Uskoontulo, uudestisyntyminen, kääntyminen mm., ovat raamatullisessa kielessä sama asia, eli ovat synonyymejä keskenään.
On kysymys ihmisen elämän ainoasta tarkoituksesta, löytää Jumala, mikä tarkoittaa henkilökohtaista suhdetta kaiken Luojan kanssa. Muuten olemme kadotukseen matkalla ja se ei ole tarkoitus, vt. Apt. 17:
| 27 että he etsisivät Jumalaa, jos ehkä voisivat hapuilemalla hänet löytää – hänet, joka kuitenkaan ei ole kaukana yhdestäkään meistä; |
30 Noita tietämättömyyden aikoja Jumala on kärsinyt, mutta nyt hän tekee tiettäväksi, että kaikkien ihmisten kaikkialla on tehtävä parannus.
Jumala ei ole kaukana yhdestäkään ihmisestä. Siksi Hän löytyy vaikka ”silmät ummessa”, hapuilemalla.
Milloin tämä edelläkerrottu todellistuu evlut kirkon jäsenissä?
Tähän kysymykseen vastaa Evlut kirkon viralliset sivut, joilta seuraavat otteet:
”Kaste on toinen evankelis-luterilaisen kirkon sakramenteista. Kirkon jäseneksi tullaan kasteessa.
Kasteessa ihminen syntyy uudesti Pyhän Hengen vaikutuksesta. Hänestä tulee Jumalan lapsi ja hän pääsee vapaaksi synnin, kuoleman ja pahan vallasta.”
Samalta sivustolta ote katekismuksen selityksistä, koskien kastevettä: ”Jumalan sanaan liitettynä se on pelastavaa vettä, sillä se pesee meidät puhtaaksi kaikesta synnistä.
Raamatun opetus on toinen. Jeesuksen opetusta alettiin toteuttamaan ensimmäisessä Alkuseurakunnan herätyskokouksessa helluntaina v. 30.
Uskoontuleminen on ollut nk. vapaitten suuntien ilmaisullinen ”yksinoikeus”. Lestadiolaiset ovat kyllä ”uskomasa”, mutta lapsikastetta ei tässä yhteydessä hyljätä. Eli ei hyljätä kasteen armoa, mikä on oitis ristiriidassa luterilaisen opin ”vanhurskauttaminen uskon kautta”. Eli Jumalan Pojan uskoon tarttuja kompastuu ristiriitaan ja jäljelle jää vain uskonlauseiden ulkoluku. Luterilaiset jumaluusoppineet lopulta kiersivät ristiriitaisuusongleman siten, että he panivat kaikki Jumalan syyksi. Tyypillinen luterilainen tulkinta-teologia julistaa, että Raamattu on ristiriitainen.
Kuitenkin uskoon on tultava, sillä ilman uskoa ei kukaan ole pääsevä Taivaaseen.
Sami , eikö tämä teksti pidä paikkaansa ?
Lapset ehtoollisella
Ehtoollispöytä yhdisti ensimmäiset tuhat vuotta kristikunnassa kaikkia kastettuja ikään katsomatta. Vähitellen alkoi läntisessä kristikunnassa syntyä rajoituksia, esteitä ja vaatimuksia ehtoolliseen osallistumisen suhteen. Suomessa alkoi 1979 paluu varhaisen kristikunnan käytäntöihin, kun kastettu lapsi sai taas luvan osallistua ehtoolliseen yhdessä vanhempiensa tai muiden läheisten kanssa.
Timo, pitää paikkansa, mutta tämä mitä siteeraat ei ole varhaisen kristikunnan käytäntö. Varhaisessa kristikunnassa kastetut vauvat saivat ehtoollisen kuten nykyäänkin ortodoksikirkossa.
Sami P.,
Varhainen kristikunta? Viittaatko Alkuseurakuntaan vai nk. apostolisen ajan Seurakuntaan ennen kirkkoa eli ennen Nikeian ekumenista kokousta 300-luvulta?
Sami P,
Et osaa vastata minulle mihinkään kysymykseen. Onko sillä jokin tarkoitus, muu kuin mutkittelu?
Sami siteerasin ja kirjoitin näin :ja pieniä lapsia ehtoollisessa oli alkuseurakunnassa (aina ensimmäiset 1000v ) jotka tosin otettiin meillä takaisin käyttöön 1979 . Kaikki ovat Kristuksessa yhtä
Ja väität että 1979 ei otettu käyttöön , en nyt ymmärrä sinua ja tekstin näytettyä sanot että se on oikein . Läntinen kirkko luopui 1000v jälkeen mutta käytäntö tuli takaisin tai sitä vapaus soveltaa . Se on enemmän vanhempien päätös , mutta teillä ilmeisesti kirkon käytäntö ja olen kyllä tässä asiassa sillä kannalla että tulisi olla kirkon käytäntö teologisti ajatellen .
Timo, luterilaisessa kirkossa vastasyntyneelle vauvalle ei anneta ehtoollista, ei edes lähetyshiippakunnassa.
Sami P. En ymmärrä riidanhaluasi. Luterilaisuus lähtee siitä, että ehtoolliselle tulijan on tunnettava, mitä ehtoollinen on ja mitä se merkitsee. LHPK:ssa on järjestetty lasten ”ehtoolliskoulu” juuri tätä varten ja vanhemmat saavat itse ilmoittaa lapsensa siihen, kun arvioivat heidän olevan riittävän varttuneita.
On myös vanha kristillinen periaate, että muutokset pitää tehdä hitaasti, kuten Luther opasti Wittenbergin seurakuntalaisia Invocavit-saarnoissaan. Kaikissa kansankirkonkaan seurakunnissa lapsia ei edelleenkään tuoda ehtoolliselle vaan siunattavaksi. Se taas voi olla iso edistysaskel oikeampaan suuntaan, kun lapsia ei vain jätetä penkkiin istumaan vanhempien ehtoollisella käynnin ajaksi. On mielestäni kohtuutonta, että vertaat suomalaisia luterilaisia ehtoolliskäytäntöjä ortodoksisiin samalla innolla kuin CFW Walther erotteli USA:n luterilaisia kirkkoja ”oikean” ja ”väärän” opin edustajiin.
Marko, puhut ihan eri asiasta. Waltherista en ole ikinä pitänyt. Luterilaiset ovat seuranneet katolisia käytänteitä, evätessään kastetuilta vauvoilta ehtoollisen mysteerin. Joten mitään paluuta ei tapahtunut v. 1979.
HYVÄT TEOT ELI UUSI KUULIAISUUS
Kun Jumala on antanut näin synnit anteeksi, kuten edellä on selitetty, eikö hän salli sen jälkeen, että armosta vanhurskautetut pysyvät synneissään ilman mitään uudistusta (renovatio)?
Ei. Vaikka synti on ja pysyy pyhissä ihmisissä tässä elämässä (Room. 7:17-18; Ps. 32:6), Jumala vuodattaa runsaasti Pyhän Henkensä ihmisiin, jotka hän on tehnyt uskon kautta vanhurskaiksi, muuttamaan ja uudistamaan heitä (Room. 12:2; Ef. 4:23-24; Kol. 3:10). Tästä syystä Henkeä sanotaan sekä uudestisyntymisen että uudistuksen Hengeksi (Tiit. 3:5). Jumalan Poika ei ole näet lunastanut meitä niin, että saisimme turmeltuneisuuden erivapauden (privilegium turpitudinis), ikään kuin luvan elää vapaasti ja rangaistuksetta häpeällisissä teoissamme (Room. 3:8; 6:1-2; 1. Tess. 4:7). Hän on päinvastoin lunastanut meidät, jotta hän puhdistaisi itselleen oman kansan, joka ahkeroitsee hyvien tekojen tekemisessä niin, että palvelisimme häntä pyhyydessä ja vanhurskaudessa, kieltäisimme kaiken jumalattomuuden ja vaeltaisimme uudessa elämässä ja hyvissä teoissa, jotka hän on itse valmistanut (Tiit. 2:11-14; Luuk. 1:74-75; Room. 6:4; Ef. 2:10; 2. Kor. 5:15).
Martin Chemnitz, Enchiridion, Taivaallisten opinkohtien käsikirja, s. 123-124, Concordia ry, 2023.
Mika, juuri näin, teot ovat välttämättömiä pelastukseen. Pahat teot karkoittavat Pyhän Hengen. On siis vältettävä pahoja tekoja, että pelastus olisi mahdollinen.
Tietysti kristinuskon tärkein totuus on, että pelastumme armosta, Kristuksen tähden, uskon kautta. Paavali sanoo myös: ”Niinmuodoin on laista tullut meille kasvattaja Kristukseen, että me uskosta vanhurskaiksi tulisimme.” (Gal. 3:24). Lain koskettama alkaa tarvitsemaan Kristusta ja Hänen armoaan. Tietysti Jaakobin toisen luvun mukaan usko, josta ei seuraa lainkaan hyviä tekoja, on kuollut ja voimaton.
Mika, juuri näin vanhurskauttava usko on kuollut jos siinä ei ole tekoja.
” Mitä hyötyä, veljeni, siitä on, jos joku sanoo itsellään olevan uskon, mutta hänellä ei ole tekoja? Ei kaiketi usko voi häntä pelastaa?”
Pelkkä usko ei siis pelasta, vaan usko ja teot.
Kristityn usko ja teot eivät ole koskaan ristiriidassa, sillä Kristityn usko on aina toimiva Kristuksen Lahjan mukaan. Ei myöskään ole mitään tekoa, joka toisi Kristityn vanhurskauteen mitään lisää, ohi Kristuksen Lahjan.
Lahja Vanhurskaus on Jumalan teko ihmisessä, eikä siihen voi lisätä mitään omaa. Näin Jumala on päättänyt, ettei kukaan voi kerskua mistään omasta Jumalan edessä.
Blogin aiheeseen liittyen, voisi vielä sanoa myös, ettei Kristillistä kastetta, uskoa ja Henkeä voi erottaa toisistaan, muuten poiketaan Raamatun omasta ilmoituksesta harhapoluille.
Kristuksen teot lisääntyvät meissä ja näin vanhurskaus kasvaa ja laajenee kristityssä, yhteistyössä Jumalan
armon avulla.
”Nyt minä iloitsen kärsiessäni teidän tähtenne, ja mikä vielä puuttuu Kristuksen ahdistuksista, sen minä täytän lihassani hänen ruumiinsa hyväksi, joka on seurakunta” ( Kl 1: 24)
Puuttuu Kristuksen ahdistuksista. Näin siis vanhurskauskin kasvaa ja laajenee kristityssä. Kristillinen vanhurskaus ei ole mikään stabiili tila.
Ismo, juuri kuten kirjoitit . Lopulta kuitenkin ihminen hylkää ajassa Jumalan armon jos ei elä kasteen armossa.
Ei ole stabiili tila ei, sillä Jumala vaikuttaa Kristityssä kaikkea hyvää työtä. Paavalikin ahkeroi, mutta sanoi samaan henkeen, että Jumala vaikuttaa kaiken. On hyvä ymmärtää, että Jumala on Kristityissä se vaikuttava tekijä Kristuksen kautta. Sanoohan Jeesus itse:
”Te olette jo puhtaat sen sanan tähden, jonka minä olen teille puhunut. Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Niinkuin oksa ei voi kantaa hedelmää itsestään, ellei se pysy viinipuussa, niin ette tekään, ellette pysy minussa. Minä olen viinipuu, te olette oksat. Joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, se kantaa paljon hedelmää; sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä.”Joh.5:3-5
Olemme varmasti samaa mieltä, että Jumalan Henki vaikuttaa Kristityissä Sanan nälkää. Jos ei Kristusta syödä, niin ei tule ravituksi. Kun pysytään Kristuksessa, niin hedelmätkin tulevat silloin Hänen kauttaan.
Sami kirjoitit:
Timo, luterilaisessa kirkossa vastasyntyneelle vauvalle ei anneta ehtoollista, ei edes lähetyshiippakunnassa.
Joo ei lhpk varmaan anneta vasta syntyneelle mutta ehtoolisopetusta ja hyvin usein nään alle rippikoulu ikäisiä ehtoollisella. Onko ordodokseilla vastasyntyneille millä lailla se toimitettu ? Leipä kastetaan viiniin ja laitetaan lapsen suuhun? Mitäs sen jälkeen tapahtuu , mihin leipä laitetaan – isä syö? Pappi syö? Äiti syö?
Olen kyllä teologisesti samaa mieltä juuri ehtoollisen armonväline luonteen vuoksi .ja Kristuksen ruumiin osallisuuteen kuuluu Srk:ssa kaikki myös pienet lapset .En tunne historiaa miksi läntinen puoli irtautui siitä tai alkoi rajoittamaan .
Mänttäri Reijo 27.10.2024 18:02
Mika,
Siis sanoitus ei ole sinun.
Mm. Usko, Armo, Pyhä Henki, Pelastus ovat Jeesus, niinkuin Hän itse sanoo, ”ilman minua te ette voi mitään tehdä”, eli kaikki nämä ovat Sama Asia.
—
Pentti Martti 28.10.2024 16:26
”Kaikki nämä ovat Sama Asia.” Jopas ryhdyit niputtamaan asioita yhteen, Reijo Mänttäri! Miksi et niputtaisi kastettakin uskon, armon ja pelastuksen kanssa, kun kerran rupesit?
———
Martti,
Sana ei näemmä aina sulaudu, koska et lue ”ilman minua te ette voi mitään tehdä”
Siis tuo ”lukematon” tai huomioimaton Jeesuksen sana tarkoittaa, että Hän, Jeesus on kaikkien näiden mainitsemieni neljän asian sisältö-vaikuttaja ja ne ovat kaikki uskoontuloa. Sinun pitäisi jo pelkästään Raamatun tekstiä muistelemalla hoksata, että vesikaste ei vaikuta mitään ikuista, koska se on ihmisen teko. Se on kyllä todistus aivan heti uskoontulon jälkeen ja Jeesuksen käsky uskoontulleelle. Näin käsitti hoviherrakin niinkuin Apt.8:37 se on on kirjattu. Tämäkin selveytyisi, jos tuota jaetta ei oli poistettu sakramentalisesta opetuksesta.
Oikeastaan tämä voisi jäädä viimeiseksi kommentiksi tässä blogissa.
”Vesikaste ei vaikuta mitään ikuista, koska se on ihmisen teko.” Kristillisen seurakunnan suorittama kolmiyhteisen Jumalan nimeen annettu kaste ei olekaan mikään ’ihmisen tekemä vesikaste’.
Martti,
Tässä kauttasi tulee näin tämän blogin lopuksi pelkistetysti esille luterilainen uskoontulo, sekä syy, miksi Apt. 8:37 on poistettu ja/tai liiskattu merkityksettömäksi:
Johannes vertaa vesikastetta siihen kasteeseen, joka on Jumalan vedetön Pyhän Hengen kaste, joka kaste on viimeisiä Jeesuksen sanoja ihmisenä, Apt. 1:8. Pyhän Hengen kaste oli voimautus, Voima joka uskovassa vaikuttaa tahtomista ja tekemistä ja minkä vaikutukseen voi vain suostua. Toinen ilmaus vedettömästä kasteesta on kaste Kristukseen, eli ihminen liittyy, tulee osaksi Jumalasta, mikä on koko Raamatun sanoma ja Pyhän Hengen työ. Tämä Sanoma on varjokuvan lailla Vanhassa testamentissa ja yksityis- ja henkilökohtaisena Jeesuksen sovitustyön tähden omistettavissa, jos haluaa.
Sakramentalinen kaste ja ehtoollinen ovat taikoja, joiden merkitys on vailla voimavaikutusta, eli pelastusta tai Pyhän Hengen kastetta. Niitä ei ole niputettu Raamatussa, mutta tuli niputetuksi luterilaiseen oppiin milloin enemmän milloin vähemmän.
Kun Luther kohtasi paineet valtaapitävien taholta hän ”lainasi” kasteen paavilta, vaikka vanhurskautus oli Jumalalta, mutta tämä ”laina” sotki koko uskoontulon ja luterilaisen opin raamatullisuus kuoli kehtoon. Tilalle tuli ihmiselle sopiva sakramentalinen reititys, jossa ei tarvi kieltää itseään eikä ottaa ristiään, eli uskoa, joka päivä, koska ristiä ei ole. Hurskaat hokemat pyritään ”voimauttamaan”, kuten Lutherin ”olen kastettu, olen pelastettu” tai ”lapsikasteen armoon pitää palata pävittäin, koska joka päivä teemme syntiä”. Kumpikin on RKK-Evlut oppi.
Apt 8:37 puuttuu vanhimmista käsikirjoituksista. Sitä ei näin ollen ole koskaan poistettu. Sen sijaan se on lisätty Raamattuun.
Martti,
Tämä viimeisesi kuuluu tai on osa ”hurskaita hokemia”. Poistettu 37. jae on tuettu koko Raamatulla ja sen ikämäärittely on tarpeeton, koska uudempaa ja sitä vanhempaa harhaa riittää. Se mikä poikkeaa Sanomasta ei kuulu Kirjoituksiin ja poisto poikkeaa.
Kehoittaisin syventymään johtaviin käännöksiin ja mikä ja mitä poikkeaa Pietarin helluntaipäivän saarnasta, mikä oli yksi yhteen kaiken siihen asti kirjoitetun ja sen jälkeen kirjoitetun kanssa. Tähän harmoniaan kokonaisuuden kanssa kuuluu Apt. 8:37. Kaikki sakramentaliset käännökset ovat jättäneet 37. jakeen pois tai ”liiskanneet” sen samanlaisella maininnalla kuin sinäkin.
”Kaikki sakramentaliset käännökset ovat jättäneet 37. jakeen pois tai ’liiskanneet’ sen samanlaisella maininnalla kuin sinäkin.” Eihän tuo ’maininta’ ota lainkaan kantaa jakeen arvoon. Miksi ottaisikaan? Sen sijaan se ’liiskaa’ väitteesisi, että jae olisi joskus poistettu. Se on todellakin aikanaan lisätty.
Martti,
”Yritys hyvä kymmenen …”.
Jakeen arvo on se, että hoviherra kun uskoi Filippuksen selityksen Jesajan ennustuksesta, uskoi myös sen minkä Jeesus oli käskenyt ja pyysi tulla kastetuksi koska oli paljon vettä tehdä se. Älä huoli, kyllä ymmärrän sinua ja miksi jakeen arvo tehdään olemattomaksi.
Muuten, ”liiskata”- ilmaisuun tällaisissa yhteyksissä minulla on © – oikeus.
”Muuten, liiskata- ilmaisuun tällaisissa yhteyksissä minulla on © – oikeus.” Höp höpö! ”Hoviherra kun uskoi Filippuksen selityksen Jesajan ennustuksesta, uskoi myös sen minkä Jeesus oli käskenyt ja pyysi tulla kastetuksi koska oli paljon vettä tehdä se.” Miksi selität selvää asiaa? Osaan lukea. Jakeessa näkyy sama uskon ja kasteen yhteys, joka ilmenee muuallakin Uudessa testamentissa.
Martti,
Uskon, että sinun ”höpöhöpö’si” on ladattu huumorilla niin paljon kuin minun copyright’sta väittämäni.
Niin, ihmettelen minäkin, että miksi täytyy niin paljon selittää selvää asiaa, eli sitä, mikä on luettavissa. Eli jakeen arvo on todellakin luettavissa ja käsitettävissä, muttei muutu välttämättä tiedoksi, ellei se ole luettavissa. Tässä ”sata” vuotta myöhemmin ”lisätty” hoviherran oma pyyntö on se juttu. Sakramentalisessa kasteessa, eli luterilaisessa palastusopin uskoontulohetkessä ei kastettava ilmaise haluaan tulla kastetuksi eikä häneltä sitä kysytä.
On kuitenkin yksi tapaus, jonka itse olen pystynyt toteamaan täällä Tampereella jossa uskoontullut pyysi uskovaista evlut pappia kastamaan ja koska hänen omaisensa ja ystävät tuli tilaisuuteen, niin kastettava varmisti, että ennen kastetta hän saa ilmaista oman halunsa vastaamalla papin kysymykseen, että haluaako hän ottaa kasteen vastaan ja että hän on tullut uskoon ja Jeesuksen opetuslapseksi. Toisessa kaupungissa Hämeessä, taas pappi kieltäytyi kysymästä, eikä halunut kastettavien sanoa mitään. Kummatkin tapaukset ovat lähipiiristäni.
Eli Raamatusta sisälukutaito on puuttunut teologiaa opiskelleilta, koskien tätä omaa ilmaisua kasteelle menosta ja kasteveteen eivät kumpikin astuneet, vaan pää alaspäin valeltiin puoli desiä vettä päähän. Toivottavasti näissä tapauksissa ei ollut vasta-elementtiä hyvän omantunnon muodostumiselle, mikä yleensä tottelevaisuudesta syntyy.
Pienen lapsen kohdalla pyynnön kasteesta esittävät hänen vanhempansa, joilla on siihen täydet valtuudet. Mitä kiistanalaista tässä muka olisi?
Sanon, että tähän voidaan lopettaa, koska uskoontuloa luterilaisittain on riittävän hyvin, jopa vimmatusti yritetty aukaista.
Kun seuraavan blogin kirjoitan, jHs, niin pyytäisin, että Sami Paajanen mutkittelisi muissa blogeissa, muttei enää minun aloittamissani.
Teoilla ei ole mitään merkitystä pelastuksen kannalta. Uskova tekee silti paljon hyviä tekoja, joihin Jumala johtaa ja uskovien kykyjen mukaan ennalta valmistaa. Antaen kaiken sen mitä tehtävän hyvää suorittamiseen tarvitaan. Sitten Hän vielä palkitsee omansa niistä teoista. Joten eipä siinä paljon sellaista jää jonka perusteella teot pelastaisi uskovan.