Jakolinjojen syveneminen eri katsomusten välillä, nk. kuplautuminen, on puhuttanut niin kirkon kuin koko yhteiskunnan tasolla. Politiikan tutkija Johanna Vuorelma kirjoitti hiljan, että ”sosiaalisen median kuplissa tunnumme riitelevän kaikesta, mutta ennen oikean ja väärän leirin raja piirrettiin jopa maitokaupan kynnyksellä.” (Yle 11.9.).
Havainto on oikea. Vasemmisto-oikeisto -jako vaikutti vahvasti kaikkeen Neuvostoliiton valvoessa vierellä. Vuorelma kaipaa polarisaatiopuheen rinnalle historiallista analyysiä, miten nykyiset vastakkainasettelut asettuvat pidempään kulttuuriseen jatkumoon. Hänen mukaansa ”syvä luokkajako on polarisoitumisen kannalta paljon realistisempi riski kuin esimerkiksi kauramaito”.
Kylmän sodan aikaisen vasemmisto-oikeisto -akselilla tapahtuneen vastakkainasettelun tilalle on noussut identiteettiin ja arvoihin liittyvä polarisaatio. Ymmärrän Vuorelman kirjoituksen niin, että hän näkee riskinä poliittisen polarisaation paluun. – Tähän reunahuomautuksena, että myös identiteettipolitiikka ja sen perusteella tapahtuva polarisaatio on poliittista. Oikeudenmukaisemman maailman ajamisella voidaan perustella valtarakenteiden murskaamista ja etuoikeuksien kiistämistä. K.o. ajattelua edustavat uusmarxsilaiset filosofit, kuten Hannah Arendt. Siten myös nykyinen kuplautuminen asettuu kulttuuriselle jatkumolle, jossa on kyse vasemmiston ja oikeiston välisestä vastakkainasettelusta.
_ _ _
Luokkajako syvenee kaikkialla Euroopassa Ukrainan sodan ja vaikeutuvan taloustilanteen seurauksena. Suomen valtion leikkaukset ovat välttämättömiä velkaantumisen tasapainottamiseksi, mutta kiristävät monien toimeentuloa. Myös alueelliset hyvinvointierot kasvavat. Pääkaupunkiseudulla asuntojen hinnat ovat nousseet 15 vuodessa 40%. Samaan aikaan monilla alueilla, kuten Pieksämäellä asuntojen hinnat ovat laskeneet 40%. Monien elinikäiset säästöt sulavat, kun tärkein omaisuuserä menettää arvonsa.
Päivän Maaseudun Tulevaisuus (20.9.) kirjoittaa Itä-Suomesta otsikolla ”Itä huutaa apua”. Siellä kehitys laahaa muuta Suomea perässä. ”Itä-Suomea rokottavat Suomen suurin työttömyysaste, sairastavuus, työkyvyttömyys, matala syntyvyys ja maaltamuutto.” Palveluiden karsiminen johtaa maan sisällä eriarvoiseen palveluiden saatavuuteen. Ukrainan sota ja itärajan sulkeminen ovat iskeneet elinkeinoelämään. Kauppa ja matkailu ovat menettäneet satojen miljoonien tulot.
Edellisen artikkelin mukaan pankit näkevät riskinä lainoittaa itäsuomalaisia yrityksiä. Ilman pääomia talous taantuu lisää. Samaan aikaan investoinnit esimerkiksi tuulivoimaan ja metsäteollisuuteen keskittyvät Länsi-Suomeen.
_ _ _
Alueelliset hyvinvointierot kasvavat Euroopan maiden sisällä. Läntisessä Saksassa on jouduttu äärioikeistolaisen AfD:n ja äärivasemmistolaisen BSW:n vaalimenestyksen vuoksi kovan paikan eteen. Saksassa ei tunnistettu entisen Itä-Saksan ihmisten kokemusta ja alueellista kehitystä. Siellä työttömyys, tulotaso, sairastavuus ja muut hyvinvointia kuvaavat luvut ovat alempia kuin lännessä, missä on jouduttu tunnustamaan, että Saksan yhdistyminen epäonnistui.
Ensi viikonvaihteessa Brandenburgin osavaltiovaalien voitto on kyselyiden mukaan menossa AfD:lle – kuten jo aiemmin Thüringenissä ja Saksissa. Se on kitkerä pala Brandenburgista kotoisin olevalle sosiaalidemokraattiselle liittokanslerille Olaf Scholzille. Hallituskoalitiossa on pohdittu nopeita toimia vaaliasetelmaan vaikuttamiseksi esimerkiksi kiristämällä pakolaispolitiikkaa. Se on kuitenkin nyt liian myöhäistä. Idässä koetaan syvää katkeruutta siitä, että heitä on kohdeltu alempiarvoisina.
Vuoden kuluttua edessä ovat liittopäivävaalit ja kanslerin valinta. Näkymät ovat uhkaavia, kun AfD haluaa vähentää Ukrainan aseapua ja lisätä kaupallisia yhteyksiä Venäjään. On jopa kysytty, voiko Eurooppa jakautua uudelleen Eurooppa-mieliseen länteen ja Venäjä-mieliseen itään, jolloin jakolinjat voivat kulkea osittain maiden sisällä.
_ _ _
Saksan kehitys saa näkemään samankaltaisia kehityssuuntia myös omassa maassamme. Itä-Suomessa voidaan kokea, että poliittinen päätöksenteko ei ota huomioon todellista tilannetta: pääkaupunkiseudulla poliittiset puolueet puhuvat oikeudenmukaisuuden, tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden puolesta, mutta tarkoittavat vähemmistöjä, eivätkä näe tavallisten ihmisten kurjistuvaa tilannetta, joka nousee alueellisista, elinkeinopoliittisista ja yhdenvertaisuuden ongelmista.
Saksassa havaittiin liian myöhään, että eliitin ylimielinen paremmin tietäminen on johtanut ääriliikkeiden nousuun. Voiko sama uhata myös Suomea? ”Syvä luokkajako on polarisoitumisen kannalta paljon realistisempi riski kuin esimerkiksi kauramaito.”
Pekka kirjoitat: ” pääkaupunkiseudulla poliittiset puolueet puhuvat oikeudenmukaisuuden, tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden puolesta, mutta tarkoittavat vähemmistöjä, eivätkä näe tavallisten ihmisten kurjistuvaa tilannetta”.
Reunahuomautuksena vain, että erilaisiin vähemmistöihin, sanotaan vaikkapa vasenkätisiin, kuuluu paljon ’tavallisia ihmisiä’. Haluaisin oikeastaan kuulla, Pekka, määritelmäsi sanaparista ’tavallinen ihminen’.
Pääkaupunkiseudulla vaikuttaa ainakin pari poliittista – jopa hallitusvastuussa olevaa – puoluetta, jotka puhuvat oikeudenmukaisuudesta, tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta lähinnä siihen sävyyn, että niistä pitäisi päästä eroon.
Saksan sisäpolitiikkaan minulla ei ole kanttia ottaa kantaa, vaikka DerSpiegeliä tilaankin.
Seija, ”määritelmä sanaparista tavallinen ihminen” . En pidä hyvänä ahdasta ihmisten lokerointia enkä määrittelyä. Kaikki ihmiset ovat monessa suhteessa ”tavallisia”, koska he ovat luotuisuutensa vuoksi osallisia samoista perustarpeista. Toisaalta ihmisiä erotellaan (erityisesti progressiivisessa politiikassa) tästä laajasta ihmisyydestä joidenkin erityisten piirteiden perusteella ja joiden vuoksi he eivät olekaan enää ”tavallisia” vaan jonkin piirteen, kuten vähemmistöstatuksen määrittämiä.
Siltä tuo vaikuttaa, että polarisoituminen uhkaa. Saksan yleisradio näyttää käyttävän hieman arveluttavia keinoja, kun ”sattunnaisten valittujen haastateltavien” joukossa useat olivat vasemmistopuolueiden poliitikkoja tai ns. näyttelijöitä! Petettiinkö yleisöä? Kysytään?
”Die ARD-Sendung „Die 100“ schlägt hohe Wellen: Unter den angeblich zufällig ausgewählten Teilnehmern entpuppten sich mehrere als Politiker linker Parteien oder Schauspieler —ohne Kennzeichnung! Wurde das Publikum getäuscht?”
https://jungefreiheit.de/kultur/medien/2024/ard-sendung-in-der-kritik-politiker-und-schauspieler-als-zufaellige-buerger-getarnt/
Lisäksi Saksan katolisen ja evankelisen kirkon kutsussa Brandenburgin vaalikeskusteluun todennäköinen vaalivoittaja, AfD on kiellettyjen osallistujien listalla. Peter Hahne toteaakin, että ”Kirkkojen puheet monimuotoisuudesta ovat tyhjää lörpöttelyä” Bischof Christian Stäblein (links) und Erzbischof Heiner Koch lösen mit ihrem politischen Verhalten Kritik bei Peter Hahne (rechts) aus.
https://jungefreiheit.de/politik/deutschland/2024/hahne-gerede-der-kirchen-von-vielfalt-ist-leeres-geschwaetz/
Saksassa tosin on poliittisen kasvatuksen virasto. Olisiko sillä kenties osuus asiaan?
……Jahas. Täällä on ”sananvapaudenystävät” ns. ilmiantajat liikkeellä, kun edellinen kommenttini odottaa moderointia koskien Saksan tilannetta.
Ajallemme on tyypillistä, että kiinnitämme huomiomme toisarvoisiin asioihin ja suuret muutokset syntyvät ikään kuin huomaamatta. Suuri osa uutisoinnista on jotain sirkushuvien kaltaista. Samaan aikaan kun tarkasti seurataan ”kuninkaallisten” elämää meidän elämäämme suuresti vaikuttavat asiat jäävät vähäiselle huomiolle. Niistä vain päätetään jossain. Niihin päätöksiin emme pääse vaikuttamaan, kun emme niihin ajoissa osaa puuttua.
Asia on vähän sama, kuin perheterapeutin neuvo nuorten kasvatuksessa on seurata päätösten vaikutusten seurausten seurauksia ja vielä niidenkin seurauksia.
Eli näissä Pekka Särkiön pohdinnoissa on näköaloja juuri sinne minne olemme menossa ja mitä elämämme on sitten.
Tietysti koskaan ei tule tilannetta, jossa Suomalaiset asuisivat vain kasvukeskuksissa, tai lapsia ei syntyisi yhtään.
Nämä teoreettiset näköalat ovat silti mielekkäitä. Niiden avulla voi tarkastella paremmin sitä mikä merkitys asioilla
on maallemme pitkällä tähtäimellä.
Kiitos Pekka-kaima kommentista. Kiinnostava kysymys onkin, miksi jotkin ilmiöt tai kehityskulut jäävät suurelta osin huomiotta, samalla kun jotkut toiset asiat ovat jatkuvasti median huomion kohteena? Joidenkin asioiden esiin nostamisella lisätään tietyille ilmiöille huomioarvoa ja poliittista painoarvoa, vaikka niiden todellinen vaikutus yhteiskunnan toimintakyvylle esimerkiksi olisi vähäinen. Samaan aikaan toiset ilmöt jäävät huomion horisontin ulkopuolelle, vaikka niiden vaikutus esimerkiksi yhteiskunnan kehitykseen olisi ratkaisevan tärkeä. Mitkä syyt voivat olla esiin nostettavien ilmiöiden valikoitumisen takana? Ehkä 1) toimittajien tai medioiden henkilökohtainen kiinnostus ja oma (rajallinen) kokemusmaailma, 2) poliittiset linjaukset, 3) raha ja muu valta, 4) … tämän kirjoitan pienellä: vieraan vallan hybridivaikuttaminen.
Tasavallan presidentti Mauno Koivisto kutsui median halua mennä samojen juttuaiheiden perässä sopuli-ilmiöksi. Huomio lisää huomiota. Silloin ei tarvitse myöskään nähdä vaivaa uusien juttuaiheiden etsimiseksi. Yleisesti esiin nostettujen teemojen toistelu samoin poliittisesti korrektein ajatuksin antaa kuvan ajan virrassa kulkevasta mediasta, Olisko välillä terveellistä poiketa virrasta ja etsiä uusia näkökulmia ja jopa aiheita? Ajankohtaisen tilanteen analyysi edellyttää laajaa perspektiiviä ja asioiden vuorovaikutussuhteiden tuntemusta sekä tulevaisuuden ennakointia, eli vaivannäköä, lukeneisuutta ja ajattelua. Onko niistä tullut niukkuusresurssi?
Brandenburgissa Sdp voitti niukasti osavaltiovaalit, mutta tulos herätti kuitenkin kasvavaa huolta. Brandenburgin osavaltion pääministeri Dietmar Woidke totesinkin AfD:stä: ”Kun puolue, joka on suuresti ja yleisesti avoimesti äärioikeistopuolue saa noin 30% äänistä se on meille kaikille demokraateille, kaikille, jotka puolustavat vapautta avoimutta ja suvaitsevaisuutta, se on meille hälytysmerkki.” Olisiko Dietmar Woidke muistellut näin todetessaan Karl Popperin teoriaa suvaitsevaisuusparadoksista, jonka mukaan ”suvaitsevaa yhteiskuntaa on puolustettava suvaitsemattomien hyökkäyksiltä.”
Tosin tuo voitto himmenee Junge Freiheitin mukaan ”vihreiden lähdön vuoksi. Sunnuntai-iltana oli selvää, että AfD oli saanut 30 paikkaa Brandenburgin osavaltion parlamentissa.” AfD:n puhemiehen Dennis Hohlochin mukaan ilman heitä ei voida muuttaa perustuslakia, ei osavaltion parlamentin työjärjestystä muun muassa. Lisäksi AfD:llä on sananvalta perustuslakituomareiden valinnassa, koska korkeimmat lakimiehet on valittava kahden kolmasosan enemmistöllä, eikä se käy ilman AfD:tä. Hallituskoalition palomuuri ei näytä siis oikein pitävän, vaikka siihen ovat osallistuneet myös Saksan katolinen- ja evankelinen kirkko.
https://jungefreiheit.de/politik/deutschland/2024/afd-unsere-sperrminoritaet-bringt-die-brandmauer-zum-einsturz/
Vaalin tulos Brandenburgissa, että SPD säilytti edelleen enemmistön ja nosti omaa ääniosuuttaan 4,7%., Tämä oli varmasti helpotus läntisessä SaksaSassa ja kansleri Olaf Scholzin kabinetissa.
SPD 30,9 (+4,7), AfD 29,2 (+5,7), CDU 12,1 (-3,5), Grüne 4,1 (-6,6), Linke 3,0 (-7,7), BVB/FW 2,6 (-2,5), BSW 13,5 (+13,5), muut 4,6 (-3,6). Tulos näyttää siltä, että SPD sai torjuntavoiton AfD:stä, kun muun vasemmiston takaa ryhmityttiIN sen tueksi. Samalla Sahra Wagenknehtin äärivasemmistolainen puolue keräsi vielä enemmän muiden puolueiden ääniä, kun puolue on perustettu vasta tämän vuoden alussa ja on jo nyt komanneksi suurin Brandenburgissa.
Kiitos Pekka Särkiö kommentista. Lutherin Saksa kiinnostaa aina.
Tagesschau.De / Julia Reuschenbach: (Politiikantutkija Berliinin vapaassa yliopistossa).
Hän toteaa muun muassa; ”Eilisen illan luvut puhuvat puolestaan: Woidke oli syy siihen, miksi ihmiset Brandenburgissa äänestivät SPD:tä. Vallitseva yksimielisyys oli siitä, että Woidke oli monille ratkaiseva tekijä.” Woidkehan totesi, että joko hän tai AfD. ”Monet ovat myös sanoneet, etteivät he ole lainkaan vakuuttuneita SDP:stä puolueena, vaan että he äänestivät SDP:tä ensisijaisesti estääkseen AfD:n vahvan nousun.” Julia Reuschenbach toteaa lisäksi; ”vaalien voittaminen – hyvin niukasti – on menestys Brandenburgin SDP:lle mutta sillä on vähemmän tai mikäli ollenkaan vaikutusta SDP:lle liittovaltiotasolla.”
Julia Reuschenbachin mukaan AfD on vahva myös Länsi-Saksassa. ”AfD onnistuu käsittelemään nuorten ongelmia ja pelkoja – esimerkiksi alueilla, jotka kärsivät vakavasti rakenteellisista heikkouksista ja maastamuutosta. Tässä suhteessa se ei ole puhtaasti itäinen ilmiö.” (Maahanmuutto on oma lukunsa).
Oma mielenkiintonsa on sillä, miten hallitus muodostetaan. Käynee todennäköisesti niin, että BSW ratkaisee. SDP:ltä ja CDU:lta puuttuu yksi paikka hallituksen enemmistöä varten, mikäli CDU:ta yleensä hallituspaikka kiinnostaa. Tämä tarkoittaa, että Sahra Wagenknecht -liittouma tulee olemaan ratkaisevassa roolissa hallituksen muodostamisessa. Onko BSW valmis luopumaan tavoitteistaan Ukrainan suhteen? Sahra Wagenknecht lupaa rauhaa mutta Ukrainan kustannuksella. Lisäksi puolueen piirissä länsimaita pidetään syyllisenä siihen, että Venäjä aloitti sotansa Ukrainassa. Syyllisyyskysymyshän koskee meitä kaikkia yleisellä tasolla.
Saksassa voi tulevaisuudessa olla vaikeita yhtälöitä ratkaistavana. Valitettavasti ne koskevat myös meitä – hieman aiheesta poiketen – hyvinvointialueet yhtenä esimerkkinä, kun on tehty suuria investointeja ja samaan aikaan on lomautettu työntekijöitä..
Jungefreiheit.de 24.9.
Brandenburgissa pidetyissä vaaleissa AfD:stä on tullut ylivoimaisesti vahvin puolue nuorten ja ensimmäistä kertaa äänestäneiden keskuudessa. 31 prosenttia 16–24-vuotiaista äänesti AfD:tä. (SDP 19%). Thüringenissä ja Saksin osavaltiovaaleissa kannatus oli siis vielä vahvempaa tässä ikäryhmässä antaen Scholzin hallitukselle ajattelemisen aihetta.
Die Welt-lehden mukaan AfD:n vaalituloksesta kertoo myös nuorten kokema elämän todellisuus. ”He kokevat siirtolaistulvan paljon suoremmin kuin iäkkäät ihmiset sekä ulkona, julkisissa tiloissa kuten myös koulussa jne. Viime viikkojen veitsi-hyökkäykset ovat vain lisänneet pelkoa.”
Saksan hallitus säikähti AfD:n nousua ja aloitti rajatarkastukset. Tosin Baijerin osavaltion sisäministeri Johahim Hermann kertoo (Is.17.9.); ”Passitarkastukset Itävallan vastaisella rajalla rajoittuvat silmämääräisiin ja satunnaisiin tarkastuksiin moottoriteillä. Kaikkien rajan ylittävien ei siis tarvitse esittää henkilöllisyystodistusta.” Toisin sanoen, olisivatko tarkastukset osittain silmänlumetta ja Sholzin hallituksen pisteiden keruuta?
Rajatarkastuksien käyttöönotto 16.9. vain osoitti nuorille että ”AfD ei selvästikään ole niin väärässä kuin Saksan hallitus antaa ymmärtää. Muuttoliike ja sisäinen turvallisuus olivat ehdottomasti niitä asioita, jotka hallitsivat näitä vaaleja”.( Welt 24.9.)
Lisäksi näihin vaaleihin liittyy eräs ”outo erikoisuus” (tosin se johtuu AfD:stä), kun Saksin CDU:n pääministeri Michael Kretschmer ilmoitti tukevansa Brandenburgin SPD:n Dietmar Woidkea. Arvata saattaa, ettei tämä potku omaan nilkkaan kaikkia ihmisiä CDU:ssa naurattanut. Siitäkin pidettiin huolta, ettei myöskään liittokansleri Scholzia näkynyt vaalitilaisuuksissa. Tosin hän jälkeenpäin totesi; ”kannatti taistella.”