Runoutta on sanottu uskonnon äidinkieleksi, kuten hiljaisuuttakin. Runo avaa sanoilla maailmaa tavalla, johon proosa tai tiedeteksti ei pysty, runo sanoittaa sanomatonta. Tällaisen runollis-teologinen runorukouksen/rukousrunon kirjoitin Vihreään rukouskirjaan (toim. Pirjo Kantala ja Anna-Maija Viljanen-Pihkala, Kirjapaja 2024):
Jumala,
kuin tuulivoimalan kolme lapaa
sinä olet yksi
ja sinä olet kolme.
Sinä liikut kun tuulee,
kun itse synnytät ilmavirtaukset,
piirrät pilvet ja suihkutat sateet.
Katselen kuinka olemuksesi lavat liikkuvat,
katselen kuinka kohoat maiseman ylle
ja rauhallisesti pyörien
siunaat koko maailmaa.
Kiitos.
