ERI KIRKKOKUNNILLA ON ERILAISIA AJATUKSIA KILVOITTELUSTA,JOILLEKIN SE MERKITSEE LIHAN KURITUSTA JA SITÄ KAUTTA PÄÄSTÄ LÄHEMMÄKSI JUMALAA . PYHITYSLIIKKEEIDEN PIIRISSÄ AJATELLAAN YLISTYKSEN KAUTTA TAVOITTAVAN JUMALAN SUUREMPAA LÄSNÄOLOA. LUTERILAISUUDESSA USEIN ASIA ILMAISTAAN ARMOON TURVAAMISENA JA KOROSTUS JUMALAN HYVYYDESSÄ. JA ERILASIA VARIAATIOTA VARMASTI ON. KAIKILLA KENTIES PYRKITYS ON LOPULTA ,ETTÄ IHMINEN SAISI OLLA VAPAA JA PAREMPI YHTEYS JUMALAAN.
TIEDÄMME ,JOS AUTOSSA PALAA VIKAVALO NIIN ENSIMMÄINEN TOIMENPIDE ON SAADA OIKEA DIAGNOOSI. TAI JOS RAKENNUKSEN PERUSTUS ON HUONO NIIN EI SIIHEN ALETA UUTTA ULKOLAUDOITUSTA LAITTAMAAN. IHMISEN KILVOITTELUSSA TYÖMAA EI OLE UUDEN RAKENTAMISTA VANHAN PÄÄLLE ,VAAN VANHAN TOTEAMISTA HUONOKSI. TOISINSANOEN TOTUUS MINUSTA ITSESTÄNI JA TOTUUS JUMALASTA ON KILVOITTELUN TYÖMAA,JOKA ON JO OLEMASSA. USKOONTULO EI KORJAA VANHAA IHMISTÄ (VANHA ADAM),VAIKKA UUSI IHMINEN SYNTYY, VAAN VANHA IHMINEN EDELLEEN JATKAA SITÄ SURULLISTA CV:TÄ ,JONKA EI SAISI ANTAA VALLITA MEIDÄN ELÄMÄÄ. TYÖMAA ON SIIS JO OLEMASSA EIKÄ KRISTITTY LÄHDE UUSILLE ”TONTILLE” KILVOITTELUN SARALLA. OLEMME ITSE SE TYÖMAA,JOTA JUMALA HALUAA RAKKAUDEN JA TOTUUDEN KAUTTA TYÖSTÄÄ. TOTUUS MEISTÄ ITSESTÄMME ON VARMASTI VAIKEIMPIA ASIOITA IHMISEN ELÄMÄSSÄ,JOTA EMME HALUA KUULLA JA NÄHDÄ. MEILLE ON HYVIN HELPPOA USKOA ”TOTUUS TOISESTA IHMISESTÄ VAIKKA SE OLISI VALHETTA, JO KAHDEN IHMISEN SUUSTA KUULTU TOTUUS ON MEILLE VAKUUTTAVA TODISTE ,MUTTA OMASTA ITSESTÄMME SE TUOTTAA MEILLE HÄPEÄÄ JA SYYLLISYYTTÄ. TOTUUTEEN JA VALOON TULEMISEEN SUURIN ESTE ON LUONNOLISEN ,SYNTIINLANGENEEN LUONTOMME YHTEYDESSÄ PAHAAN,ITSE SAATANAAN JA SEN VALHEISIIN JUMALASTA,JONKA KUISKINTAA EMME KUULE,MUTTA LIHAN LIITTOLAISINA HYVÄKSYMME SEN. OLEMME LUONNOSTAMME ITSEKKÄITÄ,YLPEITÄ,RAKKAUDETTOMIA,OMAN KUNNIAN PERÄÄN ,LOUKKAANUMME KUIN MEILLÄ OLIS JOTAIN KUNNIAA JA VIHAMIELISYYS JUMALAA KOHTAAN. TÄMÄ ON PIENESTÄ ASTI MEILLÄ IHMISMIELESSÄ SAATANAN OHJAAMANA ISKOSTUNUT MIELIIMME ,IHAN LUONNOLLINEN PROSESSI ETTÄ IHMINEN KUTEN SYNTIINLANKEEMUKSESSAKIN MENI PIILOON EIKÄ TAHDO TULLA VALOON ,VAIKKA KRISTUS TAHTOO IHMISEN VAPAUTTAA,KOSKA HÄN ON AINOA JOKA VOI MEIDÄT VAPAUTTAA.
TOTUUS ITSESTÄNI JA TOTUUS JUMALASTA VIE IHMISEN LOPULTA SIIHEN PISTETEESEEN,ETTÄ SANOMME ”HERRA ARMAHDA MEITÄ” JA SINÄ YKSIN OLET JUMALA ,JOKA VOIT AUTTAA MINUA ,MINÄ OLEN HALUTON JA KYVYTÖN JA MAHDOTON SINULLE . TAHDON TURVATA SINUN ARMOTEKOIHIN JA SINUN SANAASI ,MINULLA EI OLE MUUTA . VAIN KRISTUKSESSA ON VAPAUS JA VAIKUTTAKOON JUMALAN SANA JOKA PÄIVÄ NIIN ETTÄ VOISIMME ELÄÄ HÄNEN YHTEYDESSÄÄN.
On helppo kuulua siihen leiriin ,jossa tuntee kilvoittelun olevan heikkoa. Tätä kun miettii , että mitä me näämme kun näin koemme? Onko meidän syntisyytemme joka meitä painaa ? Jobilla oli esimerkillinen näköala , kun karja oli varastettu ja vaimo, lapset kuolleet, kun hän sanoi :Herra antoi Herra otti kiitetty olkoon Herran nimi ! Silloin kun koemme suurtakin vajavaisuutta niin saatamme olla syyttävän sydämen ja sielunvihollisen kanssa ” palaverissa” jossa ei ole näköaloja vaan ainostaan se totuus meistä itsestään on näkyvillä ilman armoa . Rukous on varmaan suurin apu kilvoittelun tiellä että voisimme kiitoksen kanssa viedä asiamme hänelle , että meillä olisi taaksepäin katsottuna Herran apu ja siihen luottaa saamme eteenpäinkin .
Sami kirjoitti:
Pyhä Makarios sanoo, että välillä armo vetäytyy, näin Jumala harjoittaa meitä, tahtoamme
Kyllä tuntuu siltä että ed pitää paikkaansa. Ajattelen että siinä Jumala tahtoo näyttää meille välillä että kuka meidän elämäämme kannattelee. Kun ihminen ei tiedosta Jumalan suuruutta eikä armoa , mutta välillä kun olemme vaikeuksissa ja jopa toivottomia niin olemme kuin omin voimin elämän murheiden keskellä . Jumalan sallimuksessa on Jumalan tarkoitusperä , joka näyttäytyy meille usein kärsimisenä ja avottomuutena . Aina apu tulee vain yhdestä suunnasta taaskin.
Timo,
Ihmisen tahtoelàmà on ihmisen hallinnassa. Jumala sallii koettelemuksia ja jopa johdattaa/sallii meitä kiusauksiin, jos isämeidän-rukouksen sanamuoto lainataan. Kuitenkin ihminen uskoontultuaan tulee Jumalan työtoveriksi, koska Jumalan ihmiseen luomisessa laittama Jumaluus, vt. 1.Moos.2:7, herää eloon eli uudestisyntyy.
Uskovalla on jokapäiväinen taistelu verta ja lihaa vastaan. Siinä taistelussa on tappioitta vain silloin kun emme valvo tilaamme Kristuksessa, koska sota on Herran.
Siksi Paavali kirjoittaa kuinka hän oitis, epäilemättä halusi ja alkoi noudattaa sitä suunnitelmaa, mihin Jumala oli hänet kutsunut, ”.. joka äitini kohdusta saakka on minut erottanut ja kutsunut armonsa kautta, ..”
Gal.1:
15 Mutta kun hän, joka äitini kohdusta saakka on minut erottanut ja kutsunut armonsa kautta, näki hyväksi
16 ilmaista minussa Poikansa, että minä julistaisin evankeliumia hänestä pakanain seassa, niin minä heti alunpitäenkään en kysynyt neuvoa lihalta ja vereltä,
17 enkä lähtenyt ylös Jerusalemiin niiden luo, jotka ennen minua olivat apostoleja, vaan menin pois Arabiaan ja palasin taas takaisin Damaskoon.
Paavalin sisäinen varmuus tuli Kutsujalta, eikä Paavalin täytynyt lähteä kolmeksi vuodeksi Arabiaan ottamaan siitä selvää, vaan hänet oli siihen jo ”äitinsä kohdussa” siihen varustettu. Kaikesta tästä voi kieltäytyäkin, kuten ”ottamalla iisisti”. Jumala ei kuitenkaan kutsu ellei varusta varmuudella ja Voimalla.