Ajattelen pääsiäisen pääsemiseksi jostakin, vapautumiseksi. Mistä maailmamme tarvitsisi vapahdusta juuri nyt? Entä minä tai sinä?
Mielivaltaiset sodat ja niiden uhka eri puolilla maailmaa saavat rukoilemaan: Päästä meidät pahasta, vapahda meidät sodan kauheuksista!
”Jumala loi meidät tunteviksi ja haavoittuviksi, ei koneiksi, jotka voivat suorittaa loputtomasti vain kuluvia osia vaihtamalla.”
Myös yhteiskunnan jatkuvasti kiristyneet tehokkuusvaatimukset nostavat esiin kaipuun vapautumisesta. Jumala loi meidät tunteviksi ja haavoittuviksi, ei koneiksi, jotka voivat suorittaa loputtomasti vain kuluvia osia vaihtamalla. Tänä pääsiäisenä pyydän: Päästä meidät kiireestä, kilpailusta ja suorituspaineista. Päästä loputtomasta ansaitsemisen pakosta. Auta meidät takaisin luomakunnan rytmiin, jossa toisinaan venytään valtavasti, mutta sitten on kunnolla aikaa myös levolle.
Jokainen meistä on Jumalan pyhä ihme ja arvokas salaisuus vain siksi, että olemme olemassa. Ei siksi, että suoritamme, teemme ja saamme aikaan. Emme menetä ihmisarvostamme mitään, vaikka sairauden, vanhuuden tai jonkun muun syyn vuoksi emme enää pystyisi touhuamaan.
Tähän kiinnitti huomiota äskettäin myös arkkipiispa Tapio Luoma kannanotossaan. Työ ei ole ihmisen arvon mitta, vaan jokainen ihminen on mittaamattoman arvokas, hän kirjoitti. Kestävä työelämä ei kilpailuta ihmistä näännyksiin, hän myös linjasi.
Monen ihmisen elämässä on myös sellaista raskasta ja pimeää, jota on vaikea jakaa muiden kanssa. Kunpa tänä pääsiäisenä valo saisi voittaa edes hetkeksi myös näissä elämän henkilökohtaisimmissa murheissa. Hipaiskoon sinua ylösnousseen Kristuksen koko maailmalle lahjoittamat ilo, rauha ja vapaus.
