Kristityn vapaus Akaa 22.9.2024, Tero Kuparinen
Mark. 7:5-13
Fariseukset ja lainopettajat kysyivät Jeesukselta: ”Miksi sinun opetuslapsesi eivät elä isien perinnäissääntöjen mukaan, vaan aterioivat epäpuhtain käsin?” Hän vastasi heille: ”Te tekopyhät! Oikein on Jesaja teistä ennustanut. Onhan kirjoitettu: – Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta sen sydän on kaukana minusta. Turhaan he minua palvelevat, kun opettavat oppejaan, ihmisten tekemiä käskyjä. Te olette hylänneet Jumalan käskyn ja noudatatte ihmisten perinnäissääntöjä.” Ja hän jatkoi: ”Taitavasti te teette tyhjäksi Jumalan käskyn, jotta voisitte noudattaa omia sääntöjänne. Mooses on sanonut: ’Kunnioita isääsi ja äitiäsi’ ja ’Joka kiroaa isäänsä tai äitiään, häntä rangaistakoon kuolemalla’. Mutta te opetatte toisin. Jos joku sanoo isälleen tai äidilleen: ’Se, mitä sinun piti minulta saada, on nyt korban: olen luvannut sen uhrilahjaksi’, te ette salli hänen enää tehdä mitään isänsä tai äitinsä hyväksi. Näin te perinnäissääntöjä seuratessanne ja opettaessanne teette tyhjäksi Jumalan sanan. Ja paljon muutakin te teette, samanlaista.”
Kristinusko syntyi juutalaisuudesta. Jeesuksen aikana ja erityisesti hänen kuolemansa ja taivaaseen astumisensa jälkeen seurakunta ja kristillinen kirkko muodostui monien ristiriitojen kautta. Sen alkuhistorian aikana erottauduttiin juutalaisuudesta omaksi uskonnoksi.
Jeesus oli juutalainen. Päivän evankeliumissa hän jälleen kiistelee lainopettajien ja fariseusten kanssa juutalaisten perinnäissääntöjen noudattamisesta. Jeesuksen mielestä nämä säännöt ovat kääntyneet ihmistä vastaan, eivätkä enää palvele tarkoitustaan. Monet niistä ovat rituaaleja, kuten esimerkiksi aterioiminen epäpuhtain käsin. Siinä ei ollut kyse niinkään käsien pesemisestä niin kuin me saatamme nykyaikana tekstin tulkita. Silloin ei tunnettu meidän aikamme biologiaa, eikä bakteereita. Epäpuhtain käsin peseminen tarkoitti sitä, että uskonnollinen rituaali käsien kostuttamisesta jätettiin tekemättä ennen syömistä. Ne olivat sen ajan uskonnollisia riittejä, perinnäissääntöjä.
Voi vain kuvitella, että käytännössä tämän perinnäissäännön noudattaminen on voinut olla vaikeaa Jeesusta seuranneille opetuslapsille, jotka kylästä kylään kulkiessaan kohtasivat erilaisia ihmisiä, jotka heitä ruokkivat. Kyllä siinä isältä pojalle perityt rituaalit ovat usein jääneet tekemättä. Jeesus antoi ymmärtää myös, että on tärkeämpää totella enemmän taivaan isää kuin omia vanhempiaan.
Tämän kaltaiset perinnäissäännöt liittyivät juutalaisuudessa siihen mikä tekee ihmisestä saastaisen. Sen mukaan kaikki mikä vuotaa ihmisen kehosta ulos tekee hänestä saastaisen ja sen vuoksi hänet pitää uskonnollisen rituaalin kautta pyhittää. Tästä meillä on Uudenkaupungin Luterilaisessa kirkossa säilynyt esine, tuoli, johon vasta synnyttänyt istui. Se on muistaakseni 1600 luvulta. Synnyttäminen teki naisesta saastaisen, samoin kuukautiset. Siemensyöksy teki miehestä saastaisen. Ei ole siis ihme, että katolilaiset papit eivät saa mennä naimisiin. Niin tehdessään he levittäisivät perisyntiä, eikä papin sovi sitä tehdä. Heitä sitoo lupaus selibaatista, joka sekin on kääntynyt itseään vastaan. Niin paljon siinä kirkossa on tullut ilmi lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyviä epäselvyyksiä pappien keskuudessa.
Paha on maailma, eikä se paremmaksi muutu. Ei ainakaan näitä perinnäissääntöjä noudattamalla. Jeesus on erittäin ehdoton ja hän sanoo asiat suoraan niille, jotka ajattelevat, että perinnäissääntöjä noudattamalla voisi puhdistua. Siinä hän käyttää Jesajaa näin:
Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta sen sydän on kaukana minusta. Turhaan he minua palvelevat, kun opettavat oppejaan, ihmisten tekemiä käskyjä. Te olette hylänneet Jumalan käskyn ja noudatatte ihmisten perinnäissääntöjä.
Ihminen onkin ottanut Jumalan paikan omilla käskyillään ja säännöillään. He, jotka koittavat ihmisten mielistelyn kautta tulla hyväksytyiksi ovat tekopyhiä. Se on oikean pyhyyden irvikuva, eikä kelpaa Jumalalle. Heidän sydämensä on kaukana Jumalasta.
Mieleeni tulee Paavali, joka oli Jeesuksen kanssa samoilla linjoilla sanoessaan, että minun evankeliumini ei ole ihmisten mielen mukaista. Evankeliumi on hullutus sekä pakanoille että juutalaisille.
Tätä juutalaista opetusta silmällä pitäen, jonka mukaan ihminen tulee saastaiseksi, jos vuotaa verta ymmärtää myös syvemmin Paavalin opetuksen Jeesuksen ristinkuolemasta, kun hän sanoo: Hän tuli synniksi meidän tähtemme. Vertavuotavana hän sovitti meidän syntimme. Päivän epistolassa hän käyttää myös toisenlaista ilmaisua sanoen: Ne, jotka ovat Jeesuksen Kristuksen omia ovat ristiinnaulinneet vanhan luontonsa himoineen ja haluineen. Tässä puhutaan ns. vanhasta Aatamista, jonka mukaan meidän ei enää tulisi elää. Paavalin ilmaus liittyy myös kasteen armoon, kun hän kertoo, että meidät on kasteen kautta liitetty Kristuksen ristiin ja ylösnousemukseen. Sen mukaan kasteen kautta, se osa meistä, joka tavoittelee turhaa kunniaa, joka ärsyttää lähimmäistä ja kadehtii, on jo kuollut ristillä ja uusi luomus on syntynyt Jeesuksen ylösnousemuksessa. Tämän uuden luonnon mukaan meidän tulisi elää. Meidän tulisi pitää sitä ikään kuin uskon kautta totena. Se on pohjimmiltaan vapautta kaikesta laista. Totta kai meidän silti tulee noudattaa esim. maamme lakia ja olla virkavallalle kuuliainen, koska se palvelee meitä.
Tässä puhutaan sisäisestä laista suhteessa Jumalaan. Hän hyväksyy meidät Kristuksen sovitustyön tähden. Se laki, joka meidät Jumalan edessä tuomitsee, on jo täytetty. Niin kuin evankeliumit ja epistolat kertovat: Katso Jumalan karitsa, joka pois ottaa maailman synnin. Karitsa on kuva viattomasta uhrista. Hän oli synnitön, mutta tuli synniksi meidän tähtemme ja sovitti meidät Jumalan edessä niin että aivan jokaisella on pääsy Jumalan yhteyteen.
Siinä ei pidä ajatella mitä muut ajattelevat minusta. Tai miten minä voisin kelvata jollekin. Näinhän me inhimillisesti ajattelemme ja joskus putoamme elämän myrskyissä sellaiseen tilaan, jossa melkein hukumme heikon itsetunnon ja itsesäälin edessä. Maailma ei kohtele meitä silkkihansikkain. Se runtelee, syyttää ja hakkaa pirstaleiksi. Se ei tunne armoa, eikä se edes tiedä mitä empatia tarkoittaa.
Toisin on sen, joka on Hengestä syntynyt. Kaiken tämän melskeen ja rauhattoman maailman tilanteen edessä hänellä on nämä Pyhän Hengen hedelmät: Rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys, itsehillintä. Näitä vastaan ei ole laki.
Koska laki on ikään kuin Jeesuksen toimesta jo täytetty niin Raamattu antaa meille kehotuksia toimia oikein. Se ikään kuin muistuttaa meitä siitä, miten kristityn tulisi elää. Tämän uuden elämän pelisääntöjä löydät Roomalaiskirjeen 12 luvusta, jonka ohjeet kannattaa sitoa sydämeensä. Päätän saarnani kuitenkin päivän Vanhan testamentin tekstin viimeisiin kehotuksiin, joista Uuden Testamentin kirjoittajatkin ovat ottaneet vaikutteita:
Opetelkaa tekemään hyvää
(Voit oppia tekemään hyvää)
tavoitelkaa oikeudenmukaisuutta
(Vaikka oikeudenmukaisuus ei useinkaan toteudu tavoittele sitä)
puolustakaa sorrettua
(Kristityn tulee olla heikon puolella ja puolustaa häntä. Älä sulje silmiäsi kiusaamiselta vaan puutu siihen.)
hankkikaa orvolle oikeus
(Tee käytännön tekoja niille, jotka ovat jääneet ilman isää ja äitiä, jotka ovat yksin ilman turvaa)
ajakaa lesken asiaa
(Näe lesken tuska ja aja hänen asiaansa niin että hän saa avun)
Yhteenvetona. Kristityn vapaus tarkoittaa, että hän voi tehdä valintoja, jotka auttavat kaikkein heikoimpia. Hänen tulee tehdä se rohkeasti huolimatta yhteiskunnan sorrosta ja epäoikeudenmukaisuudesta. Oikeat valinnat toteutuvat sydämestä sydämeen Pyhän Hengen vaikutuksesta ihmisten kohtaamisten kautta. Niissä Jumala armahtaa syntisen. Hän kohtaa tänään meitä myös ehtoollisen sakramentin kautta.