Netti toi kaiken tiedon kaikkien saataville. Nyt niin muodikas ”faktantarkistus” on keksintö, jolla epämiellyttävät mielipiteet tai informaatio yritetään korvamerkitä ja rajata mahdollisuuksien mukaan tarjonnan ulkopuolelle. Tuntuu, että se on oikeastaan vain propagandan yksi muoto. Oikean tai perustellun tiedon esittäminen ei riitä, vaan täytyy jotenkin taivuttaa myös tulkintahorisonttia ja pyrkiä rajaamaan näkymiä. Tämä on kuin institutionaalista tyhmentämistä, systeemistä dementoimista.
Minulla on todella hyviä kokemuksia YLE:stä, erityisesti Lapin aluetoimituksista. Ne ovat olleet vuosia lähellä lappilaisia kuulijoita, puhuneet pohjoisen ihmisen puolesta. Toimittavatkin ovat olleet toimeliaita.
Vuosikymmenien ajalta tunnen toisaalta myös poliittisen ja äkkiväärän YLE:n. Muistan politisoituneen ”reporadion” ja neuvosomielisen ajan. Muistan vasemmistolaisen YLE:n, joka näki maaseudun lähinnä taakkana ja voivuorien tuottajana. Se ahdisti meitä, jotka elää kituutimme kehitysalueilla.
Nyt tuntuu siltä, että ”woke” ja faktantarkistuksen ideologinen tehtävä on jälleen voimaannuttanut poliittisen ja propagandistisen YLE:n. Joistakin uutisten muotoiluista paistaa, että jos tosiasiat puhuvat muuta, sen pahempi tosiasioille. Tämän saimme havaita joulupäivän aamuna useampaan kertaan tasatunnein toistetuista YLE:n Radio Suomen uutisista. Jouluaamu ja joulun kristillinen sanoma oli uutistoimituksen ja YLE:n mielestä siinä määrin vastenmielinen, että siitä oli rakennettava negatiivinen uutinen parhailla valeuutisen tekemisen menetelmillä.
Koko jouluaamun 25.12.24 YLE:n Radio Suomi tuuttasi uutista: ”Joulukirkkoperinne hiipuu.” Se tuntui lähes koomiselta, kun ihan runsaasti kansoitetusta joulukirkosta autoon tultuani YLE:n uutinen toistui ja toistui. Miksi yleensäkin piti olla uutisoimassa negatiivisen kautta, kun olisi voinut uutisoida jotenkin tunnelman mukaisesti joulunvietosta. Muina päivinä olisi ollut tilaa moitiskella tai vähätellä.
Kirkkotilaisuuksissa esimerkiksi meidän seurakunnassamme kävi joulun aikana toistatuhatta osallistujaa. Perinteen sammumisesta tai hiipumisesta puhuminen on asian vääristelyä, sen verran kovia kävijämäärät olivat, vaikka prosentuaalisia muutoksia onkin havaittavissa. Paremminkin olisi syytä kysyä, miksi suosio kuitenkin säilyy näinkin suurena, vaikka muuten yhteiskunta sekularisoituu.
YLE:llä näemmä osataan rakentaa journalistisesti valeuutinen. Sanavalinnat ovat tärkeitä. Siksi nyt oli valittu otsikkoonkin verbi ”hiipua”. Se luo mielikuvan sammumisesta ja loppumisesta ikään kuin toivottuna tai lopullisena seurauksena. Toisaalta se on verbinä niin epätarkka, että voidaan väittää sen vain kuvaavan prosentuaalista laskua vuosikymmenten saatossa. Valeuutisten savavarastoon kuuluu esimerkiksi se, että numerot romahtavat ja niin edelleen. Joku antaa tietoja, mutta joku vain väittää.
Jouluaamuna vaihdoin kanavaa. YLE:n Radio Yksi tarjosi Riston valinnan ja jouluista kirkkomusiikkia Euroopasta. Toimittaja itse totesi: ”Kun hoidat perinteitä, perinteet hoitavat sinua.” YLE:ssä on siis tämäkin puoli — hyvä niin. Kuten sanoin monesta asiasta olen YLE:ssä kiitollinen. Edelleen myös aluetoimitusten anti on ehtaa ja kiinnostavaa, ainakin minun mielestäni.
Pentti Tepsa
Aika moni tuntemani henkilö tuntuu olevan kyllästynyt YLE:n ”tiettyyn linjaan tietyissä asioissa” (= ideologiseen suuntautumiseen) ja ovat siirtyneet podcastien ym pariin, joissa asioiden eri puolia tuodaan esille monipuolisemmin.
Sinänsä lienee totta, että kristinuskon asema Suomessa on vähenemässä. Toisaalta sen merkitystä myös pyritäänkin vähentämään tai ”selittämään pois”. Mikä on YLEn asema tässä rintamassa, jääköön viisaampien pohdittavaksi.
On mielestäni oireellista, että YLE uutisissaan esittelee (= mainostaa ja markkinoi) omia ohjelmiaan ja ohjelmatuotantojaan, jotka eivät mitenkään liity relevantteihin uutisaihesisiin asiaperspektiivistä. Lisäksi YLE:n ”rummuttama” toisto ”maailman luotettavimmat uutiset” saa minut pikemminkin skeptiseen suuntaan taipuvaikseksi kuin luottamuksen suuntaan taipuvaiseksi.
Mielipiteitä tietysti on monia Ja näkemyksiä on monia. Kokemuksiakin on monia. On siis moninaisuutta.
En minä toki YLE kokonaisuutena huonona pidä. Yhä enemmän huomaan seuraavani muita medioita.
Joulukirkkoperinne hiipuu ainakin täällä Raamattuvyöhykkeen ytimessä. Kolme aattojumalanpalvelusta tai -hartautta kokosi vähän yli 1000 kävijää ja jouluaamu 130 seurakunnassa, jonka jäsenmäärä on 5100+. Jouluaamun osanottajamäärät ovat olleet pienessä laskusuunnassa jo kauemmin. Kirkossa lähes joka pyhä käyvien määrä on pikkuisen noussut, samalla kun suurina juhlapyhinä kirkossa käyvien satunnaisten osallistujien määrä on vähentynyt.
Olisikohan maamme toimittajakunnasta iso osa on noin ennakko-oletetusti kiinnostunut uutisoimaan kristinuskon häviämisestä ja sen merkityksen vähenemisestä?
Yle puhuu ”käännytyslaista”, vaikka termi on lähinnä vasemmisto-opposition keksimä propaganda sana.