Sota pistää vihaksi!

Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan on kestänyt reilut kaksi ja puoli vuotta. Se alkoi 24.2.2022, mutta jo sitä ennen oli sotaa Itä-Ukrainassa ja Krimin laiton liittäminen Venäjään. Vuodenvaihteessa 2021-22 seurasin hyökkäystä edeltäviä uutisia ja luin monia merkkejä, joista päättelin jo vuoden 2022 alussa pahimman tapahtuvan. Ja niin se tapahtui.

Venäjän ”erikoisoperaatio” eli laiton ja täysin perusteeton, brutaali hyökkäys Ukrainaan perustuu Venäjän vuosien ajan harjoittamaan valheelliseen propagandaan. Se perustuu Neuvostoliiton romahtamisesta traumansa saaneen Venäjän diktaattorijohtaja Putinin epäterveisiin pyrkimyksiin kasvattaa omaa ja maansa mahtia.  Putin ei piittaa Ukrainan kansan kärsimyksistä eikä myöskään niistä omista kansalaisistaan, joita maan armeija on erityisesti maansa reuna-alueilta syöttänyt sodan ”lihamyllyyn” kuolemaan.

Ukrainassa käytävän sodan tuhot ja kärsimykset ovat valtavat. Täytyy vain ihailla Ukrainan kansan ja puolustajien sitkeyttä ja urheutta sekä maan johtajaa, presidentti Zelenskyä. Ukrainan taistelua on verrattu Suomen taisteluun talvi- ja jatkosodassa. Jotakin selvää yhtäläisyyttä on, mutta Ukrainassa käytävän sodan tuhot ovat paljon suuremmat.

Ukrainan puolen kaatuneiden lukumäärästä ei ole tarkkaa tietoa, mutta paljon heitä on. Talvi- ja jatkosodassa omia kaatuneitamme oli reilut 90.000. Meillä Karjalan evakoita oli noin 400.000, Ukrainan pakolaisia on maassa ja maan ulkopuolella miljoonia. Sodan aineelliset tuhot ovat valtavat, kun kokonaisia kaupunkeja tai ainakin niiden keskeisiä alueita on tuhottu lähes maan tasalle saakka.

Olen seurannut Ukrainan puolustustaistelua paljon, ehkä liikaakin. Sodan jatkuminen turhauttaa ja jopa raivostuttaa! Sota pistää vihaksi! Miksi ihmeessä tuollaiseen täydelliseen järjettömyyteen piti lähteä ja miksi sitä pitää jatkaa? Nämä kysymykset osoitan ainoalle taholle, joka on sotaan syyllinen eli Venäjälle. Venäjämieliset toistavat Kremlin toisenlaista tarinaa, mutta se tarina ei ole totta.

Muuallakin maailmalla soditaan. Olemme seuranneet Ukrainan lisäksi erityisesti Lähi-Idän tilannetta. Myös keskisessä Afrikassa on sotatoimia. Aseellisia konflikteja taitaa olla käynnissä noin kolmisenkymmentä.

Lähi-Idän tilanteeseen voi olla vaikea tai jopa mahdoton löytää ratkaisua, joka johtaisi todelliseen pysyvään rauhaan. Ukrainan tilanteeseen löytyisi ratkaisu, jos ”länsi” olisi riittävän yhtenäinen ja päättäväinen. Verkossa paljon esiintyvä ”LetUkraineStrikeBack” (antakaa Ukrainan iskeä takaisin) slogan pitäisi panna käytäntöön. Ukrainan tulisi saada iskeä saamillaan aseilla myös Venäjällä oleviin sotilaskohteisiin, koska ainoa tie hyökkäyksen päättymiseen on torjua Venäjän kyky jatkaa sitä – tai tehdä se liian ”kalliiksi”!

Ja lopuksi, YK-päivän lähestyessä: Rauhaan pääseminen pitää aina olla tavoite sotien ollessa käynnissä. Ukrainan kohdalla joidenkin ehdottama ”nopea ja halpa rauha” tarkoittaisi Venäjän rikollisen toiminnan painamista villaisella sekä Ukrainan kansan epäoikeudenmukaisen kohtalon ja kärsimysten hyväksymistä. Sellainen rauha ei ole oikea rauha. Sota todella pistää vihaksi – mutta vihalle ei pidä antaa viimeistä valtaa! (Itä-Savo-lehden kolumni 19.10.2024).

Toivo Loikkanen