Millainen on hyvä Jumalan sanan julistaja ?

Välillä joku saattaa sanoa että se ja  se on hyvä julistaja tai on  karismaattinen puhuja. 

Herätyskritillisyydessä on paljon ollut julistajia jotka ovat keränneet kuulijoita , joita sitten myös on plakioitu ja ajateltu että tämä tyyli toimii. 

Heimo Pätiälä puhui vähän toiseen huulipieleen ja siitä jäi esimerkki toisille julistajille jota seurattiin . Erässä helluntaiseurakunnan tilaisuudessa istui perällä kaksi nuorta ja toinen tökkäsi toista ja sanoi että kohta puhuja alkaa itkemään ja niin siinä kävi . Yhdessä seurakunnassa oli puhuja ja sai ihmiset itkemään ja kohta se halusi kertoa saman uudestaan että sai ihmisille kyynelet silmiin taas . Jotkut saarnamiehet korottavat ääntä ja kädet käy ja joku saattaa lavalla alkaa liikumaan edestakaisin. 

Tämä lähes kaikki on opittua ja monesti ”tuontitavaraa” tai herätyksien aikana koettua kun herätyksen nokkamiehet ovat antaneet esimerkkiä. On tietysti herätyksistä jäänyt myös tapoja ja toimintamalleja jotka elävät vielä herätyksen jälkeenkin. 

On selvää että puhujan merkitys on iso . Koska hänen tapansa ja persoonansa vaikutus on aina suuri kuulijoille . Se miten selvästi ja ymmärrettävästi asiat tuodaan esille on tietysti vielä tärkeämpää . kuin ihmisen oma persoona. Aitouden myös kuulija aistii puheesta . On tietysti totta että totuttu puhe ja tyyli voi tuoda joillekin kuulijoille tyydytystä jos se vastaa kuulijan odotuksia . Useat julistajat kertovat samoja asioita vuodesta toiseen ja varsinkin uskoontulokokemus on yksi jota toistetaan , vaikka seurakunta on kuullut sitä melkein kyllästymiseen asti. Kuitenkin usein kristityille käy vanhemmiten varsinkin, että se puhe joka oli hyvä aikaisemmin niin saattaa tuntua jälkeenpäin sellaiselta jota ei jaksa kuunnella, jos ihminen tarkastelee puhetta enemmän sisällön kautta eikä niinkään puhujan kautta. 

Ajattelen että usein sovellettu hiukan väärästi on myös tulkittu konteksti Jeesuksen sanoista :

Silloin hän sanoi heille: »Siksipä jokainen lainopettaja, josta on tullut taivasten valtakunnan opetuslapsi, on kuin isäntä, joka runsaasta varastostaan ottaa esiin sekä uutta että vanhaa.» 

Usein tulkinta saattaa olla että julistaja kokee puheensisällöstä että kertoo omia kokemuksia ja liittää siihen jotakin raamatunlauseita jotka ovat häntä puhutelleet . Kohtaa kuitenkin tulisi ensisijaisesti soveltaa lainopettajiin, juutalaisiin esimerkiksi Paavaliin . Hän kasteen jälkeen heti alkoi vähän aikaa julistamaan evankeliumia ennen erämaahan menoa . Ja ei meillä olis syvää teologista tietoa jos Paavali ei olisi tuntenut Tooraa , kun Paavalin opetuksissa vilisee vanhan liiton kuvat , tapahtumat , siunaukset jne hyvin usein. 

Usein puhuja tahtoo kiinnittää sanomansa itseensä ja kuulija myös huomaa onko hänellä tuore sanoma vai tahtooko hän julistaa samoja asioita joiden tehoon hän uskoo . Ihmisen kunnia on usein esteenä olla se astia josta Jumala tahtoo ammentaa. Siksi se ”aarre ” sanoma on se tärkein ja sanoman tuoja tulisi olla taustalla eikä tulla sanomaa tärkeämmäksi . 

Apostoli Paavali oli hyvä esimerkki , koska hän halusi olla suuren sanoman taka- alalla . Tämän johdosta meille voi tulla hyvin erilainen kuva vaikka äänenpainoista millä raamatuntekstejä on tuotu julki . Paavali 2 kor 4 puhuu: 

Mutta tämä aarre on meillä saviastioissa, että tuo suunnattoman suuri voima olisi Jumalan eikä näyttäisi tulevan meistä.

Jos janoinen tahtoo saada juotavaa ja hänellä on ehto siitä millainen astian pitäisi  olla ja ei ota vettä vastaan niin jää ilman sitä . 

On siis tarkeämpää että sanoma on Jumalan sanasta ammennettua , kuin sanoman tuoja itse . Kiinnittyykö kuulija sanoman tuojaan vai siihen sanomaan . Siksi kirkkovuoden tekstit käyden läpi vuosikierrolla antaa monipuolista opetusta koko vuoden ajalle .