Ilmestyskirjaa on yhtä helppo käyttää omien tarkoitusperien ajamiseen kuin muitakin raamatunkohtia. Vaikka sitä monien mielestä ei koskaan olisi pitänyt ottaa Raamattuun on se siellä kuitenkin, hännänhuippuna. Eikä siinä oikeastaan ole ihmettelemistä sen enempää. Maailmanloppu ja tuho ovat aina olleet ihmisten silmien edessä. Ilmestyskirjaa on tarvittu ja tarvitaan yhä.
Ihmiskunnan kehitys on nyt tullut tasolle, jossa valmiudet niin maapallon kuin ihmistenkin tuhoamiseen ovat ilmeiset – ovat olleet jo aika pitkän aikaa. Tietoisuus maapallon kokonaisesta kohtalonyhteydestä on lisääntynyt ja ahdistus sen myötä. Kauppa käy kuin ennenkin mutta jotain ihmisten sisällä on muuttunut. Tiedämme, että asiat maailmassa eivät ole ollenkaan hyvin.
Onko Johanneksen ilmestys kirjoitettu kristittyjen rohkaisuksi, kuten joissakin selitysteoksissa sanotaan? Ilmestyksen mielikuvat ovat karmeita mutta sävy lohdullinen, sittenkin. Ainakin Johannes päättää esityksensä sanoihin: ”Herran Jeesuksen armo olkoon kaikkien kanssa.” Kun ympärilleen katselee näyttää siltä, että toivotukselle on todellinen tarve. Kirjoitan tätä ulkomailla eli paikassa, jossa kirkkojen ovet ovat auki ja valokuvia ottavien turistien lisäksi monet paikalliset, katoliset kristityt polvistuvat ja rukoilevat.
Suomalaiselle tuo näky on hämmentävä. Aikuisen uskon- ja elämänkatsomukset ovat kriisissä. Usko on omassa allergian ympäröimässä lokerossaan, ja elämänkatsomuksen hallintaan ei tunnu pelkkä tieto riittävän.
Lisää löylyä hämmennyksen kiukaalle heittää Jeesus Viimeinen tuomio- puheessaan, evankeliumissa Matteuksen mukaan, luvussa 25. Miksei Jeesus puhu uskosta mitään? Ketkä nyt sitten ovat vuohia ja ketkä lampaita?
Perinteinen evankeliumi sysää kirkkojen ja kristittyjen kiistanaiheet outoon valoon. Mikä lopulta onkaan olennaista?
Albert Camus kuvaili aikanaan Rutto- romaanissaan, että yhteisen uhkan edessä ihmiset muuttuivat entistäkin itsekkäämmiksi ja omahyväisemmiksi. Jeesuksen puhe on vastavalo. Ja nyt alan päästä asiaan.
Puhutaan lopusta ja Raamatusta. Usko on aarre. Oikeassa oleminen turmelee uskon. Myös lopun aikoina. Myös minulta. Siksi olen huolestunut ajan kulusta. Ehdinkö vielä kasvaa oikeaksi lampaaksi, lähimmäiseksi?
Onhan kuitenkin niin, että ahdistuksen aikoina jotain merkitsee vain mahdollisuus polvistua ja tieto, että ympärillämme on toisia, jotka ymmärtävät, että olemme kaikki samassa veneessä. Näinäkin aikoina.
(Valokuvat ja öljyvärimaalaukset ovat omiani)
