”Meidän mielestä homous on väärin. Miehen pitäis saada määrätä, mies on johtaja. Miehet on kovia, ne osaa tapella ja on hyviä paineen alla.” (1. esiintyjä)

Viime päivinä on kohuttu YLEn jutusta, joka kertoo nuorten miesten asenteiden naisiin muuttuneen alistavaksi. 9-luokkalainen suomalaispoika (2. esiintyjä) kertoo siinä risti kaulassa[1], kuinka tulevaisuudessa haluaisi, että mies elättää, vaimo jää kotiin, ja kaikissa asioissa nainen ei saa päättää. Naisten asiat, kuten tyttären, kuuluvat kuitenkin naisille. Monet koulun miehet yhtyvät mielipiteisiin.

Nostaako ’raamatullinen naisia alistava malli’ taas päätään, vai mistä oikein on kyse?

”100 vuotta sitten elänyt ihminen, joka tuli tänne vahingossa,”

kommentoi yläkoululainen tyttö YLEn oppilaille näytämää Andrew Taten somevideota, jolla YLE kehysti laukauksensa nuoria miehiä kohden. Artikkelin alku pohtii, että Taten malli on uinut peruskouluihin. Lähemmällä tarkastelulla tästä ei kuitenkaan taida olla kyse. Nimittäin: ”Tämä tamperelainen yläkoulu on monikulttuurinen, ja sen käytävillä puhutaan 49:ää eri äidinkieltä.” Toimittajakin tekee tästä johtopäätöksen: ”Perinteiset ’sata vuotta vanhat’ sukupuoliroolit tulevat kouluun myös oppilaiden kodeista ja kulttuuriperimästä.”

Nuoret elävät nykyään kaupungeissa islaminuskoisten keskellä. Useammassa pääkaupunkiseudun koulussa on muslimienemmistö. Se näkyy kielessäkin: YLEn artikkelin alku, samoin kuin nuoren miehen puhe videolla, kuulostaa aivan islamin opetukselta, intonaatio samalta kuin kurdiystävälläni. Myöhemmin jutussa haastatellaankin oppilaskunnan puheenjohtajaa, joka on kurdi.

”Wallahit” ja ”mä vannon” -hokemat nuorisokielessä nähdään helposti kulttuurin rikastumisena, mutta yllätytään, kun nuoret alkavat omaksua myös käyttäytymismalleja ja käsityksiä. Syyllinen halutaan löytää kouluun katsottavaksi tuodusta somettavasta valkoisesta miehestä, ei luokasta ja nuorten ympäristöstä. Ystäväpiiristä löytyy silti selkeästi jo monta perhettä, jossa nainen todellakin on kotona ja mies tekee kaikki päätökset, samoin kuin monta nuorta islamin apologeettaa, jotka kertovat koulussakin, miksi näin tulee olla.

Asia jutusta päätellen tajuttiin kyllä, mutta vetämään omia vankkureita ja kasvattamaan miesten ja naisten vastakkainasettelua tarvittiin oman yläkoululaisen poikani mukaan jo kolme vuotta sitten vanhentunut Tate. Sillä miltäpä olisi kuulostanut otsikko: ”’Meno on ajoittain mennyt ihan älyttömäksi’, sanoo rehtori – naisvihamielinen islam villitsee poikia yläkouluissa?” Monet islamilaiset kulttuurinormit ovat tosin paljon 100 vuotta vanhempia. Osa taas on uusia, reaktiivisia vastauksia länsimaisen kulttuurin maallistumispaineeseen.

Kun diagnoosi puuttuu, puuttuvat ikävä kyllä lääkkeetkin. Pahemmaksi asian tekee nimittäin samanaikainen pyrkimys poistaa maan perinteisen uskonnon läsnäolo kouluista. Vahvan toisen uskonnon läsnäolo arjessa vahvistaa kyllä myös oppilaiden omaa uskonnollisuutta, kuten kaikkialla poikien lisääntynyt uskonnollisuus ja kaularistit kertovat, mutta vaikuttaa samalla sen tulkintaan. Jos kehitys huolestuttaa, ristikaulaiset pojat saattaisivat olla valmiita kuuntelemaan mielekästä opetusta.

Vieressä meillä on kuitenkin kirkko, joka kertoo, että eettiset ja parisuhdekysymykset ratkaistaan luonnollisella järjellä, ja jokainen on tähän kykenevä ilman mitään erityistä ilmoitusta. Näitä kysymyksiä ratkotaan sitten koulun käytävillä, jossa arjessa läsnä olevat esikuvat joutuvat kamppailuun.

Kristillinen luonnollinen järki ja sen lähtokohdat

Käsitys luonnollisesta järjestä on itsessään teologinen termi, joka liittyy ymmärryksen valon kolmijakoon luonnon, uskon ja taivaallisen kunnian valoksi keskiajan filosofiassa ja teologiassa. Se on syvästi kristillinen käsite, joka edellyttää monia eurooppalaisessa kulttuuripiirissä itsestäänselvinä pidettyjä oletuksia ihmisen ja hänen hyvänsä luonteesta.

Jutun ensimmäisen videon perusteella vaikuttaa siltä, että kaikki opettajat eivät ole lainkaan valmiita siihen, että näitä itsestään selvinä pidetyttyinä kulttuurillisia käsittetteitä, kuten tasa-arvoa, ei ainoastaan haasteta, vaan pidetään merkityksettöminä. Perusteita ei kuitenkaan osata lausua. Mistä on kyse?

Kristillinen jumalakuva ja inkarnaatio sisätävät eurooppalaisen kulttuuripiirin kannalta olennaisia ideoita, jotka pohjautuvat uskontoon, mutta läpäisevät kulttuurin. Yksi näistä on ajatus voiman kätkeytymisestä heikkouteen. Korkein ei hallitse kaikkivallalla ja -voimalla, vaan alentuu ihmiseksi ja ristille ja osoittaa palvelevaa rakkautta. Kristuksen ja seurakunnan suhde on yksi kristillisen avioliiton paradigmoista.

Samaan liittyy myös käsitys vakuuttamisesta ja suostuttelusta. Jumalan valtakunta ei ole vastustajien tuhoamista, vaan sydämen kääntämistä rakkaudella ja totuudella. Ajatus, että intressiristiriitojen, joissa vahvin voittaa, sijaan on yhteinen hyvä, jossa kaikki voittavat.

Kolmanneksi persoonallisuuskäsite, joka perustuu kolminaisuusoppiin. Ihmisessä on perustavaa hengellinen ja henkinen persoona, Jumalan kuva; ei sukupuoli; minkä vuoksi jokaiseen persoonaan tulee suhtautua kunnioituksella, oli tämä mies tai nainen. Kristuksessa – hengellisessä valtakunnassa – ei ole miestä eikä naista.

…ja lopputulos

Ilman näitä perustavanlaatuisia tulkintaedellytyksiä myös Paavalin opetuksia avioliitosta voidaan tulkita väärin. Kirkon avioliittokäsitykseen tuoma keskeisin muutos oli, kun morsiamelta kysytään: ”tahdotko”. Se mursi sukujen vallan ja muutti naisen aseman kauppatavarasta persoonaksi. Oikeastaan muut muutokset, joiden kehittymistä Joseph Henrich kuvaa laajassa kirjassaan eurooppalaisen ihmisen synnystä kirkon perhekäsityksen sivutuotteena, liittyvät kaikki tähän (tästä aiheesta ks. tämä blogi).

On siten vaarallista, kun uskonto yritetään poistaa kulttuurista, sillä uskonto on se lähde, josta kulttuurin arvot ja käsitykset lopulta kumpuavat. Tilalle on kyllä tulijoita. Ettei vain kävisi niin kuin sille sukupolvelle, jota Jeesus varoittaa, että kun henki löytää huoneen ”tyhjillään, lakaistuna ja hyvässä järjestyksessä, silloin se hakee seitsemän vielä pahempaa henkeä, ja ne tulevat sisään ja asettuvat sinne asumaan.” (Matt. 12:43-45; Luuk. 11: 24-26).

[1] YLE on tänään 10.1 joskus klo 15 maissa, poistanut kohdan videosta kuvan ja jättänyt vain äänen ja nimen, ehkä yläkoululaisen suojelemiseksi. Puolestani nimenkin olisi saanut samalla anonymisoida, sillä valitettavasti tällainen jukisuus voi johtaa kiusaamiseen, aikuisten nettiraivoon ja nettimeemiksi päätymiseen. Ohessa siksi vain kuvakaappauksesta leikattu otos pojan ylävartalosta.