Tammikuun 18. päivänä vuonna 2003 meidät vihittiin kristilliseen avioliittoon Kamerunissa.
Tänään 18.1.2025 on kulunut 22 vuotta tuosta juhlasta. Kuvassa valokuva vihkipäivältä.
Oma armaani Colette kotosalla nykyisin
Puhumme Jumalan voimasta kolmantena sunnuntaina loppiaisesta.
Tässä maailmassa moni luottaa ulkonaiseen ja katoavaan voimaan. Kuvittelevat asioiden järjestyvän, kunhan vain näyttää riittävän lujalta.
Maailmankaikkeuden suurin voima on kuitenkin mittaamattoman suuri. Jumalan voima on ääretön. Mikään mittari ei häntä pysty tutkimaan. Mutta hän itse näkee kaiken ja tietää kaiken. Hänen vaikutuksestaan kaikki se, mikä on olemassa, on saanut syntynsä ja pysyy yhä voimassa, vain siksi, että hän on kaiken luonut ja pitää yllä kaiken.
Suuressa armossaan ja rakkaudessaan meitä ihmisiä ja koko elämäämme – niin ja myös koko maailmaamme kohtaan – hän on itse astunut alas kunniastaan. Hän tuli alas Jumalan taivaasta tänne maan päälle. Hän otti ihmisyyden olemukseensa neitsyt Mariassa. Näin hän, kaiken Luoja, on tullut luotujensa vertaiseksi. Kaiken ylläpitäjä ylläpidettävien keskuuteen. Hän itse omasta tahdostaan. Hän teki aloitteen. Hän toimi. Hän teki kaiken alusta loppuun asti.
Hän itse on kaiken täyttänyt maan päällä. Hän osti meidät vapaiksi synnin, kuoleman ja Perkeleen vallasta. Kerran hän tulee kirkkaudessaan. Silloin hän saattaa kaiken täydellisesti kuntoon. Hän tulee kaikkien nähden. Kaikki näkevät hänet taivaan ja maan täydellisenä Hallitsijana.
Paavali sanoo:
Minä en häpeä evankeliumia, sillä se on Jumalan voima
Jeesuksen sovitti maailman itsensä kanssa. Tästä sovintotyöstä pitää kertoa kaikille. Jokainen ihminen maailmassa on oikeutettu tietämään, kuka meidät on luonut, kuka pitää elämäämme yllä ja kuka meidät on yhdistänyt Jumalan kanssa elämään. Olemme Jumalan rakkaudesta osallisia, koska Jeesus on kaiken täyttänyt sovinnon aikaansaamiseksi. Jeesus on Vapahtajamme.
evankeliumia, sillä se on Jumalan voima ja se tuo pelastuksen kaikille,
Jumalan hyvyys ja rakkaus kohtaavat ihmisen Jumalan sanan saarnassa. Evankeliumin välityksellä Jumala herättää uskon. Uskon synty on Jumalan oma työ. Jeesus on voimallinen. Hän antaa uskon.
Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon.
Usko on luottamusta siihen, että Jumala hoitaa hommansa. Usko turvautuu Jumalan lupaukseen. Usko on kunnian antamista Jumalalle, joka kaiken on tehnyt meidän puolestamme. Siksi usko on rohkeaa. Usko toimii, elää ja vaikuttaa. Elämämme lepää Jumalan työn varassa. Siksi uskon lahja on elämä.
Usko ei ole oma tekomme, ei oman tahtomisemme tulos eikä omien voimiemme varassa. Sillä usko ottaa vastaan Jumalan työn, luottaa Jumalan hyvään tahtoon ja hakee suojansa Jumalan voimasta. Näin myös meidän vanhurskautuksemme on Jumalan lahjaksi antamaa. Jumalan hyvyyden ja armon takia kelpaamme Jumalan edessä.
Sunnuntai 26.1.2025
3. sunnuntai loppiaisesta
Jeesus herättää uskon
Toinen lukukappale eli epistola: Room. 1:16–17
Kirjeestä roomalaisille, luvusta 1
Minä en häpeä evankeliumia,
sillä se on Jumalan voima
ja se tuo pelastuksen
kaikille, jotka sen uskovat,
ensin juutalaisille, sitten myös kreikkalaisille.
Siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon.
Onhan kirjoitettu:
”Uskosta vanhurskas saa elää.”
Kolmannen sunnuntain loppiaisesta aihetta esitellään ja teksstit näytetään täällä
https://www.kirkkovuosikalenteri.fi/kalenteripaiva/sunnuntai-26-1-2025/
Roomalaiskirjeen luku yksi on luettavissa täältä suomeksi 2020 ja 1992 käännökset, ruotsiksi 2000 käännös, pohjoissaameksi 2019 ja vienenkarjalaksi 2011.
https://www.raamattu.fi/raamattu/UT2020,B2000,KR92,KAR11,Biibbal/ROM.1
Näin juhlapäivänä vaimoni Coletten kansss minulla on ilo kertoa, miten hyvin Sananlaskujen viisaus pitää paikkansa elämän kulun kanssa.
Sananlaskut:
18:22 Joka vaimon löysi, se onnen löysi, sai Herralta mielisuosion.
Myöhästyneet onnittelut vaan sinne ja kristillisen elämä antaa myös vaakatasoon anteeksiantamusta kun elämme Jumalan sanan yhteydessä . Oletko kauan ollut lähetyskentällä ulkomailla ?
Timo
Kiitos kommentistasi!
Kiitos onnitteluista!
Todellakin. Meidän rakkautemme saa voimansa Jumalan rakkaudesta.
Sain sisäisen lähetyskäskyn jo vuonna 1963, mutta käytännössä pääsin lähtemään eli sain ulkoisen kutsun vasta vuonna 2001. Olin SLEY:n palveluksessa 2001- 2008. Kamerunissa vuodet 2001 – 2007 ja loput kotimaan kauden lähetti. Olin leski kun menin Kameruniin. Suomeen palattuani mukanani oli kolme prinsessaa, rakas vaimoni ja pari ihanaa pikkuprinsessaa. Vaimoni isoisä oli Hänen majesteettinsa, siitä prinsessan arvonimet.
Tuo kausi sattaui sellaiseen saumaan, että Kamerunin kirkko kasvoi rajähdysmäisesti. Uusia seurakuntia perustettiin valtavasti, uusia raamatunkäännöksiä syntyi lukuisia ja pappien määrä lisääntyi suuresti: esim vuonna 2004 ylitimme 100 papin rajan, vuonna 2006 heitä oli 156 ja lähtiessämme 2007 lukumäärä oli 177 pappia.
Ihmetellen sain nähdä, miten Jumala antoi työnsä mennä eteenpäin.
Kiitos siitä hänelle!
Tekstissä puhutaan Jumalan vanhurskauden ilmestymisestä:
Siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon.
Augsburgin tunnustus puhuu vanhurskauttamisesta seuraavasti:
IV Vanhurskautus
Samaten seurakuntamme opettavat, että ihmiset eivät voi tulla vanhurskautetuiksi Jumalan edessä omin voimin, ansioin tai teoin, vaan että heille annetaan vanhurskaus lahjaksi Kristuksen tähden uskon kautta, kun he uskovat, että heidät otetaan armoon ja että synnit annetaan anteeksi Kristuksen tähden, joka kuolemallaan on antanut hyvityksen synneistämme. Tämän uskon Jumala lukee edessään kelpaavaksi vanhurskaudeksi (Room. 3 ja 4). (Room. 3:21 ss; Room. 4:5)
Vanhurskautuksemme on uskosta ei teoista. Tästä tekstimme sanoo:
”Uskosta vanhurskas saa elää.”
Augsburgin tunnustuksen puolustus lausuu tämän saman perusteellisesti selittäen. Otan tähän vain pienen katkelman:
Usko Kristukseen vanhurskauttaa
Ettei nyt kukaan luulisi meidän puhuvan sellaisesta uskosta, joka ei mitään vaikuta, pelkästä historiallisesta tiedosta, meidän on aluksi selitettävä, miten usko ihmisessä syntyy.
Sitten haluamme toisaalta osoittaa, että usko vanhurskauttaa, ja sen, miten tämä asia on käsitettävä, ja —-
Luukkaan viimeisessä luvussa (Luuk. 24:47) Kristus käskee nimessään saarnata parannusta ja syntien anteeksiantamusta.
Evankeliumihan osoittaa, että kaikki ihmiset ovat synnin alaisia ja että he kaikki ovat vikapäät iankaikkiseen vihaan ja kuolemaan. Samalla se tarjoaa Kristuksen tähden syntien anteeksiantamuksen ja vanhurskautuksen, joka otetaan vastaan uskolla.
Parannussaarna, joka osoittaa meidät syyllisiksi, saattaa omattunnot todellisten ja vakavien kauhistusten valtaan. Näin pelästytettyjen sydänten on määrä taas saada lohdutus. Se tapahtuu, jos he uskovat Kristuksen lupaukseen, että meillä hänen tähtensä on syntien anteeksantamus.
Tämä usko, joka noiden ahdistusten alaista ihmistä rohkaisee ja lohduttaa, ottaa vastaan syntien anteeksiantamuksen, vanhurskauttaa ja tekee eläväksi. Juuri tämä lohdutus tietää uutta, hengellistä elämää. Kaikki tämä on selvää ja ilmeistä. Hurskaat ihmiset voivat sen käsittää, ja siitä on kirkon todistus.
Täältä voi lukea koko vanhurskauttamista käsittelevän kohdan:
https://tunnustuskirjat.fi/puolustus/IVu.html
Schmalkaldenin opinkohdat puhuvat myös uskosta vanhurskauttamisesta:
13. Kuinka tullaan vanhurskaaksi Jumalan edessä? Hyvät teot
En näe mitään syytä muuttaa tähän asti alituiseen toistamaani opetusta: Uskon kautta me saamme, (Ap.t. 15:9 kuten pyhä Pietari sanoo, aivan uuden puhtaan sydämen, ja Kristuksen, Välittäjämme tähden Jumala tahtoo pitää ja pitääkin meitä täysin vanhurskaina ja pyhinä.
Vaikka synti ei vielä ole lihastamme kokonaan poissa tai kuollut, Jumala ei kuitenkaan tahdo sitä ottaa lukuun eikä siitä tietää.
Tätä uskoa, uudistusta ja syntien anteeksiantoa seuraavat sitten hyvät teot. Sitä, mikä niissäkin vielä on syntistä ja puutteellista, ei kuitenkaan Kristuksen tähden lueta synniksi eikä puutteeksi. Ihmistä on kokonaan, niin henkilön kuin tekojen puolesta, sanottava vanhurskaaksi ja pyhäksi, ja sellainen hän onkin, sillä Kristuksen sulaa armoa ja laupeutta on ylen määrin ylitsemme vuodatettu ja suojaksemme levitetty. Siksi emme juuri kehtaa tekojemme ansiollisuudella komeilla, mikäli niitä tarkataan ottamatta huomioon armoa ja laupeutta. Me noudatamme Raamatun sanaa: (1 Kor. 1:31 ”Joka kerskaa, sen kerskauksena olkoon Herra”, nimittäin se, (2 Kor. 10:17 että hänellä on armollinen Jumala. Näin kaikki on kohdallaan. Mutta sitten me sanomme vielä, että usko ei ole oikea vaan väärä, jos sen seurauksen ei ole hyviä tekoja.
Kuuntelin äänikirjana Roomalaiskirjeen amharaksi
https://www.wordproject.org/bibles/audio/17_amharic/b45.htm
Amharaa puhutaan Etiopiassa. Se kuuluu afroaasialaisten kielten seemiläisiin kieliin.