Tämä aika ja ajattomuus ovat totta. Ensimmäinen on tila, mikä on totta niin kauan, kuin se kestää ja se loppuu ensin jokaisen kohdalla kuolemaan, – ainakin toistaiseksi.
Ajallisuus haihtuu, niin kosketeltava, kuin ei käsin kosketeltava.
On katoamattomuus ja katoava. Kaikki ihmiset kohtaa katoamattomuuden, viimeistään kuollessaan. Osmo Tiililän tieto siitä, miksi on ek-klesia, eli, koska me kaikki kuolemme. En käytä tarkoituksella sanaa ”kirkko”, koska se ei ole käännös mistään, ei kielitieteellisesti eikä asiallisesti. Sanan asiapohjan puuttuminen johtaa sanan ”alkuperään”, eli ei mihinkään. Eli sana on tyhjästä ”putkahtanut”. Tässä on viitteitä ihmisen jumalaksi pyrkimisestäkin. Yritetään luoda sanan voimalla ikuista. Se ei kuitenkaan ole onnistunut kuin Jumalalta.
Koko totuus todellisuudesta on ihmismieltä masentava, vt . 2.Kor.4:
18 meille, jotka emme katso näkyväisiä, vaan näkymättömiä; sillä näkyväiset ovat ajallisia, mutta näkymättömät iankaikkisia.
Lisäksi olennainen ja Totuus on se, mikä on tiivistetty Matt. 6:
33 Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan.
Jumalan todellisuus on koettavissa uskon kautta. Siis on tultava uskoon, haluttava tulla uskoon. Siksi Paavalikin kysyi niiltä kahdeltatoista, jotka ihmettelivät taivaallisten kokemustensa puutetta, eli etteivät he olleet edes kuulleet Pyhän Hengen kasteesta, vt. Apt. 19:2,
lambanō/oletteko saanut hagios/ Pyhän pneuma/Hengen pisteuō/uskoon tultuanne.
KJV: ”Have you received Holy Ghost since ye believed?”
Diodati: ”Avete ricevuto lo Spirito Santo, dopo che avete creduto?”
Pyhän Hengen kaste vie todellisuuteen, mikä on kuvittelua ihmeellisempää. Kaikki Jumalallinen alkaa uskoontulosta.
”Sana on tyhjästä ’putkahtanut’. Ei nyt sentään. Sana ’kirkko’ on peräisin ruotsin sanasta ’kyrka’, joka taas tulee muinaiskreikan sanasta ’kuriakon’, tarkoittaen Herran omaa.
Martti,
Koska olet jo vuosikymmenen verran osoittanut kiinnostustasi kirjoittamaani kohtaan, niin ikäänkuin vaadin, että kertaat kirkko-sanan historian, josta olen paljonkin kirjoittanut.
Kreikan sanaan ”kuriakon´in” jäljet eivät johda, vaan sanaan ”ek-klesia”, jota ei mm. RRK:n suosimiin ensimmäisiin latinankieliseen käännöksiin ei ole käännetty. Se on mm. tämänkin päivän Vulgatassa muodossa ”ecclesia”, vaikka kreikan sanalla ek-klesia on latinakielinenkin vastine. Mutta koska alkuperäinen ek-klesia tarkoitaa joukkoa /seurakuntaa muun väen joukossa ja tuo seurakunta on uskovien seurakunta-joukko, niin se ei ole ollut käyttökelpoinen kun koko kansa enemmän ja vähemmän pakolla kastamalla, lähinnä lapsena, liitettiin ecclesiaan-kirkkoon-kyrkaan.
En hämmästele niinkään väittämääsi ja kurakon-sanaa alkuperäisen kreikankielisen tekstin sanaksi väittämisestä, koska Suomen terävin eksegeettinen kärki tekee samoin. Hämmästelen sinun ja ”kärjen” täydellsitä Itse Asian käsittämistä ja sitä, että kirkko-kyrka-chiesa sanan alku on tyhjästä putkahtanut sekä korvannut kullakin kielellä ”seurakunta” -sanan.
ps. kysy ja ihmettele jos ilmaisuissani on jotain, mitä et käsitä, niin yritän selventää.
Italian ’chiesa’ ei ole samaa juurta kuin ’kirkko’. Se perustuu kuin perustuukin sanaan ’ecclesia’. Ecclesia ei tarkoita mitään muun väen joukossa olevaa ryhmää vaan nimenomaan sitä väkeä itseään, torille kerääntynyttä kokousta.
RRK taitaa olla uusi lyhenne. Veikkaan, että se tarkoittaa Rooman rappiokirkkoa eikä soutuseuraa Der Rüsselsheimer Ruder-Klub.
Martti,
Kielitieteessä ja kirjoitukseni käsittämisessä annan sinulle arvosanan heikko-neljä.
Virnuilussa ja vinoilussa saat täyden kympin.
Ihmisen ruumis ja sielu ovat täällä yhteydessä toisiinsa , kunnes kuoleman jälkeen saa uuden ruumiin . Ja henki palaa takaisin Jumalan luo .
Timo,
Ehdotan, että sinulla on tapahtunut (ehkä haluamattasi) asiayhteyden katkeaminen. Yritän korjata:
Kaikki ajallinen on ajassa keskenään yhteydessä eikä ajallista siirry ajattomuuteen, vaan se , niin näkyvä kuin näkymätönkin tuhoutuu, viimeistään silloin, kun alkuaineetkin kuumuudesta sulavat/haihtuvat.
Ihmisen todellinen minä, eli Jeesus ihmisessä, eli Jumalan ihmiseen puhaltama Henki, vt. 1Moos. 2:7 on vastasyntyneessä ja sitä voi kutsua ”lapsenuskoksi”. Tuo Usko kohtaa kuoleman, jos hyvän ja pahan tiedostaessaan hylkää tietoisesti Pyhän Hengen kutsun, johon Jumala tavalla ja toisella kehottaa. Minun kohdalla tuo tietoinen vastaus Pyhän Hengen kutsuun tapahtui 10-vuotiaana ja Jeesuksella suunnilleen saman ikäisenä, josta todistus on vastaukset Temppelissaä kirjanoppineille. Tämä pelkästään siksi, että Jeesus syntyi täydellisesti ihmiseksi.
Toivon, ettei aleta lapsikastekeskustelua. Se on sakramenttalismia, jota Raamattu ei opeta, eli on ihmisoppi, joka ei ole todellista, eli ikuista, eli näkymätöntä ja katoamatonta.
Raamattu puhuu ”kirkastetusta ruumiista” mikä on uskossa kuolleen tila. Ihmisen ”henki” nousee taivaaseen jos se on kuollessaan elävä, eli uskossa, tai herää kuoltuaan tai kuolemassa, ”eloon”, joutuakseen helvettiin. Helvetti tulee olemaan täynnä heränneitä.
”Ajallinen on ajassa keskenään yhteydessä eikä ajallista siirry ajattomuuteen,” Raamattu todistaa toisin: ”Kun hän oli sanonut tämän, he näkivät, kuinka hänet otettiin ylös, ja pilvi vei hänet heidän näkyvistään. Ja kun he Jeesuksen etääntyessä vielä tähysivät taivaalle, heidän vieressään seisoi yhtäkkiä kaksi valkopukuista miestä (Ap. t. 1:9,10).”
Martti,
1.Kor15:
52 yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasunan soidessa; sillä pasuna soi, ja kuolleet nousevat katoamattomina, ja me MUUTUMME .
Tätä kuvataan seuraavassa jakeessa,
53 Sillä tämän katoavaisen pitää pukeutuman katoamattomuuteen, ja tämän kuolevaisen pitää pukeutuman kuolemattomuuteen / näkymättömäksi.
Apt. 1:9, 10 kertoo ja vahvistaa Jeesuksen ikuisuuteen siirtymisen, eli suunta oli YLÖS, josta ”suunnasta” Hän on tuleva takaisin. Pilvi peitti kun tapahtuman silminnäkijät olivat sen voinneet todeta. Hän, Jeesus muuttui, eikä näkymättömyyttä voinut nähdä joko pilven takia tai ilman.
”Jeesus muuttui eikä näkymättömyyttä voinut nähdä joko pilven takia tai ilman.” On toki selvää, että ajasta iäisyyteen siirtyminen on muutos. Raamattu kuitenkin todistaa, ettei Jeesuksen maallista ruumista löytynyt sen kummemmin haudasta kuin Öljymäeltäkään.
Martti,
Mitä ruumiiseen tulee, niin olen ehkä liiankin usein maininnut, että se haihtuu tomuksi 1-2000 vuoden sisällä, eikä jälkeäkään ole löydettävissä. Raamatussa on mainintoja ruumiitten häipymisestä ja Raamatussa on kertomuksia kuinka ruumiit kulkevat seinienkin läpi. Tällaista sanon siksi, että katoava katoaa eikä ole este ennen häipymistään eikä sen jälkeen.
Saatan ymmärtää kirkkojen halun tarjota jäsenilleen ”toivoa” siitä, että näistä ajallisista olemuksistamme ei olisikaan välttämättömästi pakko luopua. Silloin voi olla kysymys, ettei olla saatu tästä ajasta tarpeeksemme.
”Mitä ruumiiseen tulee, niin olen ehkä liiankin usein maininnut, että se haihtuu tomuksi 1-2000 vuoden sisällä, eikä jälkeäkään ole löydettävissä.” Raamatun todistuksesta on nyt kysymys. Opetuslapset löysivät tyhjän haudan ja katselivat Jeesuksen nousevan taivaisiin.
Kirjoitit että näkymätönkin meissä hajoaa kuten alkuaineet tai en ymmärtänyt mitä tarkoitit , mutta täällä meissä oleva sielu ei katoa eikä pala ,
Älkääkä peljätkö niitä, jotka tappavat ruumiin, mutta eivät voi tappaa sielua; vaan ennemmin peljätkää häntä, joka voi sekä sielun että ruumiin hukuttaa helvettiin.
Timo,
Ensinnäkin, on aina hyvä laittaa kohta Raamatusta, mihin viittaat. Näin selviää oletko paneutunut itse asiaan vai paloitteletko sitä. Siis tuo viittauksesi koskee Matt.
28 Älkääkä peljätkö niitä, jotka tappavat ruumiin, mutta eivät voi tappaa sielua; vaan ennemmin peljätkää häntä, joka voi sekä sielun että ruumiin hukuttaa helvettiin.
Jos olisit syventynyt tekstiin, niin sinulle olisi pitänyt selvitä pelkästään tämän jakeen lukemisella, että on tuho, tappaminen, mihin asti ihminen kykenee ja on taho joka kykenee ulottamaan tuhoamisen iankaikkiseksi, eli ”hukuttaa helvettiin”.
2.Piet.3:
10 Mutta Herran päivä on tuleva niinkuin varas, ja silloin taivaat katoavat pauhinalla, ja alkuaineet kuumuudesta hajoavat, ja maa ja kaikki, mitä siihen on tehty, palavat.
11 Kun siis nämä kaikki näin hajoavat, millaisia tuleekaan teidän olla pyhässä vaelluksessa ja jumalisuudessa,
12 teidän, jotka odotatte ja joudutatte Jumalan päivän tulemista, jonka voimasta taivaat hehkuen hajoavat ja alkuaineet kuumuudesta sulavat!
Tässä on viittaus kaikkeen näkyvän tuhoon ja kohdistus on se, että mikään näistä luodun kuvauksista ei ole verrattavissa siihen tuhoon eli häneen, joka voi tuhota helvettiin, ikuisesti.
Näissä Pietarin kirjeen jakeissa kuvataan tuhoutumista neljällä teonsanalla. Viittaamassasi Matt. 10:28 käyttää sanaa ”apollumi”, mikä jo pelkästään kuvaa kaiken tuhoutumista ikuisesti.
Sakramentalinen oppi haluaa pitää asiat ymmärrettävissä ilman uskoa. Hengellinen tutkistelu on kuitenkin ainoa tie tietoon, niin hengelliseen kuin hengettömään.
Reijo sain sinun tekstistäsi käsityksen että kaikki näkyvä ja näkymätön katoaa ja siihen kirjoitin että sielu on katoamaton . Ajattelin että tuo raamatunkohta on niin tuttu että jokainen tunnistaa sen Jeesuksen puheeksi
Kirjoitat usein sakramentti- opista josta et halua kuulla muilta mitään tai vaihtaa siitä ajatuksia . Sakramentit ovat armonvälineitä , kaste ja ehtoollinen jotka itse Kristus on asettanut ja niistä on lupaukset , mutta luulen että tiedät ne ja niistä on niin paljon uudessa testamentissa ja vanha testamentti monessa kohdin kertoo esikuvallista ja profetaalista kieltä niistä ja tulevasta täyttymyksestä kun Kristuksessa ne täyttyy .
Timo,
Sakramentit ovat kirkon oppi, katolisten ja luterilaisen. Ne ovat ihmisen työn tuloksen ”ihme”. Samoja ihmeitä ovat kaikki pakanauskonnot.
Kaste on ihmisen työ ja raamatullisesti se on todistus ulkopuolisillekin todellisesta tapahtumasta, niille jotka eivät näkymättömiä näe. Se on Jeesuksen asettama uskoontulleille ja johon Pietarikin Korneliuksen kodissa todisti, kun totesi veljille Jerusalemissa, vt. Apt. 11:16, 17. En laita jakeita tähän, jotta lukisit ne ajatuksella ja kiinnittäisit huomion ”.., KUN OLIMME USKONEET Herraan Jeesukseen Kristukseen, ..”.
Usko on Jumalan lahja, missä alkaa Jumalan, ikuinen todellisuus. Sen jälkeen tässä todella todellisuudessa alkaa tapahtua näkymättömiä asioita, joista todistuksena on antaa kastattaa itsensä vedessä, saada Pyhän Hengen kaste, josta yksi todistus on kielet, leivän murtaminen viinin kanssa, muistaa ikuisuuden hankinnan taivaassa jokaiselle sitä haluavalle. Leivänmurtotilaisuus on uskovien kesken ja todistaa Jeesuksen työstä Hänen tuloonsa tai uskovan kuolemaan asti.
Nämä asiat on luettavissa Raamatussa ja vuoden 30 jälkeen toimitettu Helluntaipäivän Kastajaliikke-määritelmään kuuluvissa uskovien Seurakunnissa ympäri maailman.
Sakramentit on saatu kasaan tulkinnoista, joista Pietari varoitti 2.Piet. 3:15-18, ”.. vääntävät kieroon niinkuin muitakin kirjoituksia omaksi kadotuksekseen.”
Ei ole ”pelastuksen välineitä” vaan on näkymätön usko, jota jokaiselle tarjotaan.
Tuo sakramenttidebatti iänikuisine kasteväittelyineen lienee loppumaton. (Tai ehkä siihen asti kun Herramme tulee takaisin, ja paljastuu, mihin itse kukin viimekädessä turvautuu. En usko, että meiltä kysytään: uskotko sakramentteihin (ja miten)? En kuitenkaan arvele, että kysymys olisi itsessään aivan turhanpäiväinen.)
Olen kyllä (joskus) ollut havaitsevinani sellaistakin dialogia, joissa kumpikin osapuoli jopa hivenen oppi uudesta näkökulmasta, ilman, että kumpikaan liiaksi tyrkyttää oma näkemystään, tai pyrkii osoittamaan toisen ”pahasti harhaoppiseksi”. Kirkkohistoria ei käsittääkseni tue kaikkia näkemyksiä, joita debateissa argumentteina käytetään.
Eiköhän voitane ja kannattane tässä vain todeta, että on erilaisia käsityksiä, ja on myös kaksi hyvin erilaisita käsitystä. Ja toki voidaan kertoa perusteet omalleen.
Usein kiistelyssä ei edes tunnuta kaivattavan toisen näkökannan ymmärtämistä, mikä ei toki tarkoittaisi sen omaksumista tai siihen ”uskomista”.
Suosittelisin hedelällisempää lähestymistapaa.
Jukka,
Kaikki raamatullinen on Se Tärkein omassa yhteydessään. Kaste ei ollut tärkein ryövärille, joka Jeesuksen rinnalla kuoli ristillä. Kaste on tärkein kun sitä vastustetaan uskoontulon jälkeen.
Haluat osoittaa lojaalisuutta, mutta mihin eli kenelle. Ilmaiset sen hehettelevästi, ” En usko, että meiltä kysytään ..”, mutta vakavoidut sanomalla ”En kuitenkaan arvele, että kysymys olisi itsessään aivan turhanpäiväinen.” Eli esität aivankuin Jeesuksen seuraaminen olisi taitolaji.
Voi vakuuttaa omasta kokemuksestani, ettei ole ollut kysymys omasta taidostani seurata Jeesusta, vaan Seurattavan Voimasta, minkä Hän vuodattaa jokaiseen uskovaansa.
Voima ei tarkoita toisen liiskaamista, vaan sen osoittamista hiljaa tai kovaa puhumalla tai olemalla hiljaa.
Väittelyä pidät reiluutena ja mahdollisuutena olla omaksumasta Totuutta.
Mitä sakramentaaliseen eli välineillä pelastumiseen tulee, niin se ei puoleltani synnytä paheksumista, koska se kuuluu ”kirkkomme opettaa”- lausuman alle. Jos siinä yhteydessä ei käsitä, ei tiedä, että kirkon opetus oli ainoa kohde, mitä Jeesus vastusti, koska se väänsi kieroon Kirjoitukset. Kieroutunut Sana ei uskossa sulaudu, eli on tarkistettava oma uskossaolo.
Kirkkohistoria ei ole perustus, kun oikeaa etsitään. Ainoa Perustus on Kirjoitukset/Jeesus ja Hänen kantansa on luettavissa sellaisenaan.
Kirjoitukseni tarkoitus oli synnyttää pohdintaa, myös kunkin omaa ajattelutottumuksia vasten.
Sivusta seuraten debatit näyttävät joskus sellaiselta, että samat asiat (ja asenteet) vain toistuvat, sangen pysyvästikin.
Joskus toisen ajattelutavasta luodaan tai saadaan sellainen käsitys, joka ei välttämättä tarkoin vastaakaan ”toisen” omaa ajattelutapaa.
Historian kertomukset ja kuvaukset eivät tietenkään määritä sitä, mikä on Raamatun totuus. Argumenteissa kuitenkin toisinaan väitetään historiaan vedoten, näkemyksiä, jotka eivät ole toteen näytettävää (sikäli kuin se historiatutkimuksessa on mahdollista).
Lohdullista kuitenkin, että Herra tuntee omansa. Paremmin kuin me itsekään?
”Ilmaiset sen hehettelevästi: ’En usko, että meiltä kysytään …'” En näe tuossa mitään naureskelua. Jukka Mikkola viittasi Jeesuksen paluuseen ja viimeiseen tuomioon. Se on tuskin mikään naurun asia.
Sanat eivät koskaan putkahda tyhjästä. Niillä on aina merkitys, ne liittyvät ”putkahduksen” tapahtumiin. Suomen kieleen ( niin kuin muihinkin kieliin) on tullut paljon sanoja muista kielistä. Merkityksetkin muuttuvat ajan saatossa. Turha taittaa peistä asioista, joiden synnystä ei mitään tiedä. Sanalle ”kirkko” voi itsekukin antaa ihan oman merkityksen, jos se helpottaa. Meillä on pihassa lintujen kirkko (syöttöpaikka, jossa saavat ravintoa niin ruumiilleen kuin sielullenkin). He kiittävät meitä uusin virsin, me heistä luojaa.