Tälläkin sivustolla eräät kirjoittajat toistelevat lapsellista toivetta, että rauha tulisi ja säilyisi kun vain me Länsi-Euroopan ihmiset lopettaisimme sotaan valmistautumisen ja ryhtyisimme pasifisteiksi. On siis tehty tulkinta, että puolustusvoimien ylläpitäminen olisi ”sodan toivomista” ja että kaikki olisi hyvin kun oma puolustus puretaan. Nämä muka hurskaat rauhan toivottelijat toimivat koko ajan Venäjän hyväksi, koska tottakai armeijaton maa on helpompi kaapata alusmaaksi kuin varustautunut.
Jos NATO, ja Suomi sen jäsenenä luopuisi asevoimasta niin mitähän mahtaisi tapahtua?
A) Myös Venäjä lopettaisi asevoimansa ja ryhtyisi mukavaksi naapuriksi.
B) Venäjä kiittäisi ja alistaisi koko läntisen Euroopan valtansa alle. Saisimme venäläiset kuvernöörit ja taloutta hoitaisivat saman maan oligarkit.
Veikkaan vaihtoehtoa B:tä.
Sanotaan, ettei kukaan täysjärkinen halua sotaa. Tämä nyt ei pidä paikkaansa. Venäläiset vallanpitäjät ovat kyllä täysjärkisiä, mutta täysin moraalittomia ja pahoja. He huomasivat Krimin valtauksen jälkeen kuinka vaivatonta on hankkia rikkauksia ja orjia pienellä operaatiolla. Koko Ukraina ei ollut ihan yhtä helppo pala, mutta näyttää pian onnistuvan sekin, kiitos Saksan ja muiden kaltaistensa typeryyden ja pelkuruuden.
Jari H, olet aivan oikeassa siinä, mitä tulee puolustusvoimien vahvistamiseen aggressiivisen ydinasevallan toimien takia.
Samalla meidän on kyllä syytä huomata, että Ukrainan ahdinko ei yksinomaan johdu eurooppalaisten typeryydestä tai pelkuruudesta. Näyttää vahvasti siltä, että ukrainalaiset eivät eri syistä ole myöskään onnistuneet mobilisoimaan sotapalvelukseen nuoria miehiään. Viimeiset uutiset kertovat rintamakarkuruudesta ja sodan alusta alkaen ns. käpykaartiin on lähtenyt kymmeniä tuhansia.
Marko S,
”Käpykaarti” on yllättävän houkutteleva vaihtoehto, kun vastassa on suurvalta-armeijan luoma massiivinen tulipeite. Paha on nuoria Ukrainan miehiä moittia siitä, mikä on normaali käytäntö melkein koko Euroopassa.
Suurin syy sotaan syntyi kuitenkin jo paljon ennen hyökkäystä, kun Krimin valtaus ohitettiin ja jatkettiin Venäjän kanssa kuin mitään ei olisi tapahtunut. Niin Suomessa kuin Saksassakin. Venäjä huomasi, että sai valtavat luonnonvarat (Krimin mineraalit ja alueen kaasu- ja öljyvarat) ja joukon orjia melkein ilmaiseksi.
Minäkin olen ikätoverieni kanssa ihmetellyt tuota ukrainalaisten ’käpykaartia’.
Meidän isät lähti viideksi vuodeksi rintamalle, eikä keneltäkään kysytty, halusiko vai ei. Ne, jotka karkasivat rintamalta ammuttiin. Silloinkin vastassa oli suurvalta-armeijan luoma massiivinen tulipeite.
Eurooppa toimi naivisti luottamalla hetken, että Venäjä demokratisoituisi. Siitä virheestä maksamme nyt hintaa.
Surkeinta on se, että EU:n sisällä on valtioita, jotka ovat täysin Putinin talutusnuorassa.
Seija,
Aika monet ”edistykselliset” (vasemmisto ja vihreät) nuoret miehet antavat mielellään toisten taistella puolestaan. Rock-musiikkipiireissä asevelvollisuuden välttely on oikeastaan velvollisuus jne. Vapaamatkustus ei ole siis ihan tuntematonta nykySuomessakaan.
Jokainen sotaa varten edes harjoitellut tajuaa vähän siitä miten karmea tositilanne olisi.
Enpä tiedä tuosta.
Asetelmat ovat nyt muuttuneet sellaisiksi, että äärioikeisto veljeilee Putinin kanssa.
Minusta se on nykytilanteessa paljon vaarallisempaa, kuin että jokunen vihreä tai vasemmistoliittolainen ei mene armeijaan. Suurin osa kuitenkin menee. En tiedä, keihin rock-muusikoihin perustat lausumasi. Ja eivätkö nämä nykynuoret kuuntele enimmäkseen jotakin ihan muuta kuin rockia?
Ja isäni, joka ei harjoitellut sotaa, vaan 19-vuotiaana joutui sinne, allekirjoittaisi sanasi sodan karmeudesta.
Jari H. Näen asiat hiukan toisin. Tiedämme, että Ukrainassa on laajaa korruptiota. Lisäksi sen armeijassa vallitsee varsin laajasti neuvostoaikainen sotilaallinen ajattelu. Kumpikaan seikka ei tietenkään edistä maanpuolustushaluja. Edelleen on hyvä muistaa, että Ukrainassa on jännitteitä ukrainalaisten ja venäläisten välillä ja nämä ryhmät ovat eläneet osin eri todellisuuksissa. Keväällä 2022 venäläisväestön edustaja oli sitä mieltä, että Mariupolin kärsimyksen ja tuhon taustalla oli nimenomaan Ukrainan armeija. Sotien pitkittyessä kasvaa myös sotaväsymys.
On kaikin tavoin valitettavaa, että Ukrainalla näyttää olevan edessään saman tyyppinen tilanne kuin Suomella 1940: epäoikeudenmukainen pakkorauha alueluovutuksineen, epävarma tulevaisuus ja sodan tuhot sekä kärsimykset paikattavina.
J. K. Paasikivi oli tunnettu inhorealisti: suurvallat ajavat omia etujaan pienempien kustannuksella kansainvälisestä oikeudesta liikoja piittaamatta. Me voimme perustellusti syyttää Saksaa, USA:ta ja EU:ta käsittämättömästä vitkastelusta, epärealistisesta pasifismista ja monesta muusta asiasta, muun muassa lepsuilusta 2014. Mutta viisauden alku on nytkin tosiasioiden tunnustaminen. Jos ukrainalaisilta loppuvat miehet, riittävä aseapu ja muu tuki, heillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin taipua, sanovat oikeustaju ja moraali sekä poliittisen puhemyllyn pyörittäjät mitä tahansa. Tässä pätee pitkälti sama sääntö kuin toiseen maailmansotaan Euroopassa: silloin vain diktatuurit Saksa ja Neuvostoliitto olivat valmiita maksamaan sen hirvittävän inhimillisen hinnan, minkä sodan ratkaisu taistelukentällä vaati. Ranska, Englanti ja USA turvautuivat teknologiaan, koska liian suuret miehistötappiot olisivat kääntäneet kansalaisten mielet sotaan osallistumista vastaan.
Toivon ja rukoilen Ukrainalle oikeudenmukaista rauhaa ja sodan tuhoista nousevaa uutta ja vakaata Ukrainaa.
Historiaan on kirjoitettu naapurimme opetus koko Euroopalle – B toteutuisi!
”Kasakka ottaa sen, mikä on huonosti kiinni”( Sauli Niinistö)
”Suomessa ei uskalleta ajatella, mitä tapahtuu, jos Venäjä voittaa sodan. Semmoinen inhorealistinen kuvitelma minusta vähän puuttuu”, toteaa Arja Paananen kirjassaan. Suomi on lähtenyt soitellen sotaan. Ukrainan asia on meidän loppuun asti toistellaan. Mitähän tämä mahtaa tarkoittaa sitten käytännössä? ”Pidetään pää kylmänä. Hyvin meidän käy” ja siihen on 6+1 syytä uskoa, kirjoittaa sotatohtori kansanedustaja Limnell.
Toivottavasti suurvallatkin ajattelevat niin, ettei jäisi inhorealismille tilaa mikäli Suomen rajalle tulee pikku – tai sitten iso viha, josta edesmennyt piispa Olavi Rimpiläinen on kirjoittanut tutkimuksen:”Luterilaisten seurakuntien papinvirkojen hoito isonvihan aikana Suomessa.” Suuntaa antava tulevaisuuden suhteen lienee, kun Saksan liittokansleri Scholz pysyi Kiovassa kylmänä Ukrainan NATO-haluille ja Taurus-ohjuksille. Lisäksi vaikuttaa siltä, että koko Eu on yhtä heikko, miltä se on alusta asti näyttänytkin vaikka sen sanotaan olevan arvojen yhteisö. Me yhdessä ilman idealismin häivää.
Pahoin pelkään, että Ukraina jätetään koko lailla yksin. USA ja Eurooppa antavat periksi Venäjälle. Se saa kutakuinkin haluamansa ja tulee jatkamaan hyökkäyspolitiikkaansa Euroopassa.
Toisen maailmansodan päättyessä Suomi jäi kansojen parissa täysin yksin. Me emme saaneet tuossa tilanteessa tukea miltään sodan osapuolelta, emme edes Ruotsilta. Myötätuntoakaan ei kansainvälisessä poliittisessa kentässä herunut mistään. Siten ei voinut olla puhettakaan siitä, että mitään oikeus- tai kohtuusnäkökohtia olisi huomioitu ja että Suomen valtuuskunta olisi tohtinut ottaa Suomea koskien mitään sellaista esille päätösrauhanteossa Pariisissa.
Rauno S. Syynä Suomen paitsioon joutumiseen 1944 oli liittolaisuutemme Saksan kanssa. Ketään ei kiinnostanut se, että Suomi 1939 oli joutunut Neuvostoliiton provosoimattoman hyökkäyksen kohteeksi. Onneksi armeijamme kesti, eikä Suomea miehitetty. 1947 Pariisissa kyllä yritettiin puolustaa Suomen etuja, mutta puolustuspuheenvuoroja ei sallittu. Yksi Suomea yleisesti suojeleva tekijä oli, että miehittämisemme olisi ajanut Ruotsin Natoon ja sitä ei itänaapuri halunnut kylmän sodan alkaessa. Vaikka Suomi ei voinut vastaanottaa Marshall-apua, USA lainoitti Suomea vastaavilla summilla. Sitä paitsi Suomi oli juuri riittävän syrjäinen maa.
Kiitos Marko! Otat esille tärkeitä ja huomionarvioisia asioita sodanjälkeisen Suomen tilanteesta.
Ukrainan kutsuntaikä on 27v ja nyt sodan aikana sitä varmaan rukataan alaspäin . Ketkä on käpykaartilaisia , kun kai se joukko joka väistelee kutsuntoja on se suurin ”käpykaarti”. Suomestakin on saanut kutsuja rintamalle , yksi oli 60v joka lähti sinne , mutta parin viikon päästä ei kuulunut mitään ja ilmeisesti kuollut. Rauha ei tule kuin Venäjän tavoitteista ; maa- alueiden luovutuksia , NATO ei saa laajentua itään ja hyvä syy Putinille juhlia voittoa . Niin Suomikin antoi maita ja sai rauhan . Valonpillkku on ehdottomasti Trumpin valinta ja mahdollisesti ennen kevättä vois olla rauha . Aseavulla pitkitetään sotaa mutta aseteollisuuden ja miehistön vahvuudessa venäjä voittaa tukija maat . Jälleenrakennusrahoista tapellaan varmasti pitkään , oligarkkien rahojen lunastaminen on vaikeaa ja jälleenrakennus maassa jonka korruptio on Euroopan suurin ja rikollisuuden nousu . Isot määrät laittomia aseita leviää pitkin Eurooppaa rikollisten käsiin .
Taas tuli todiste ihmiskunnalle joka on syntiinlangennut ja jossa on joukkotuhoaseita , että kauhun tasapaino tuo rauhaa vaikka olis kylmä sota . Kun taas vastustaja huomaa heikon johtajan niin alkaa vihollinen testailemaan miten helposti voi vallata alueita itselleen. Siksi Kreml toivoi että Harris olisi valittu
Timo,
Jospa rauha näin tulisikin. Mutta Venäjä on itse ilmoittanut, että ei jää tähän. Seuraavaksi Venäjän suunnitelmissa on Baltian ja Puolan alistaminen ja ryöstäminen. Sota on Venäjän eliitille halpaa, se maksaa vain ihmishenkiä ja takaa sille leveän elämän.
Rauhan saa kyllä aikaan, jos antautuu. Ainakin jonkinlaisen. Baltian maat tekivät niin syksyllä 1939 ja kesällä 1940. Hinta oli kova eikä rauhakaan kestänyt kauan. Ukrainaakaan ei uhkaa vain alueiden luovuttaminen ja Venäjän etupiiriin jääminen. Itse asiassa koko – vielä varsin hauras – kansallinen ja kulttuurinen identiteetti sekä kansakunnan rakentaminen ovat vaarassa. Ja kuten Jussi Halla-aho totesi jo sodan alkuvaiheessa: Jos Venäjää ei pysäytetä Ukrainassa, se pitää pysäyttää jossakin muualla. Valitettavasti.
Venäjällä on valmiina yli miljoonan ihmisen lista tuhottavista ukrainalaisista. Listalla on poliitikkoja, tieteilijöitä, opettajia, taiteilijoita jne., eli ihmisiä, jotka ovat kulttuurin kantajia.
Eli samat aikeet kuin Stalinin kätyreillä Itä-Puolassa 1939-1940 ja Baltian maissa 1940-41. Uusi uljas Novorossija ja suurvenäläinen Valtakunta odottaa aamunkoittoaan.
Niin päämääränä molemmilla puolilla on jotakin heille hyödyllistä . Venäjä haluaa Putinin johdolla kertoa sodan oikeutuksesta ja voittajana lopettaa sota ja saaliina maa- alueita ja Ukraina on tappion edessä ajateltava perheitä ja kansakuntaa ja maan uudelleenrakentamista . Sillä koko yhteiskunta on kärsinyt ja traumatisoitunut lapsiin saakka.
Tähän tahtoon Zelesnky taipuu kun sotilaallinen apu vähenee . Rauhan ehdot ovat varmaan vielä vaikeammat käytännössä kun Venäjän ehdoton vaatimus on että NATO ei laajene , kuka sitten valvoisi sotilaallista rauhanvyöhykettä ja kuka maksaa sotakorvauksia .
Vaikea nähdä muuta tavoitetta kuin Suomella oli että rauha kansalle ja Suomen vastaus satsaus puolustukseen oli kehittää mm. Euroopan suurin tykistö . Ukrainalle takuut täytyy löytyä muualta luultavasti kuin Natosta koska tuskin Venäjä hyväksyy NATOn tiedustelua lähelle . Maailmasta löytyy vähän auktoriteettiä neuvottelijaksi jolla olis takana valtaa ja se yks ainoa on nyt Trump ,jos hän epäonnistuu niin heikolta näyttää .
Herra, sinä olet osoittanut kansallemme suuren laupeuden pelastamalla meidät sotien kurimuksesta ja antamalla meidän säilyttää itsenäisyytemme. Tee meidät vapautemne arvoisiksi. Auta meitä voittamaan sinun pyhässä nimessäsi kaikkinainen synnin orjuus, kademieli ja alhainen ajattelu. Puhdista kansamme hyviä tekoja varten. Auta meitä kaikkia kulkemaan palveluksen poluilla nimesi kunniaksi.
Jaakko Haavio, Taivaan avain, s. 81-82, WSOY, 1965.