Tasavallan presidentti Alexander Stubb toivoi uudenvuoden puheessaan, että puhaltaisimme yhteen hiileen ja että eduskuntapuolueet löytäisivät yhteisen sävelen. Stubb sanoitti puheessaan tarvetta vahvistaa yhtenäisyyttä – sillä heikko taloustilanne ja sisäinen kahtiajakautuminen antavat presidentin mielestä enemmän aihetta huoleen kuin ulkoinen turvallisuutemme.
Missä on se yhteinen hiili, joka pitäisi löytää ja sitten puhaltaa siihen yhdessä?
Minuun teki aikanaan vaikutuksen Jean-Jacques Annaudin ohjaama elokuva Taistelu tulesta (1981). Esihistoriallinen heimo vaali hehkuvia hiiliä astiassa ja sai tehtyä siitä tulen – kunnes kömpelyyksissään pudottivat tulen suon silmään. Kaikki puhaltelivat yhteen hiileen, mutta se pysyi sammuneena. Eri henkilöt osoittivat tärkeyttään kertomalla, miten he olivat ainutlaatuisesti vaalineet tulta – Aatr – jonka muut päästivät sammumaan. Usein toistuvan sanan Aatr lisäksi elokuvassa ei juuri muita sanoja olekaan.
Muualta haettukaan tuli ei kauaa palanut. Ongelmaan löytyi ratkaisu, kun vieraasta heimosta tullut nuori nainen opetti tulenteon. Tulenteon taito antoi turvallisen perustan elämälle: lämmön, valon, ravinnon kypsentämisen, villipetojen torjumisen.
_ _ _
Nyt ei ole selvää, mikä on yhteinen hiili. Eri intressiryhmät kutsuvat kaikkia puhaltamaan heidän hiileensä. He vakuuttavat sen olevan se yhteinen hiili, jonka varassa yhteinen elämä lepää. Jos toiset eivät sattuisi tunnustamaan ”yhteisen hiilen” merkitystä, seuraa siitä panettelua ja vihapuhetta.
_ _ _
Missä on yhteinen hiili? Tasavallan presidentti nosti puheessaan esille joitakin näkökulmia: voisimme löytää yhteisen hiilen keskittymällä oleelliseen, olemalla arvopohjaisia realisteja ja pyrkimällä ratkaisuun, vaalimalla yhtenäisyyttä, keskinäistä luottamusta ja maanpuolustustahtoa, sekä panostamalla kulttuuriin, koulutukseen ja sivistykseen, jotka ovat henkistä huoltovarmuutta.
Ensimmäisessä uudenvuoden puheessaan Tasavallan presidentti ei luonnollisesti voi käsitellä kaikki teemoja yksityiskohtaisesti, ei varsinkaan sisäpolitiikan alueelta, missä hän puhuu ennen kaikkea arvojohtajana.
Tahdon kuitenkin itse pohtia näin vuoden alussa asioita, joiden varassa yhteinen elämä lepää. Ehkä niistä löytyy myös joku yhteinen hiili? Teen sen listan muodossa:
- Kotimaisen ruoan ja energian riittävyyden varmistaminen kaikissa oloissa.
- Kotimaisen teollisuuden kilpailukyvyn parantaminen vihreän siirtymän kautta.
- Lisää työntekoa ja työllisiä yrittäjyyttä ja työnteon kannattavuutta tukemalla.
- Kouluviihtyvyyden ja oppimisen lisääminen, koulutustason nosto.
- Lisää työikäisiä maahanmuuton, avioliittojen ja syntyvyyden kautta.
- Eriarvoisuuden vähentäminen ihmisten ja alueiden väliltä.
- Haitallisen kulutuksen vähentäminen, luonnon puhtauden ja monimuotoisuuden parantaminen.
- Fyysisen kunnon parantaminen, ylipainon vähentäminen.
- Huumeiden ja alkoholin käytön, rahapelien ja haitallisen median vähentäminen.
- Kulttuurin tukeminen.
Olisiko tässä hiiliä, joihin olemme valmiit yhdessä puhaltamaan? Joka tapauksessa on välttämätöntä puhaltaa hiilettömyyteen. Ilmastonmuutos ei muutoin hidastu.
”Lopulta kaikki riippuu meistä itsestämme. Sinusta ja minusta. Meidän korviemme välistä.”
Rintama kulkee korviemme välissä.
Minusta suomalaisen kulttuurin tukeminen on ihan fundamentaalisen tärkeää. Jos meillä ei sitä olisi, en näkisi tarvetta tätä maata puolustaa. Kulttuuri nojaa paljolti myös kieleen. Jos nuoret eivät enää lue, miten käy suomenkielen? Nämä molemmat liittyvät koulutuksen ja sivistyksen tukemiseen. Valitettavasti nämä asiat nykyhallituksessa mielletään enempi tarpeettomina kuluerinä.
Toinen tärkeä alue on Suomen luonnon suojelu. Mutta valitettavasti tätäkään – vaikka presidentti asian puolesta puhuikin – hallitus toimillaan ei yhtään edistä.
Suomi on länsimainen demokratia. Meitä johtavat sellaiset ihmiset ja heidän edustamansa aatteet, joiden taakse suurin osa suomalaisista on asettunut.
Yhteinen hiili näyttää olevan rasismi, ikärasismi, uskontojen halventaminen, misogynia.
Noissa Pekka Särkiön listassa on varteenotettavia aiheita. Ehkäpä ongelmana vain on se, että samoilla termeillä tarkoitamme nykyisin eri asioita. Ehkäpä tässä voisi olla eräs syy Seija Rantasenkin toteamukselle.
”Lisää työntekoa ja työllisiä yrittäjyyttä ja työnteon kannattavuutta tukemalla.” Muotoilisin tuon lopun: työllistämisen kannattavuutta tukemalla.
Pekka S.,
Raamatussa on kaikki mitä elämään ja Jumalisuuteen tarvitaan, vt. 2.Piet.1:
3 Koska hänen jumalallinen voimansa on lahjoittanut meille kaiken, mikä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan, hänen tuntemisensa kautta, joka on kutsunut meidät kirkkaudellaan ja täydellisyydellään,
Avainilmaisu on, ”Hänen tuntemisensa kautta”, mikä on Kristuksen sisällinen tunteminen, olla uskossa.
Eli kaikki 10 kohtaasi tulevat ”hoidetuksi” sosiaalisesti sen Voiman kautta minkä Jumala uskoontulossa ihmiseen lahjoittaa. Koska tästä on mm. sakramentalisen pelastusopin vaikutuksesta eriäviä mielipiteitä, niin on syytä mainita, että Jumalan Voima vaikutta uskoontulleessa siinä laajuudessa kuin ao. ”sallii”.
Jumala on asettanut ihmisen tajun oikeasta ja väärästä, joka toimii Jumalan suunnitelman hyväksi ihmisen kuolemaan asti, koska ilman Jumalan lahjoittamaa Voimaa/Uskoa ihminen päätyy iankaikkiseen kadotukseen. Siis olemme Jeesuksen seuraajia (Christianos) vapaasta tahdosta.
Eli kymmenen kohdan ohjelma kirkon/yhteiskunnan kohennukseksi on hyvä. Uskon kuitenkin, että jokainen uskoontullut Jeesuksen seuraaja pystyy paremmin noudattamaan näitä Raamattuu perustuvia kohtia kuin ei-uskova, koska nuo pyrkimyskehoituksesi ovat uskossa sulautuneet ja näin ollen vahvistavat Jumalan ihmiselle antamaa tehtävää, jolloin ihmisen ”korvien väli”, eli käsityskyky luotiin, vt. 1.Moos.1:26.
Tilastotutkimuksista en tiedä. Kuitenkin ”yhteisen hiilen” kenties merkittävin piirre lienee kuitenkin sen muistaminen, että kaikki me olemme syntisiä, vajavaisia ja itsekeskeisiäkin, olimmepa sitten siivosyntisiä tai julkisyntisiä. Emmekä me ns. uskovaiset taida olla aina sellaisia, jotka eettisyydessä päihittäisimme ”jotkut muut”. Ainakin mieltä tuon tuostakiun unhoittuu, että emme me oman erinomaisuutemme perusteella pitkälle pötki. Jostain ulkopuoleltamme ”pötkimistoivo” tulee saada.
Ehkä yksi ”yhteisen hiilen” perusta olisikin laskettava siihen, että luopuisimme uskostamme omaan erinomaisuuteemme ja perustaisimme ”yhteisen hiilen” ihan oikeaan totuuteen, myös siihen epämiellyttävään sellaiseen. Totuudellahan on sekä mukava että epämukava puoli.
Tässä on tainnut käydä kuten vanhassa koululaiskaskussa. Piispa kysyi tarkastaessaan kansakoulua, mikä on kaikkien tuntema pörröhäntäinen eläin, joka hyppii puusta puuhun. Poika vastasi: ”Yleensä ottaen se on orava, mutta kun piispa kysyy, se on varmaankin Jeesus.” Pekka Särkiön kirjoitus käsittelee presidentti Stubbin maallista uudenvuoden puhetta. Kotimaan keskustelusivulla kuitenkin käännetään asia hengelliseksi.
Martti,
Ensinnäkin, kaskusi on huippu!
Toiseksi, tämä on lähinnä hengellinen foorumi. Mutta vaikkei olisikaan, niin mitä uskoviin tulee, niin heitä kehotetaan tutkistelemaan kaikkia asiat hengellisesti. Löydät kohdan, varmaan, Raamatusta.