Aatami pyysi päästä Jumalan puheille. Lupa myönnettiin, ja ensimmäinen ihminen aloitti ensimmäisen vierailunsa sanomalla:
– Oi armollinen Luoja, oliko sinun pakko tehdä paratiisiin myös hyttysiä?
Jumalaa hymyilytti ihmisen kiittämättömyys.
– Hyttyset ovat luotuja ja yhtä arvokkaita kuin kaikki muutkin eliöt.
– Mutta ne inisevät ja pistävät.
– Pientä on ininä ja pieniä pistokset, sanoi Jumala.
– Loin hyttyset, jotta ihminen muistaisi olevansa osa luomakuntaa.
Siihen oli Aatamin tyytyminen. Kun ihminen karkotettiin paratiisista, hyttyset seurasivat perässä.
Hyttynen ei ole yksi laji, vaan hyttyslajeja on lukuisia. Hyttysiä on kolme alaheimoa ja 41 sukua.
Suomessa tavataan 40 hyttyslajia, joista yleisimmät ovat metsähyttynen, lehtohyttynen ja jänkähyttynen.
Suomen suveen hyttyset kuuluvat siinä missä järven pinnalla kimalteleva aurinkokin. Hyttynen tarvitsee lisääntymiseen vettä. Naaras munii seisoviin vesiin, ojiin, lammikoihin, lätäköihin ja vaikka puutarhojen vesialtaisiin jopa parisataa munaa.
Useimpien hyttyslajien naaraat imevät verta eläimistä ja ihmisestä. Hyttyset löytävät uhrinsa hengityksen hiilidioksidin, ihon lämmön ja tuoksun perusteella.
Hyttyset ovat ihmiselle yleensä kiusallisia kesävieraita, jotka tunkeutuvat myös asuntoihin ja piinaavat nukkujaa ininällään. Hyttysten karkottaminen onkin kesäisin suomalaisten suosima keskustelunaihe.
Etelän mies, älä huido! Takavuosien tv-mainoksen lapinukon kommentti on viisas. Jos huitoo ja hermostuu, hyttyset ahdistavat entistä enemmän.
Filosofisempi lähestymistapa auttaa: hyttynen on muistutus luomakunnan moninaisuudesta. Ikävä muistutus, mutta ainakin urbaanille nykyihmiselle tarpeellinen.
Juttu on julkaistu aikaisemmin Kotimaa-lehdessä.
Ilmoita asiavirheestä