Ylellä Pekka Seppänen kirjoitti kolumnin siitä, miten asenteellisesti suomalainen media on kirjoittanut Trumpin ehdottamista ministereistä. Seppäsen kolumniin linkki kommentissa.
Iltapäivälehdet maan johtavaa sanomalehteä myöten kertoivat meille, kuinka Trump nimittämässä puolustusministeriksi entisen tv-juontajan. Tosiasiassa hemmo toimi tv-kommentaattorina. Oli palvellut kovissa paikoissa sotilaana, sotilasarvo majuri ja loppututkinto kaiken päälle Harvardista ja alempi tutkinto tehty Princetonissa.
Tämä yhtenä esimerkkinä. Suomalainen media korostaa jatkuvasti, kuinka totuudellisesti ja faktapohjaisesti se uutisoi. Höpö höpö.
Tämä johtaa ajattelemaan, että onneksi meillä, jos media onkin sitä ja tätä, politiikassa ja hallituksessa kaikki hyvin. Suomi ei ole Amerikka.
Seuraavan plokin pointti ei ole Trump – puolesta tai vastaan vaan se, että suomalainen media on käsitellyt Trumpin todennäköistä hallitusta ”kauhukabinettina” ja minusta todellinen kauhukabinetti löytää lähempää. Aivan liian läheltä.
En uskalla edes ajatella lehtien otsikoita meillä, jos Trump ehdottaisi senaatin puhemieheksi henkilöä, joka haaveillut homojen ampumisesta ja kirjoittanut umpirasistista roskaa blogissaan useamman romaanin verran. Tai ministeriksi groomingista epäiltyä.
Mikä huuto meillä olisi, jos kaiken päälle Amerikan tuleva presidentti tarjoaisi valtiontalouden ylimmäksi hoitajaksi henkilöä, joka etunimensä nimimerkillä solvannut kerta toisensa jälkeen muslimeja, homoja, romaneja ja afrikkalaisia. Enkä nyt edes mainitse ampumahaaveita.
Mitä siitä tulisi, jos Suomessa olisi urheilu- ja kulttuuriministerinä henkilö, joka yrittänyt vaikuttaa kotikuntansa päättäjiin omistamaansa kiinteistöä koskevissa asioissa? Siis ministerinä. Suomi sentään on maa, onneksi, jossa ei ole korruptiota.
Pelkästä ajatuksesta valuu kylmä hiki polvitaipeisiin, jos meillä joku ”trumppi” nimittäisi tiedeministeriksi entisen purjehtijan!?!!
Ajatella, jos Trump kaiken päälle palkitsisi lähipiiriään ja latoisi vielä ministereiksi entisen luistelijan ja entisen kävelijän, jotka molemmat tunnettuja ääriuskonnollisia kielilläpuhujia…Huh huh! Näen kissankokoiset otsikot silmissäni.
Verenpaine huitoo kohta kahtasataa!
Repeäisikö suomalainen media lopullisesti, jos joku innokas Trumpin tukija ja republikaanipuolueen senaattori osallistuisi Amerikan itsenäisyyspäivänä maan äärioikeiston ja uusnatsien vuotuisiin kokoontumisajoihin ja pitäisi siellä – hakaristien lomassa – puheen?
Onneksi olemme sentään Suomessa, missä ministereiksi, puhemiehiksi ja kansanedustajiksi valikoituu sivistyneitä, maltillisia ja rehellisiksi ja taitaviksi tunnettuja hyvämaineisia ja päteviä Suomen kansalaisia.
Melko raskasta luettavaahan Korholan teos on, mutta niin on Ruotsilankin edellinen teos mm. turhan runsaine sivistyssanoineen. Samoja asioitakin sieltä löytyy, yllättäen. Mielestäni Korholan teos kuvaa pääasiassa, tosin väsymiseen asti, juuri amerikkalaisen ”kristillisyyden” tolkutonta moninaisuutta, ei niinkään ainoastaan ”trumpismia”. Hyvin siinä tulee esiin, että nämä ns. kristityt näyttävät lukevan ja tulkitsevan pääasiassa Vanhaa Testamenttia ja sitäkin nimenomaan todella mielikuvituksellisesti. Tuntuu, että ne tärkeimmät Uuden Testamentin ja varsinaisen kristillisyyden teemat puuttuvat kokonaan. Tulkinta on varsin tarkoitushakuista ja kuten Korhola moneen kertaan mainitsee, ”sekopäistä”. Niin sanottu maalaisjärki puuttuu kokonaan, vaikka niiltä ”sydänmailta” suureksi osaksi kotoisin ovatkin.
Tämän päivän uskonnollisessa ja poliittisessa keskustelussa tuntuu jatkuvasti korostuvan nimenomaan vastakkain asettelu ja ne ”ääri-ilmiöt”.
Ollaan fanaattisesti jommallakummalla puolella, eikä (muka) yhtään ymmärretä toisen puolen ajatuksia. Se on äärimmäisyyttä. Lisäksi media vielä repii kaiken irti saatavan tästä ilmiöstä. Järkeä ja toisten kunnioittamista pitäisi löytyä reilusti enemmän. Kukaan ei välttämättä ole oikeassa tulkintoineen.