Kristityssä puheessa kuulemme usein kehotuksen: ”Anna elämäsi Jeesukselle.” Tämän voi ymmärtää monella tavalla. Joku saattaa ajatella, että se tarkoittaa täydellistä ja välitöntä muutosta – ikään kuin elämä tulisi vaihtaa toiseen. Kuitenkin syvällisemmin tarkasteltuna kysymys ei ole siitä, että meidän tulisi tulla joksikin täysin uudeksi tai keinotekoisesti rakentaa toinen elämä. Pikemminkin kyse on siitä, että elämä on jo sellainen, kuin sen kuuluukin olla Jeesukselle – mutta sen päälle on ajan saatossa kertynyt asioita, jotka eivät sinne kuulu.
Pikkulapsen kaltainen usko
Jeesus itse sanoo: ”Totisesti minä sanon teille: joka ei ota Jumalan valtakuntaa vastaan niin kuin lapsi, hän ei sinne pääse.” (Mark. 10:15) Tämä tarkoittaa sitä, että syvällä sisimmässämme meillä on jo se usko ja viattomuus, joka tekee meidät sopiviksi Jumalan valtakuntaan. Olemme pohjimmiltamme kuin pikkulapsia – riippuvaisia Jumalasta, avoimia hänen rakkaudelleen ja vilpittömiä uskossamme.
Ongelma ei ole siinä, että olisimme vääränlaisia tai että meiltä puuttuisi jotakin, vaan siinä, että elämämme päälle on kertynyt paljon ylimääräistä. Vuosien varrella maailmasta, kokemuksista ja omista valinnoistamme kertyy kerroksia, jotka peittävät sisimmässämme olevan lapsen. Ylpeys, itsekkyys, pelot, maalliset huolet ja vihollisen valheet voivat muovata meitä väärään suuntaan, ohjata pois yksinkertaisesta luottamuksesta ja antautumisesta Jumalalle.
Kun siis puhutaan elämän antamisesta Jeesukselle, kyse ei ole siitä, että vaihtaisimme elämämme johonkin täysin erilaiseen, vaan ennemminkin siitä, että riisumme pois kaiken sen, mikä estää meitä seuraamasta Jeesusta. Tämä on prosessi, joka voi kestää koko elämän.
Mitä tarkoittaa riisuutuminen turhasta?
Kristitty elämä ei ole vain yksi suuri käännekohta, jossa yhdessä hetkessä kaikki muuttuu, vaan jatkuva prosessi, jossa tarkkailemme itseämme ja annamme Jumalan puhdistaa meitä. Heprealaiskirjeessä 12:1 sanotaan:
”Pankaamme pois kaikki, mikä meitä painaa, ja synti, joka meihin helposti kietoutuu, ja juoskaamme kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa.”
Tämä tarkoittaa sitä, että meidän tulee tietoisesti poistaa elämästämme ne asiat, jotka vievät meitä väärään suuntaan – ne, jotka peittävät sisäisen lapsen ja estävät meitä seuraamasta Jeesusta vilpittömästi.
Monesti ajattelemme, että kun kerran olemme antaneet elämämme Jeesukselle, kaikki on lopullisesti kunnossa. Kuitenkin maailma ympärillämme vaikuttaa meihin koko ajan. Ilman jatkuvaa itsereflektiota voimme huomaamattamme alkaa omaksua uudelleen maallisia ajatuksia, ylpeyttä, huolia ja asioita, jotka vievät meitä pois yksinkertaisesta luottamuksesta Jumalaan. Se, että kerran antauduimme Jeesukselle, ei tarkoita, ettei meissä voisi myöhemmin kasvaa jotakin, mikä ohjaa meitä harhaan.
Siksi Jeesuksen seuraaminen ei ole vain yksi päätös, vaan se on päivittäinen valinta. Joka päivä voimme kysyä: Onko minussa edelleen se pikkulapsen kaltainen vilpitön usko ja luottamus? Vai onko elämäni täyttynyt jollakin, mikä estää minua kulkemasta Jeesuksen kanssa?
Kuinka elää Jeesukselle sopivaa elämää?
Jos uskomme, että olemme jo sellaisia, kuin meidän kuuluu olla Jeesukselle – pohjimmiltamme kuin lapset – niin mitä meidän sitten tulee tehdä? Meidän tehtävämme ei ole rakentaa uutta identiteettiä, vaan poistaa ne asiat, jotka peittävät todellisen itsemme.
Tähän voi kuulua:
- Anteeksianto – Vapautuminen katkeruudesta ja kaunasta.
- Luottamus – Luopuminen tarpeesta hallita kaikkea itse ja oppiminen turvautumaan Jumalaan.
- Ylpeyden hylkääminen – Pikkulapsi ei koe itseään muita paremmaksi, vaan riippuu täysin Jumalasta.
- Rukous ja Sanan tutkiminen – Kuinka voimme tietää, mitä riisua pois elämästämme, ellemme tunne Jumalan tahtoa?
- Maallisten huolien jättäminen – Jeesus sanoi: ”Älkää murehtiko huomisesta päivästä.” (Matt. 6:34)
Jeesuksen seuraaminen on jatkuva valinta
Kun siis annamme elämämme Jeesukselle, kyse ei ole siitä, että muuttuisimme joksikin täysin toiseksi, vaan että alamme elää sitä elämää, joka meille on alun perin tarkoitettu – lapsenomaisessa luottamuksessa, Jumalan läsnäolossa ja ilman ylimääräistä taakkaa.
Tämä muutos ei tapahdu yhdessä yössä, eikä se aina ole helppoa. Se on prosessi, jossa välillä etenemme ja välillä saatamme huomata, että olemme ottaneet askeleita taaksepäin. Tärkeintä on kuitenkin se, että palaamme aina takaisin siihen yksinkertaiseen totuuteen: Meidän ei tarvitse tehdä itsestämme kelvollisia Jeesukselle, vaan meidän tulee antaa hänen poistaa meistä kaikki se, mikä ei sinne kuulu.
Kristityn elämä on jatkuvaa palaamista Jeesuksen luo, antautumista hänen rakkaudelleen ja itsensä riisumista turhasta. Ja lopulta, kun kaikki muu on poistettu, jäljelle jää se, mitä Jumala on meihin alun perin laittanut – usko, toivo ja rakkaus.
Timo Tynkkynen
