Adventin aika on odotuksen aikaa ja evankeliumiteksti(luuk 21:25–33) kertoo samalla Jerusalemin temppelin hävityksestä mutta myös tulevasta maailmanlopusta .
Maailmanloppuun Jeesuksen opetuksen mukaan sisältyy rakkauden kylmeneminen ja tätä ihminen luontaisesti etsii muista ihmisistä tai seurakunnasta eikä mieti niinkään omaa suhdetta Kristukseen .
Kuitenkin me kaikki olemme heikkoja ja hauraita pahan voimien edessä , jotka eivät näyttäydy meille pahana vaan hyvänä ja meidän lihallista mieltä tyydyttävästi. On meillä ihmisillä harha että olemme ansioituneet ja olemme saavuttaneet jotakin vaikka kaikki hyvä on kuitenkin täysin Jumalan armoa. Tulevaisuuteen meidän tulisikin kulkea hebrealaisen ajattelun mukaan selkä edellä eli tulevaisuus on menneisyyttä , kun katsomme menneisyyteen niin siellä ei näy kuin Jumalan armo ja huolenpito. On viisautta ymmärtää että kaikki on ollut armoa omassa elämässä
Rakkaus on kylmennyt monen Jumalan lapsen elämässä ja ovat luopuneet Kristuksesta ja tämä tulee toteutumaan enenevässä määrin lopunaikoja kuljettaessa kohti maailmanloppua. Se näkyy suhteessamme raamattuun Jumalan sanana vai tahdommeko itse tulkita sitä aikaan ”sopivaksi”.Sisäinen rauhattomuus on merkki että sydän kaipaa rakkautta , siksi meidän tulee ajatella mikä meille antaa rauhan kaiken keskellä.
Voisi ajatella että kun aamusta täytämme kännykästä uutisilla mielemme ja alamme pohtia vaikka Ukrainan rintamalinjaa tai Usan poliittista tilannetta heti herättyämme niin olemme ankkuroineet mielemme asioihin joille emme voi mitään , mutta otamme vastaan kuormia joita emme pysty kantamaan.
Valvominen Herran päivään valmistumiseen on varmasti sitä että meidän aamut alkaisivat rukouksella ja Jumalan sanalla että meidän sydän sais turvaa siihen missä meidän pelastuksemme on .
On myös todennäköistä että yksinäinen puu aukealla tulee myrskyssä kaatumaan . Se voi kestää vanhana suurempiakin myrskyjä koska sillä on vahvat juuret , mutta hirmumyrsky lopulta voi kaataa senkin . Yksi paikka on mitä myrskyt eivät voi kaataa on Kristuksen ruumis , seurakunta ja sellainen missä Kristus on asetettu pääksi sinne on hyvä kätkeytyä suojaan.
Ihmisen matkaa rasittaa aina kuormat ja se taito on Jumalan lapselle korvaamaton että oppii heittämään hänelle kuormat ja ottaa lupauksen vastaan että hän pitää huolen meistä . Eikä Jumalan lapsella ole koskaan vastustajia rakkaus- suhteessa vaan meitä kehoitetaan rakastamaan myös vihamiehiä ja vainoojiakin.
Me emme kykene itseämme auttamaan olimme keitä tahansa on vain yksin Herramme joka tahtoo rakkaudessa myös meitä vastoinkäymisten kautta auttaa näkemään hänen rakkautensa . Rukoilkaamme itsellemme rakkautta kaikkia ihmisiä kohtaan .
