Lukion ensimmäisellä luokalla opiskelimme ns. vieraita uskontoja oppineen ja asiaan perehtyneen opettajan johdolla. Ilmeisesti hän matkusteli paljon ja matkoillaan tarkasteli maailmaa myös uskontojen kannalta.
Opettaja oli ollut joululomalla Intiassa ja näytti meille dioja matkastaan. Yksi ainoa kuva on jäänyt mieleen, nimittäin näkymä intialaisen hotellin ravintolaan, joka oli koristeltu muun muassa värikkäillä ilmapalloilla. Kuvaa näyttäessään lehtori totesi kuivakkaasti: ”Tämä on heidän käsityksensä joulusta.” En muista, mainitsiko hän lisäksi, että hotelli kuitenkin kohteliaasti halusi ottaa eurooppalaisten turistien (ja entisen siirtomaaisäntänsä) uskonnon mukaisen juhlan huomioon. Toivottavasti mainitsi.
Muistan, että ylimielinen kommentti ärsytti minua jo silloin. Ja nyt kun se tuli uudelleen mieleen, on päässä varmaankin pari verisuonta sen takia katkennut.
Olisiko opettajan mielestä intialaisten hindujen pitänyt osata koristella hotellinsa himmeleillä ja tuomaanristeillä? Olisiko helteisessä säässä pitänyt polttaa kynttilöitä? Olisiko pitänyt laulaa Sylvian joululaulu? Ja eivätkö hanget korkeat nietokset rekiretkineen myös kuuluisi oikeaan ja aitoon jouluun?
Meillä on kummallinen halu määritellä kaikista mahdollisista maailman asioista, mikä on oikeaoppista, aitoa ja alkuperäistä. Mikä on hienostunutta ja mikä moukkamaista. Mikä on oikein ja mikä väärin.
Lopulta monissa asioissa on kyse vain tavoista ja tottumuksista, makuasioista. Joulun vietto niin kuin muutkin juhlatavat ovat syntyneet vuosisatojen saatossa, muuttuneet ja sekoittuneet kullekin kulttuurille ja kuhunkin ilmastoon sopiviksi. Ensimmäisenä jouluna Betlehemissä todennäköisesti ei ollut lunta, mutta valkea joulu on meille pohjoisen asukkaille yksi oikeaan jouluun kuuluvista asioista.
Tämän päivän joulu on pelkästään Suomessa monimuotoinen juhla, jota suurin osa meistä jollakin tavalla juhlii siinäkin tapauksessa, ettei joulun kristillisellä sisällöllä olisi merkitystä. Tämän päivän joulu ei ole vain maalaismaisemaa ja menneisyyden rekiretkiä. Joulu on myös kaupungissa, ja se saa koko ajan uusia muotoja. Joulu ei ole vain suomalainen joulu, se on kaikkien kansojen joulu.
Ehkä aitoa joulua ei ole. Tai sitten on niin, että on vain aitoja jouluja. Joulut voivat olla kulttuurisesti erilaisia ja yksittäisen ihmisen kannalta odotettuja tai vihattuja, onnistuneita tai epäonnistuneita, mutta ne ovat kaikki aitoja ja oikeita.
Itse olen siirtymässä seniorijouluvaiheeseen. Sain nimittäin diakonian vapaaehtoisten joulujuhlassa seurakunnalta lahjaksi kaksi patterilla toimivaa kynttilää. Minä, jonka mielestä vain Havin kruunukynttilät ovat olleet aitoja ja oikeita!!!
Patterikynttilät ovatkin osoittautuneet kauniiksi ja huolettomiksi. Ei tulipalon riskiä eikä vaarallisia pienhiukkasia huoneilmaan. Taidanpa ostaa ensi jouluksi muutaman lisää. Tästä taitaa syntyä uusi perinne.
Yhdestä joulujutusta en kyllä aio tinkiä, vaikka maailma miten muuttuisi. Enkelin ilmoitus paimenille on kaikissa oloissa aito ja ehdoton.
Älkää pelätkö, teille on syntynyt Vapahtaja!
Joo,
tuskin paimenet kedolla nauttivat kinkkua. lanttulaatikkoa ja rosolliakaan. Saattoi heillä kalaa ollakin. Eikä heillä tainnut olla mahdollisuutta rekiretkeen (kuten ei useimmilla suomalaisllakaan nykyisin). Lunta tuskin toivottiin, kedolla lienee ollut tarpeeksi vilvoittavaa ilman sitäkin.
Harvoin kuulee harvinaiasta joululaulua, jonka Viktor Klimenko aikoinaan lauloi: ”Kuka yksin yössä vaeltaa… …missä lienee Kristus merkkipäivänä…”
Sanankaltainen tunnelma ”biisissä” mielestäni oli kuin Kari Suomalaisen kuuluisassa piirroskuvassa ”kuokkavieras”.
https://www.youtube.com/watch?v=1FubPdh2rZA
Eräs tuttavani lähti aikoinaan Jordaniaan ”kristilliseen” työhön, ja lapset tietenkin olivat huolissaan: ”Onko siellä joulua?” Oliko ”oikea joulu” on toki oma kysymyksensä, mutta kuulemma paikalliseasta enemmistöuskonnosta huolimatta ”business-pohjainen” joulu kaupallisine tuotteineen oli sielläkin. ”Money talks….”, kuten ns. Lontoon murteella ilmaistaan. Rahakin ratkaisee…? Fiilistely onnistuu monin tavoin.
Totta, kauppamiehet osaavat kyllä hyödyntää kaiken mahdollisen. Jokohan mämmi on tullut kauppoihin?
Pirjo
Kiitos kulttuurien luomien erilaisten ulkonaisten ilmiöiden esiintymisen huomioista
Erilaisilla tavoilla on oma kulttuurinen historiansa. Otan esimerkin joulukinkusta. Se liittyi jo hyvin vanhaan paastonaikaan joulun edellä. Silloin ei syöty lihaa.
Aikoinaan maalaisympäristössä tehtiin syysteurastukset marraskuussa. Silloin ei kuitenkaan ollut sopivaa syödä lihaa, koska pikkupaasto oli alkanut Martin-päivänä ja se jatkui jouluyöhön keskiyöhön saakka. Niinpä ihmiset odottivat paastonajan päättymiseen asti aina jouluaaton vaihtumista jouluksi. Keskellä yötä sitten alettiin mässäjäiset, joulukinkku oli tuolloin pitojen kunkku.
Olen aikoinaan pitänyt ruotsinkielisen luentosarjan, missä käsittelin kristillisen uskon opin vaikutuksia ihmisten juhlakalenteriin ja sitä kautta tapakulttuurin eri ilmenemisiin.
Kiitos Pirjo blogistasi!
Ehkä olennaista on erottaa Kristuksen syntymäjuhlan viettäminen ja toisaalta erilaiset tavat juhlistaa talvipäivän seisausta.
Ensimmäistä vietetään valmistautumalla paastolla ja osallistumalla jumalanpalveluksiin ja esim. jouluevankeliumia lukemalla.
Jälkimmäiseen on lukuisia tapoja alkaen tavaroiden ostamisesta lahjoiksi aina hillittömiin syöminkeihin ja juopotteluun.
Jari, hyvä huomio. Kristillinen joulu on aikanaan sijoitettu talvipäivän seisauksen paikkeille. Nyt kun joulun kristillinen luonne on vähentynyt, palataan tavallaan takaisin muinaisten roomalaisten saturnaliaan. Tai muiden kansojen vastaaviin juhliin.
Omiakin syntymäpäiviä voi juhlia ihan eri päivinä, kuin ne oikeasti on. Emmehän joulussa juhli sitä päivää, jona Vapahtajamme syntyi vaan sitä että Jumala syntyi veljeksemme ja kaltaiseksemme ja näin osoittaen meille Jumalan iankaikkisen rakkauden.
Pekka, hyvä huomio. Itse en niinkään ajatellut joulun ajankohtaa vaan sitä, kuinka luomme aika kehällisistä asioista oikean joulun tuntomerkkejä. Joulu on jotain syvempää kuin kysymys siitä, onko koristeena ilmapallo vai olkitähti tai onko ruokana nakkeja vai lanttulaatikkoa. Ja toisten juhlatavat ovat yhtä oikeita kuin omani.
Eläke-pappimme Tauno Kuusinen sanoi, että hänellä on Joulu joka päivä.
Oma Joulunaika alkoi vauvojen Muskari-joulujuhlasta. Jouluhan on lasten juhla. Juhlimme pientä lasta seimessä ja pyrimme tuottamaan lapsille iloa. Ilman lapsia Joulu ei oikein tunnu edes Joululle. Siten oli kiva päästä vauvamuskariin mukaan. Nautin sydämeni pohjasta aina kun näen pieniä. Jos tulee sopiva tilanne niin pyydä saada hetken pitää sylissä.
Siihen moni piltti on tyytyväisenä nukahtanut.
Jokaisessa maassa on omat ’oikeat’ joulunsa.
Belgiassa lapset saivat lahjansa perinteisesti Pyhän Nikolauksen päivänä (6.12.). Mutta tästä on kyllä alettu lipsua.
Ennen aikuiset eivät antaneet lahjoja jouluna vaan uudenvuoden aattona. Tämäkin tapa on häviämässä.
Yksi ystäväni vietti joulun Gazassa. Sekin oli oikea joulu. Voitte kuvitella, millainen joulu se oli. Tuli ehkä lähelle sitä Jeesuksen ensimmäistä joulua, jolloin lapset määrättiin tapettaviksi.