3.Mooseksen kirjassa, 18.luku, esitetään kielletyt sukupuolisuhteet. Osan niistä kyllä ymmärrämme, ovathan ne vieläkin tuomittavia, kuten ”Älä yhdy pojantyttäreesi…” Mutta joku ehkä ajattelee, että osa niistä tuntuu nykyaikana turhilta. Jos joku haluaa seksiä isän sisaren kanssa, se ajatellaan kai heidän omaksi asiakseen. Miksi raamattu siis kieltää nämä erilaiset sukupuoliyhteydet?
Raamattu on kirjoitettu hyvin erilaisessa maailmassa eläneille, ei meille, – vaikka kyllä meitäkin varten. Tuossa muinaisessa maailmassa kaikki tapahtui sen mukaan mikä oli ihmisen, eläimen tai tapahtuman perimmäinen tarkoitus, funktio. Sanaa funktio ei voida suomeksi kääntää kattavasti. Funktio voitaisiin kääntää toiminnaksi, mutta se ei vielä selitä kaikkea. Funktio on ihmisen tai eläimen biologinen ja yhteiskunnallinen tehtävä; se miksi se on olemassa. Niinpä synnyttäminen on naisen funktio. Hän voi tämän ohella tehdä myös muuta, jota voisi ehkä nimittää aktioniksi, joka myös käännetään suomeksi toiminnaksi. Ammatti – tai työ yleensä – on ihmisen aktionia, ja siinä voivat mies ja nainen toimia samalla tavalla, siis tasa-arvoisesti. Mutta funktiota ei voi tasa-arvoistaa, se on se mikä on: mies siittää ja nainen synnyttää.
Sukupuolisuhteen funktio on lapsen saaminen, se on sitä varten olemassa. Lisäksi lapsen tulee syntyä perheyhteyteen, jotta se saisi maksimaalisen hyödyn tulevaa elämäänsä varten. Taas funktiota.
Tuossa yllämainitussa Vanhan testamentin luvussa esiintyy seksin ohella myös toinen tärkeä ilmiö. Ihmisten välillä on aina jokin side: se voi olla jokin monista perhesiteistä, se voi olla kaukaisempi sukulaisuus tai ystävyys. Se voi olla kahden ihmisen välinen sovittu huolenpito. Tähän siteeseen ei kuulu seksi, sillä seksin päämäärä on raamatussa aina uuden ihmisen maailmaan saattaminen. Lapsen synnyttäminen isän sisarelle tai miniälle rikkoo perheyhteyden. Toisen miehen vaimon kanssa ei myöskään saa maata lapsen saamiseksi, sillä kullakin perheellä on omat lapsensa. Näin säilyy järjestys eikä tule konflikteja perheiden kesken. Tämä oli vanhan maailman ehdoton sääntö, eikä mitenkään huono nykyaikanakaan.
Sukupuoliyhteys on kuitenkin myös mielihyvän asia, ja siksi se on raamatussa määrätty avioliiton suojiin, että se voisi lisääntymisen ohella myös lujittaa aviopuolisoiden välejä ja koko perheen hyvinvointia. Mies- ja naisparikin voi elää hyvässä suhteessa, mutta koska heiltä puuttuu tuo lisääntyminen, ei heidän yhdessäoloaan, oli se kuinka lämmin ja hieno tahansa, voi rinnastaa avioliittoon. Siunauksen yhteiselle elämälleen he kuitenkin voivat saada siinä missä kuka tahansa muukin yhdessä asuva pari.
Perinteinen avioliitto solmittiin ennen perheiden ja sukujen yhteisellä päätöksellä. Uuden testamentin kirjoittamisen aikoina avioliitto solmittiin tämän lisäksi Rooman lakien mukaan. Lisäksi kristityt menivät omaan yhteisöönsä saamaan sen siunauksen liitolleen. Nykyaikana valtiovallalla on vihkioikeus, mutta se on myöntänyt vihkioikeuden myös kirkolle. Tämä siksi, että aikojen kuluessa kaikki kuuluivat kirkkoon ja oli yksinkertaisempaa antaa kirkolle vihkioikeus kuin vaatia ensin siviilivihkimistä, kun kaikki kuitenkin menivät sen jälkeen kirkkoon saamaan siunauksen. Lain osuus vihkimisessä on kysymykset: tahdotko sinä ja vastaukset: tahdon. Nyt kun kaikki eivät enää kuulu kirkkoon eivätkä ole edes kristittyjä, olisi yksinkertaisempaa palata siviilivihkimiseen, eli kysymykset kysytään virastossa. Sen jälkeen, jos niin halutaan, mennään kirkkoon pyytämään Jumalan siunausta liitolle. Näin tulisi paremmin esille se tosiseikka, että avioliitto solmitaan perheiden kesken eikä kirkolta kysytä siihen mitään mielipidettä.
Jatkan tästä vielä seuraavassa blogissani.
