen isä. Niin valvominen kristittynä ei olekaan voimia kuluttavaa jännitystä vaan turvallista luottamusta siihen, että Jumala vie meissä aloittamansa hyvän työn päätökseen, meille antamassaan voimassa.
Kuuletko Luojani, kuuletko mua?
Kanna mua siivilläs, kannata mua
Kuuletko Luojani, kuuletko mua?
En tahtoisi yksin mä taivaltaa…