Lähi-Idän tilanne on jälleen kriisiytynyt – tai pitäisikö sanoa, että se on entistä pahemmin kriisiytynyt. Hamasin syksyn 2023 terrorihyökkäystä seuranneet tapahtumat ovat nostaneet jopa pelon laajemmasta avoimesta sodasta alueella.
Kriisin yksi keskeinen asia on niin sanottu palestiinalaiskysymys. Eli kysymys siitä, miten ja millaisella järjestelyllä ja missä voivat asua ja elää inhimillistä elämää palestiinalaiset, jotka elävät nyt Israelin alueelle tai sen lähialueilla olevilla palestiinalaisalueilla. Asian juuret ulottuvat nykyhistoriassa Israelin itsenäistymiseen saakka ja muuten vielä paljon pitemmälle.
Asiaan on suunniteltu ratkaisuksi kahden valtion mallia. Siinä palestiinalaiset asuisivat Palestiinan valtiossa, jossa olisi alueita Israelin läheltä ja myös osin sen nykyisiltä alueilta. Tätä mallia on kannatettu laajasti ja samalla sitä on myös vastustettu. Olen itsekin kannattanut sitä lähes ainoana realistisena vaihtoehtona. Samalla olen itsekin todennut, että Palestiinan valtiolle ei ole oikein mahdollista saada elinkelpoista, riittävän laajaa yhtenäistä aluetta. Tilkkutäkki-malli ei ole oikein järkevä valtion alueeksi.
Lähi-Idän tilannetta jälleen tiiviimmin seuratessani ryhdyin miettimään, että paras ratkaisu asiaan olisikin – ihannetilanteessa – yhden valtion malli. Siinä mallissa palestiinalaiset asuisivat samassa valtiossa ja maassa Israelin nykyisten asukkaiden kanssa. Heillä voisi olla ehkä omia alueita ja niillä jonkinlaista itsehallintoakin. Valtion alueena olisi nykyisen Israelin ja palestiinalaisalueiden muodostama alue.
Malli olisi siis ihannetilanteessa. Sellaiseen pääsemiseksi on kuitenkin taustat tietäen paljon ongelmia. Yksi on valtion nimi. Palestiinalaiset eivät kaiketi hyväksyisi Israel-nimeä. Ja vastaavasti Israelin kansalaiset eivät hyväksyisi luultavasti Israel-nimen yhteyteen muuta.
Toinen suuri kysymys liittyy kansalaisoikeuksiin ja yhdenvertaisuuteen. Nykytilanteessa palestiinalaiset ovat Israelin kansalaisiin verrattuna toisen luokan ihmisiä. Mahdollisessa (ja ehkä mahdottomassa?) yhteisessä valtiossa kaikilla tulisi olla yhdenvertaiset kansalaisoikeudet.
Suuri kysymys liittyisi myös turvallisuuteen. Miten vihanpito palestiinalaisten ja israelilaisten välillä voisi loppua niin, että ihmisiä voisi asua samassa maassa. Nyt asuminen lähellä toisiaan on järjestetty niin, että toiset asuvat muurien takana kuin ghetoissa ja toisella puolella on vahva armeija ja turvallisuuden maksimointi.
Jos edellä mainittuja ja monia muita asiaan liittyviä ongelmia saisi ratkaistua, olisi yhden valtion malli paras ja samalla helpoin ratkaisu. Kun ratkaisuna ei kaiketi edelleen voi olla se, että palestiinalaiset siirretään Madagaskarille. Tai se, että heidät nujerretaan tai jopa tuhotaan kokonaan.
Toivo Loikkanen
Mies voi ihailla kymmenien yhteisten vuosien jälkeen vaimoaan, niin kuin pitääkin. Silti on varmasti hyvin tietoinen tämä kaikista puutteista. Miksi sitten Israelin ihailemisen kohdalla asia olisi toisin?
Ongelma ei ole Israel-ystävyys eikä sekään, jos ajattelee Nyky-Israelin perustamisen 1948 liittyvän Jumalan suunnitelmiin omaisuuskansansa kohdalla. Ongelma on se, että palestiinalaiset arabit ja heidän oikeutensa unohdetaan. Kuten Kärjen blogitekstistäkin käy epäsuorasti ilmi: jos kristitty lähtee siitä, että juutalaisilla on jumalallinen oikeus maahan, siitä seuraa, että arabeilla ei samaa oikeutta ole. Poliittiset ratkaisut kuitenkin edellyttäisivät, että molemmilla on lähtökohtaisesti yhtäläinen oikeus samaan maa-alueeseen, joka sitten jollain tavalla pitää jakaa. Eihän kansainvälisen oikeuden näkökulmasta voi olla niin, että jonkun suku on asunut vaikkapa Länsirannalla tai Itä-Jerusalemissa satoja vuosia, mutta hänen tulee yhtäkkiä jättää asuinsijansa, koska vastapuoli sanoo omien esi-isiensä eläneen paikalla jo 2000 tai 3000 vuotta sitten ja vaatii asuinpaikkaa omakseen. Vieläpä jumalallisen oikeuden nojalla. 1948 pidettiin oikeana menettelyä, jossa eri kansoja ja kansanryhmiä voitiin velvoittaa muuttamaan pois toisten tieltä poliittisten ja uskonnollisten ongelmien ratkaisemiseksi. Nykyään tätä kutsutaan ”etniseksi puhdistukseksi” eikä sitä hyväksytä. Kuitenkin juutalaissiirtokuntalaiset pyrkivät juuri tähän, Israelin hallituksen ainakin epäsuorasti tukemina. Tämä on se konfliktin puoli, joka kristityiltä jää helposti huomiotta. Sen toisen puolen toki huomioimme: terrorismin, juutalaisvihan ja Israel-vastaisuuden.
Marko, Kiitos asiantuntevasta ja viisaasta kommentistasi!
Omassa blogissani aiemmin halusin luoda keskustelua samasta asiasta kirjoitin lauseen, jossa oli vain että ”Ei Israelein hallitus voi kumota sitä mitä Raamatussa on”. Muuta ei tarvittu ja hyvin alkanut keskustelu päättyi siihen. Tuon ajatuksen jälkeen esitettiin väite että se on pahinta laatua olevaa fundamentalismia.
Opin tuosta että keskustelua ei kyetä enää tästä asiallisella tasolla käymään. Sillä tunnekokemukset luovat viholliskuvia muista ja näitä kohtaa on lupa käyttää kovia sanoja. Se on näköjään vain pakko hyväksyä.
Kuinka paljon arvioitte että Kotimaa24 kykenisi synnyttämään oikeudenmukaisen ratkaisun tähän kiistaa?
Kiistaan joka ei pitäisi olla millään tavalla meidän välinen. Silti se on sitä. Miksi ? Miksi tässä asiassa monen sappi kiehuu.?
Oikeudenmukaisuus on aina hyvin henkilökohtainen asia. Kukin taho näkee sen eri tavalla.
Palkansaaja haluaa isompaa palkka mitä työnantaja haluaa maksaa ja kumpikin on mielestään oikeudenmukainen.
Iran haluaa tuhota Israelin ja se on heidän mielestään aivan oikeudenmukaista. Samoin kuin se että laittaa Libanonin ja Gazan kärsimään sodassa Israelia vastaan. Israelin mielestä on oikeudenmukaista lopettaa hyökkäykset heidän alueelleen. Jota nämä muut pitävät oikeudenmukaisesti omanaan. YK oikeudenmukaisesti tuomitsee Israelin ja kansainvälinen tuomioistuin esittää että Israel syyllistyy kansanmurhaan, joka väite on muuttunut totuudeksi ihmisten mielissä. Siitä huolimatta ettei sellaisesta ole mitään todisteita esitetty. Some maailma ei tunne käsitystä ”oikeudenmukaisuus” Se voi merkitä ihan mitä tahansa tämän asian tiimoilla.
Vanha viisaus on, ettei sodassa ole koskaan voittajia… Toinen on, että ylpeys käy lankeemuksen edellä.
Kyllä Israel, hamas, ja Putin, sekä lännen ylpeä hegemonia, joutuvat vielä kaikki koville ylpeytensä tähden…
Ja tavallinen kansa joutuu aina lopulta maksamaan ylpeiden kuninkaiden sodat… Ei mitään uutta…Ja lopulta ilmaston muutos ja tallattu maanpiiri saattaa aloittaa oman makaaberi kostonsa, ihmisen pahuuden alla…