Luulin pääseväni eroon muistoista, kun kirjoitan muistelmat. Tavallaan niin kävikin. Muistelmien eli Jälleenlöydetyn tien (Väyläkirjat 2024) näkökulma on rajattu: hengellisyys. Se on oma sisäinen (ja ulkoinen myös) maailmansa, josta minulla ei ole hirvesti uutta kerrottavaa käsikirjoituksen valmistumisen jälkeen edes itselleni. Ei ainakaan vielä.
Mutta hengellisyys – niin tärkeä osa minuutta kuin se onkin – ei kata kaikkea elämääni ja kaikkia tekemisiäni, harrastuksiani tai varsinkaan muistojani.
Kirjan ilmestymisen jälkeen alitajunta on alkanut vatkata muistojen sameita vesiä ja pinnassa näkyy erilaisia välähdyksiä. En saa niistä aina kunnolla kiinni. Pinnistämällä saan mieleeni jotain hämärää, ihmisiä ja tapahtumia, ajatuksia ja aikomuksia, mutta sitten alan järkeillä ja selittää. Niin muisto saa uuden merkityksen. Tästä ajasta katsottuna siitä tulee ymmärrettävä, se asettuu osaksi tarinaani, sovitan sen sellaiseksi, että tarinastani tulee yhtenäinen. Mutta onko tällä selityksellä varsinaisesti tekemistä tuon liki 50 vuotta vanhan tapahtuman kanssa.
Erityisesti mieleeni tulee hetkiä ja kohtaamisia, jotka olisivat voineet päättyä toisin tai johtaa toisenlaiseen tulevaisuuteen. Vai olisivatko sittenkään? Jos uskoo johdatukseen tai siihen että se miten elämässä käy ei ole yksi vaihtoehto muiden joukossa vaan kohtalo. Niin kuin nyt on ja tapahtuu, olisi ollut ja tapahtunut, vaikka olisin valinnut kymmeniä kertoja toisin kuin valitsin.
Valintojen ketju on kasvuprosessi. Paitsi jos/kun tulee jokin fataali (tai perinnöllinen) sairaus ja sitä seuraava kuolema kaikista valinnoista huolimatta.
Voimme valita, mutta emme aina tiedä valintojen seurauksia.
Läheskään aina valintamme eivät ole tietoisia tai rationaalisia. Joskus ovat, mutta usein järkevyys sekoittuu intuitioon ja tunneimuun.
Onneakin elämän valintoja tehdessä tarvitaan.
Vanha hokema tiesi, että miehellä on elämässä kolme tärkeää A-luokan valintaa: auto, asunto ja akka. Mutta tärkein valinta niistä on puoliso.
Niinkin voi olla, että tärkein valinta ei ole oma valinta, vaan puolison tekemä: hän valitsi sinut.
P.S. Kuvassa Jälleenlöydetyn tien takana näkyy Kadonnutta aikaa etsimässä.
