Raija Hentman, 75, aloitti vaeltamisen Etelä-Suomen metsäpoluilla ja Pohjolan tuntureilla lähes 50 vuotta sitten. Retkillä on syntynyt satoja herkullisia ruokareseptejä, jotka hän on koonnut myös kirjaksi. Ikää on kertynyt ja nivelrikkokin vaivaa, mutta Hentmanin vaellusinto on entisellään. Hän painottaa, että liike on lääke. Kevään lapsi rakastaa joka vuosi erityisesti luonnon heräämisen ihmettä.
Vantaalainen retkeilykirjailija Raija Hentman on patikoinut Etelä-Suomen metsissä ja vaeltanut Pohjolan kairoissa jo kuudella eri vuosikymmenellä. Viimeisimpänä mielessä on viime elokuussa pienen porukan kanssa tehty vaellus Pohjois-Ruotsissa sijaitsevassa Padjelantan kansallispuistossa.
– Kyllähän nuo maisemat saivat henkimään, olivat ne niin upeita. Paikoitellen maasto oli hankalaa. Kun pääsi kämpälle kuivattamaan kamppeita ja viettämään luppopäivää, oli sekin hienoa.
Luonto antaa paljon hyvää kaikkina vuodenaikoina, mutta keväällä syntyneelle Hentmanille elämän ja luonnon virkoamisen ihme kevätaikaan on aina yhtä kiehtovaa.
”Luonto on minulle ehkä se pyhin paikka, siellähän ovat kaikki elämän perusteet.”
Ei suorittamiselle, kyllä nautinnolle
Vaikuttava luontokohde, kuten vanha metsä kelopuineen, kaunis maisema korkealta kalliolta katsottuna tai lehdon vehreys, saa Raija Hentmanin tuntemaan arvostusta luontoa kohtaan.
– Kyllä luonto on minulle ehkä se pyhin paikka, siellähän ovat kaikki elämän perusteet.
Hentman kertoo, ettei halua suorittaa vaeltamista mittaamalla päivämatkan pituutta tai kulkemisen kävelynopeutta, eivätkä hänen retkensä vaadi äärimmäistä ponnistelua. Hän lähtee hakemaan luonnosta hyvää oloa ja hyvää mieltä. Retkeileminen on ennen kaikkea nautinto.
– Minua kiehtoo myös se kulkemisen vapauden tuntu, että tästähän voi mennä minne vaan.
Suunnitelmat voivat muuttua
Maaseudulla kasvaneelle Raija Hentmanille luonnosta tuli tärkeä jo lapsuudessa, sillä se oli aina lähellä. Muutto vanhempien kanssa Helsingin keskustaan 13-vuotiaana siirsi luonnon ajatuksissa taustalle.
Muutamia vuosia myöhemmin Hentman alkoi kuitenkin haikailla porukkaan, jonka kanssa pääsisi luontoon retkeilemään. Työkaveriltaan hän kuuli Lapinkävijöiden yhdistyksestä.
– Liityin Helsingin Seudun Lapinkävijöihin vuonna 1976, ja siitä se retkeily sitten alkoi.
Lapin vaelluksista kiinnostuneille järjestetty viikonloppuvaellus Espoon Nuuksiossa oli Hentmanin ensimmäinen lyhyt vaellus.
Vaellussuunnitelmat voivat yllättäen myös muuttua. Tämän Hentman sai huomata lähtiessään 29-vuotiaana ensimmäiselle pitkälle vaellukselleen, talvivaellukselle Lappiin. Vaelluksen aikana hänen silmäluomensa kyynelkanava tulehtui. Nousi kuume ja kasvot turposivat muodottomaksi.
Vaellusreitin viimeisellä kämpällä Hentmanin oli jäätävä odottamaan kelkkakuljetusta pois tunturista. Hän ei kuitenkaan kokenut tilannetta pelottavana. Majapaikassa oli odoteltava vielä pari päivää ennen kuin saattoi matkustaa takaisin kotiin.
Metsäterapiaa ja yhteisöllisyyttä
Hentman innostui tosissaan retkeilystä. Hän aloitti apuoppaana Lapinkävijöiden vaelluksella 1980-luvun alussa, ja jatkoi myöhemmin oppaana. Retkeily- ja ruokakursseja hän alkoi järjestää 1990-luvun alussa. Retkeilyalan yrittäjäksi ryhtyminen vuonna 2000 lisäsi luentojen ja kirjoittamisen määrää. Työpöydän ääressä on syntynyt useita retkeilyoppaita.
Hentmanin mukaan metsä on paikka, missä ihminen on tarkoitettu liikkumaan. Tutkimusten mukaan liikkuminen metsässä tekee hyvää koko keholle: tasapainoelimistölle, hermopäätteille, lihaksille, luustolle ja mielelle.
– Ja kun liittyy aktiivisesti mukaan yhdistystoimintaan, myös yhteisöllisyys on valtava voimavara.
Maukasta ruokaa tunturissa
Vaelluksella ruokatauot ovat Raija Hentmanin mielestä päivän tärkeimpiä hetkiä. Ruoka on mielessä jo matkaa suunniteltaessa.
Valmistaessaan vaellukselle edullista, ravitsevaa ja painoltaan kevyttä retkiruokaa Hentman ei mieti ruuan terveellisyyttä, laske kaloreita tai katso sitä, kuinka paljon päiväannoksiin tulee hiilihydraatteja, proteiineja ja rasvaa.
– Minä mietin makua. Kun nälkäisenä istuu keittimen äärelle ja porisuttelee sapuskaa, oikeasti hyvänmakuisesta ruuasta tulee hyvä fiilis. Kyllä siitä sitten saa myös ne energiat ja muut.
Jossain vaiheessa retkiruokien suunnittelemiseen ja valmistamiseen huolellisesti paneutuneen Hentmanin mieleen tuli, että jaettu ilo on kaksinkertainen ilo. Hän alkoi pohtia, mahtaisivatko retkiruokareseptit kiinnostaa muitakin. Syntyi kirja, joka sisältää yli 300 reseptiä sekä ohjeita muun muassa ruoka-aineiden kuivattamiseen.
Kuivuri kimppahankintana
Vaelluksella tarvitsemansa ateriat Hentman valmistaa pääasiassa itse kuivattamistaan aineksista. Mukana voi olla myös joitakin pussiruokia, joiden päälle on rakennettu päivän ateriat, mutta mitään ”lisää vain vesi ja odota 10 minuuttia” -ruokia hänellä ei ole käytössä.
– Näen mieluummin etukäteen vähän vaivaa ja valitsen joka vaellukselle eri sapuskat.
Tavallinen sähköuuni oli ahkerassa käytössä ruoka-aineiden kuivattamisen alkuvaiheessa, kunnes Hentman hankki ensimmäisen kuivurinsa.
Hän huomasi, että hyvän kuivurin ominaisuuksiin kuuluvat suuret tehot, mahdollisuus lämmönsäätöön ja tasainen kuivatus. Kuivurin on oltava myös riittävän tilava, jotta sisälle mahtuu sopivasti kuivattavaa. Yrttejä voi ilmakuivatakin, ja nykyisin kiertoilmauuni on kuivattamisessa hyvä vaihtoehto.
– Mutta jos kuivattaa paljon, voi kuivurin ostaa vaikka kimppahankintana vaellusporukan kanssa, sillä parhaat kuivurit ovat kalliita.
Vaellukselle kivuista huolimatta
Jäätyään eläkkeelle vuonna 2013 Raija Hentman jatkoi retkeilemistä, vaikka nivelrikko kipuili polvissa ja vaelluksilla oli käytettävä tukevia ortopedisia polvitukia.
Polvikipuisenakin voi Hentmanin mukaan nauttia luonnosta. Silloin on vain valittava kohteet, jotka eivät ole kovin vaikeasti tavoitettavia, ja on löydettävä sopivan helppokulkuiset maastot. Kipulääkkeitäkin tarvitaan. Nivelrikossa liike on myös lääke.
Kun joitakin vuosia sitten edessä oli polvinivelten leikkaus, Hentman halusi vaihdattaa molemmat polvinivelensä kerralla. Hän arveli, että polvien paraneminen takaisin telttailukuntoon kestäisi noin vuoden, eikä hän halunnut menettää yhtään enempää vaellusvuosia kuin oli pakko.
Puolen vuoden päästä leikkauksesta Hentman lähti jo varovaisesti liikkeelle kaverinsa kanssa tehden viikon kestäneen vaelluksen Itä-Lappiin Tuntsan erämaahan katsomaan Juha Hurmeen luotsaamaa teatteriesitystä Operaatio Paulaharju.
Vaikka nivelrikko oireilee nyt muualla kehossa, retkeilyn lopettaminen ei ole vaihtoehto, sillä vaeltaminen on Hentmanille tärkein ja rakkain harrastus. Sen sijaan hän on ostanut itselleen kevyempiä vaellusvarusteita.
”Esimerkiksi viime syksyn vaelluksella Lapin Hetta-Pallakselle vanhin osanottaja oli 80-vuotias.”
Vaeltamisen oppii myös vanhana
Raija Hentman on huomannut, että monet naiset ryhtyvät retkeilemään sen jälkeen, kun lapset ovat kasvaneet aikuisiksi. Vaeltaminen sopii myös vanhemmalle väelle.
– Minun vaelluksillani suurin osa on ikäihmisiä. Esimerkiksi viime syksyn vaelluksella Lapin Hetta-Pallakselle vanhin osanottaja oli 80-vuotias.
Jos retkeilemisen halu herää vanhemmalla iällä, Hentman antaa aloittelijalle muutamia vinkkejä. On hyvä aloittaa rauhallisesti. Ensin kannattaa retkeillä lähikohteissa pienen repun kanssa, jotta saa kohennettua kuntoa. Päiväretkillekin on hyvä ottaa kunnon eväät, juotavaa sekä kartta ja kompassi. Kartanlukutaito on kaiken a ja o. Lisäksi on osattava mitoittaa oma tekemisensä sen mukaan, mihin voimat oikeasti riittävät.
– Kännykkä ei takaa turvallisuutta, sillä sen sovelluksista ei hahmota maaston kokonaisuutta samalla tavalla kuin kartasta.
Maastoon ei kannata lähteä yksin, vaan aloittelijan olisi hyvä kokeilla retkeilyä ensin kokeneempien retkeilijöiden kanssa. Silloin on muita ihmisiä ympärillä, jos jotain yllättävää sattuu.
Vanhemmalla iällä voi Hentmanin mukaan nauttia luonnosta aivan samalla tavalla kuin nuorempana.
– Kun 10-vuotiaana pikkutyttönä kirjoitin ainevihkoon hiihtoretkestä, maalailin kuinka ”on niin ihanaa, kun kuurakiteet välkkyvät kuin timantit puiden oksilla.” Kyllä minä edelleen katselen niitä timantteja ja huokailen.
Uudet ja vanhat polut kutsuvat
Tänä vuonnakaan Raija Hentmanin rinkka ja päiväreppu eivät lepää varastossa pitkään. Suunnitelmissa on kaksi Helsingin Seudun Lapinkävijöiden vaellusta ja kaksi itse vedettyä reissua Lapissa.
Työn alla on myös Etelä-Suomen retkeilyopas 2 – kirjan tietojen saattaminen ajan tasalle. Toisen osan päivittäminen vie Hentmanin päiväretkille keväästä syksyyn, sillä tarkoituksena on käydä läpi Etelä-Suomen itäpuolen 95 kohdetta, joihin vie 106 reittiä. Lisäksi mikäli uusia reittejä on tehty, suunnitelmana on kirjoittaa myös niistä retkeilyoppaaseen.
