Pääkaupunkiseudulla ilmestyvän Kirkko ja kaupunki-lehden uusimmassa numerossa (15/2024) 68-vuotias Pate Mustajärvi kertoo post-popedistisesta elämästään. Hän sanoo mm. sauvakävelevänsä kuolemaa pakoon, sillä peräseinä näkyy jo. Well, kävelitpä tai juoksitpa henkesi edestä kalman kouraa karkuun, niin lopputulos on sama: ennemmin tai myöhemmin saapuu Noutaja.
Kaikki eivät kuitenkaan tahdo suostua tähän kohtaloon vaan yrittävät ensin kaikin mahdollisin konstein pidentää ikäänsä ja lopulta alkavat hamuita ikuista tämänpuoleista elämää. Uuutuuskirjassaan IKUISEN ELÄMÄN LYHYT HISTORIA – kuinka taistelemme kuolemaa ja vanhuutta vastaan (Like 2024) Tiina Raevaara osoittaa sormellaan amerikkalaisia ökyrikkaita yritysjohtajia, jotka kertovat nukkuvansa vain muutaman tunnin yössä, juoksevansa maratoneja, syövänsä pelkkää elävää ravintoa tai meditoivansa ahkerasti.
Sitten Raevaara osoittaa kartalta Kaliforniaa ja Piilaaksoa, josta hänen näkemyksensä mukaan löytyy rahaa, tutkijoita, ulkonäköä ja suorituskykyä ihannoiva kulttuuri, pohjatonta edistysuskoa ja kilpailuhenkeä, jotka ovat omiaan synnyttämään epärealistisia visioita sekä uskoa mahdottomaan. ”Maailman rikkaimmat ja vaikutusvaltaisimmat miehet ovat kehittäneet pakkomielteen siihen ainoaan asiaan, joka ei ole heidän vallassaan: kuoleman vääjäämättömyyteen”, toteaa Raevaara.
Makaaberi yritys pidentää nuoruutta, hidastaa vanhenemista ja löytää pitkän elämän salaisuus ja lopulta kuolemattomuus tällä Telluksella tekee ainakin blogistin surulliseksi. En ollenkaan tajua tällaista meininkiä. Ajat muuttuvat, läheiset ja rakkaat ihmiset kuolevat ympäriltä, elinolosuhteet heikkenevät – mitä järkeä, merkitystä ja mieltä on on yrittää keinotekoisesti jatkaa tätä maallista vaellusta yksin ja muukalaisena? Kyllä minullekin iankaikkinen elämä kelpaa, mutta vasta tämän elämän jälkeen. Teen jo vuotta Pate Mustajärveä vanhempana kuolinsiivousta, mutta jaksan kyllä odottaa omaa vuoroani. Enkelit saattakoot minut silloin perille Taivaan kotiin.
Nuoruudessani luin minuun vahvasti vaikuttaneen sarjakuvamuotoisen tarinan siitä, miten muuan kovasti kuolemaa pelännyt nuorukainen teki Sielunvihollisen kanssa diilin: Nuori mies lupasi uskollisesti palvella Pimeyden ruhtinasta, jos Viikatemies antaisi hänen elää ikuisesti maan päällä. No, ensimmäiset pari sataa vuotta menivät iloisissa merkeissä bailatessa, mutta 400 vuoden iässä mies ei enää jaksanutkaan bilettää, sillä kauhukseen hän huomasi vanhenevansa koko ajan. Sarjakuvan viimeisessä ruudussa mies makasi yksin hiekkaerämaassa aivan lopen uupuneena, oli jano ja nälkä, mutta mistään koko kuumassa pätsissä ei vilvoitusta tahi virvoitusta löytynyt. Mies oli niin heikossa jamassa, että tuskin jaksoi sormeaan liikuttaa. Petetty mies oli johdatettu ansaan, maanpäälliseen helvettiin.
Suosittelen tutustumista Ikuisen elämän lyhyt historia-opukseen. Se on samalla kertaa sekä kiehtova että vähän pelottava tai ainakin joissakin kohdin äklö. Minä en millään tahtoisi esimerkiksi muuttua tietokoneen osaksi. Sain teosta kuunnellessani kuitenkin Ahaa-elämyksen: kuolemahan voi olla jopa suuri helpotus!
Minulle ei tuottanut hiukkaakaan vaikeuksia sanoa Aamen Raevaaran kirjan loppusanoille:”Pitkä elämä tai jopa ikuinen elämä houkuttavat ihmiskuntaa ja itseänikin, tietysti. Tuntuu silti lopulta olennaisemmalta tehdä jotakin sille elämälle, jota elämme nyt. Ihmiset ovat elossa aina sata prosenttia siitä elämästä, joka heille osuu. Toisilla se kestää vuoden, toisilla kolmekymmentä, joillakin sata. Tuon elämän on syytä olla täynnä ihmisyydelle tärkeitä kokemuksia, kuten yhteyttä soisiin ihmisiin. Kuolema voi tulla minä hetkenä hyvänsä, ja hetket ennen kuolemaa ovat niitä ratkaisevia. Tärkeää on vain elämä.”
PS 30.9.24: Pari päivää fundeerattuani tulin siihen tulokseen, että täytyyhän se kristillinen viesti Tiestä, Totuudesta ja Elämästä tulla jotenkin näkyviin, kun ollaan tekemisissä elämän ja kuoleman kysymysten kanssa. Siksi muutama reunahuomautus: Natsien keskitysleirillä teloitettu pappi Dietrich Bonhoeffer määritteli elämän tarkoitukseksi rakkaudessa kasvamisen ja iankaikkiseen elämään valmistautumisen. Iankaikkisuuteen tulee siis jo hyvissä ajoin valmistautua!
Kristittyjen on syytä laulaa jo nyt vanhan rukoilevaisvirren sanoin:”Se elämä, se elämä, se iankaikkinen elämä, se alkaa täällä, jo maitten päällä, ja jatkuu iäti taivaassa.” Marttyyripiispa Ignatios Antiokialainen (eli n. v. 35-107 jKr.) käytti ehtoollisesta nimeä kuolemattomuuden lääke. Nykyään noita sanoja voidaan käyttää ehtoolliskutsussa:”Tulkaa, ottakaa vastaan Kristuksen ruumis. Tulkaa, juokaa kuolemattomuuden lähteestä.”
